Ennen eilistä kuulatuntia selailin pientä Happiness-opustani. Kirja on löytö Lontoon Triyoga pilates/joogastudiolta, ja se kulkeekin kassissa mukanani paikasta toiseen. Sieltä haen inspiraatiota tai ihan vain pieniä positiivisia ajatuksia päivään. Sanomat ja ajatelmat ovat tuttuja, mutta joka kerta, ja päivästäkin riippuen, ne kertovat jotakin uutta ja muistuttavat elämän tärkeistä asioista.

Sattuman varaisesti avaan kirjan ja luen, mitä kohdalle osuu. Tällä kerralla aiheena oli acceptance, hyväksyminen. Asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat- hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa ja muuttaa sen, minkä voimme. Aihe liippaa hieman samaa kuin, mistä jo sunnuntainakin kirjoittelin. Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet? Tai asiat sellaisina kuin ne ovat juuri nyt? On asioita, joihin emme voi vaikuttaa- silloin ne on parempi hyväksyä sellaisina kuin ne ovat. Murehtimalla ei asioita saa muutettua. Mutta on paljon myös asioita, joihin voimme itse omilla valinnoilla vaikuttaa.

“It’s human nature to have some regrets. Not every choice we make will lead to the outcome we would ideally prefer, but to remain rooted in “I wish” or be forever looking backward to the “might have beens” is to live in a place of lost opportunity. Living a life of regret leads to discontentment and unhappiness.”

Seuraavan kerran, kun kuulet itsesi sanovan “haluaisin, mutten voi, koska…” tarkista aidot motiivisi. Oletko aivan varma ettet voi, vai etsitkö vain tekosyitä? Osa hyväksymistä on tunnistaa pelot ja esteet, jotka ovat jarruttamassa tiellämme. Milloin on oikea aika tehdä asioita, joista unelmoi? Koska on parempi ajankohta kuin nyt? Mitä, jos sellaista ei koskaan tulekaan? Harva katuu myöhemmin asioita, joita on tehnyt, vaan niitä, jotka on jättänyt tekemättä.

 

“Acceptance begins when you realize that you can not change the past, but you can alter your response to it. Change begins with the acceptance that you cannot control everything that happens in your life, but you can change your reaction to it and mind your deeds” 

Kuvien ihanat kukat ovat muuten Munkkivuoren kukkatarhasta (Ulvilantie 6). Aivan ihania kukkia joka lähtöön <3

Heidi xoxo