“Rakas äiti.

Äiti sinä olet paras, koska ostat minulle sopivia vaatteita, ja ostat minulle kivoja huonekaluja. Sinä olet hyvä leipomaan, ja sä teet meille aina hyviä ruokia. Minusta on kivaa, kun me mennään shoppailemaan. Sinä pidät hyvää huolta minusta ja M:sta. Sinä olet ystävällinen. – Love, M” 

 

Kuusi vuotta sitten tyttäreltä saatu äitienpäiväkortti on meillä edelleen esillä keittiön ilmoitustaululla. Siellä on myös monta muuta äitienpäivä- ja syntymäpäiväkorttia, valokuvia sekä kaikenlaisia taidetoksia vuosien varrelta. Silloin tällöin pysähdyn lueskelemaan kortteja, vaikka muistankin tekstit ja runot melkein jo ulkoa. En muista, olenko saanut lahjoja, mutta nämä tulen muistamaan aina. Aivan ihania muistoja.

 

Tytär lähtee toki edelleen mielellään shoppailemaan, mutta itse iloitsen metsäretkistä, matkoista, yhteisistä harrastuksistamme ja niistä hetkistä, kun ihan vain makoilemme sängyllä katselemassa vanhoja valokuvia. On myös mukava seurata tyttären meikkituutoriaaleja, ja todeta että oma meikkaamisen tasoni on jäänyt pahasti jälkeen… Elämyksiä, yhteisiä kokemuksia ja ylipäätään yhdessä vietettyä aikaa- niitä toivon muisteltavan vielä vuosienkin päästä.

 

Lue myös postaukseni “Mistä olen joutunut luopumaan lasten takia?”

 

 

“Äiti, näytät hienolta kuin punainen ruusu. Ja olet ihanin äiti, mitä mailla on ollut. Toivotaan, että pidät hauskaa meijän kanssa. -terveisin M”

 

Parhaimmillaan äitiys on tietenkin aivan ihanaa, arvokasta ja kasvattavaa- se tuo elämään merkityksellisyyttä. Arjessa on paljon pieniä, mutta sitäkin merkityksellisempiä hetkiä ja asioita. Välillä on hyvä pysähtyä niiden ääreen, sillä aina niitä ei välttämättä huomaa tai niitä saattaa pitää jopa itsestäänselvyyksinä. Halaaminen ja rakkauden osoitukset, niitä ei koskaan voi olla liikaa.

 

Merkitykselliseltä äitiydessä tuntuu juuri nyt esimerkiksi yhteiset kokkailuhetket pojan kanssa. Jauhelihakastiketta ja pastan keittoa harjoitellessa koen jotain uudenlaista yhteyttä. Uuden oppimisen ja onnistumisien hetkellä huomaan samaan aikaan, kuinka vaikeaa irti päästäminen on. Nyt, kun sain hänet hetkeksi takaisin, on entistä vaikeampaa päästää uudelleen irti.

 

Äitiyteen kuuluukin kaikenlaisia tunteita, eikä äitiys todellakaan aina ole helppoa. Riittämättömyyden tunteita, huolta ja unettomia öitä. Vanhempana sitä haluaisi antaa lapsilleen mahdollisimman paljon rakkautta, hyvät lähtökohdat elämään ja aikuisuuteen, mielellään myös tasaisen polun kuljettavaksi. Siitäkin huolimatta, että hyvin tietää, että jokaisen on kuljettava oma polkunsa, tehtävä omat valintansa ja virheetkin. Moni (myös minä!) erehtyy luulemaan, että huoli helpottaisi lasten kasvaessa, mutta mitä vielä! Huoli on usein läsnä vaikkei sille olisi edes oikein syytä. Lasten mukana sitä saakin elää niin elämän isoimmat ilot kuin suurimmat murheet. Äitiys on parasta ja merkityksellisintä, mitä olen saanut.

 

Oikein Hyvää Äitienpäivää- olet hieno kuin punainen ruusu, juuri sellaisena kuin olet <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo