Ajatuksia aamulenkiltä <3

by | Mar 12, 2017 | Luokittelematon, Wellness | 0 comments

 

Olipa vain upea sininen hetki perjantaisella ex tempore aamulenkillä. Niin kaunista ja mukavan rapsakka keli. Silmä lepäsi upeaa Seurasaarta kierrellessä. Samalla mieleen nousi ajatuksia muutamastakin viime päivien aikana lukemastani jutusta- itsetunto-ongelmista, täydellisyyden tavoittelusta, vääristyneestä kehon kuvasta, itsensä “ruoskimisesta”, äärimmäisyyteen menneestä hyvinvoinnin tavoittelusta, somekäyttäytymisestä jne. Listaa voisi jatkaa vielä kuinka. Aiheesta juttelimme vielä eilisellä iltalenkillä Elinan kanssa. Elinan haastattelu olikin yksi ajatuksia herättävistä jutuista. Hyvä Elina, hienoa, että uskallat kertoa asiasta, joka tuntuu olevan niin yleistä.

“Elina Hovinen on seissyt lukemattomia kertoja peilin edessä arvostelemassa vartaloaan. Liikunnalla ja tiukalla ruokavaliolla rääkätty ulkomuoto ei ole riittänyt, aina on löytynyt paranneltavaa. Muutama sentti pois reisistä ja pyllyyn lisää pyöreyttä. Eikä pidä unohtaa sokerilakkoa- sehän on ehdoton ehto hyvinvoinnille.” 

Miksi kohtelemme itseämme niin kuin kohtelemme? Miksi sieltä peilistä huomataan ensimmäisenä ne virhekohdat, jotka peittoavat alleen kaikki ne positiiviset asiat. Miksi keskitymme negatiivisuuteen, vaikka toisissa emme samoihin asioihin kiinnittäisi edes huomiota. Ehkä itsetunto-ongelmat ovat syynä liialliselle itsekriittisyydelle, huonolle sisäiselle ololle ja riittämättömyyden tunteelle. Kontrollin avulla halutaan ehkä hakea tasapainoa muuten kaoottiseen olotilaan, ja mikäpä sen parempi kritisoinnin kohde kuin oma vartalo. Vaikka muita elämän osa-alueita ei pystyisikään hallitsemaan, pystyy kuitenkin vaikuttamaan siihen, mitä suuhunsa laittaa, tai kuinka usein rääkkää itseään treenin kautta. Syömättä jätetty pulla kertoo vahvasta itsekurista ja mitä kovempi treeni, sitä paremmin kuvitellaan pääsevän irti myös sisäisestä pahasta olosta- tai niin ainakin kuvitellaan ja halutaan itselleen uskotella. Jos oma kehonkuva on vääristynyt, ei ole väliä, kuinka timmi vartalo sieltä peilistä katsoisi- aina löytyy jotain kritisoitavaa. Usein olemmekin itse itsemme pahimmat viholliset. Välillä olisikin hyvä laittaa ruusunpunaiset lasit silmille, katsoa peiliin, keskittyä omiin hyviin puoliin ja kertoa se vielä itselleen ääneen.

“Itsetunto-ongelma oli varmaan keskeisin syy kaikelle sille liialliselle yrittämiselle. Se oli sellaista kontrollointia. Mielestäni ainoa tapa, millä pystyn vaikuttamaan siihen, mitä ihmiset minusta ajattelevat- se miltä näytän, ja miten kova olen missäkin lajissa”

Ulkonäon kautta haetaan myös ehkä hyväksyntää, jos olisin laihempi, olisin rakastetumpi. Onnellisuus tulee kuitenkin lopulta aivan jostain muualta kuin ulkonäöstä tai uusimmasta käsilaukusta. Jos tiukat itselle asettamat kiellot estävät nauttimasta elämän muista iloista, ollaan väärällä polulla. Ulkonäkö ei ole automaattisesti onnellisuuden kriteeri- eikä myöskään materian haaliminen. Niin kliseistä kuin se onkin, niin mitä viimeisillä hetkillään haluaa muistella? Kokemuksia, toteutuneita unelmia, elämyksiä vai suorittamista ja laskettuja kaloreita?

 

Elämme edelleenkin hyvin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, jossa mm. somella on varmastikin valtava vaikutus minäkuvaan. Helposti sorrutaan vertailemaan itseä toisiin. Kauneus on kuitenkin aina katsojan silmässä. Tietyllä tavalla koenkin, että onneksi olen saanut “rauhassa” olla mm. raskaana ennen someaikaa. Toki silloinkin painoa katsottiin, etenkin Ranskassa, jossa naiset kiinnittivät hyvin paljon huomiota ulkonäköönsä, mutta selfieitä ei jaettu jokaisen peilin kautta ja sai rauhassa keskittyä olennaiseen.

Tyttärelleni, joka teini-iän muutoksien myötä miettii jo omaa kehoaan, kerron aina, kuinka hyvä hän on juuri sellaisena kuin on. En myöskään koskaan puhu itsestäni negatiiviseen sävyyn, vaikka kuinka joskus olisi “bad hair day”, sillä se miten puhumme itsestämme, siirtyy helposti eteenpäin. Olemme roolimalleja!

Itsekin aikoinaan Elinan tavoin omat itsetunto- ja painokriiseilyt läpi käyneenä haluankin korostaa dieettien, kieltojen ja sääntöjen sijaan sallivuutta ja enemmänkin avarakatseisempaa ajattelutapaa, lempeyttä itseä kohtaan. Mikä tuo juuri minulle hyvän ja energisen olo? Joskus se voi olla vihersmoothie ja toisinaan taas lasi viiniä ystävien seurassa. Sallivuus ei kuitenkaan tarkoita hällä väliä- asennetta, vaan tietoisempaa ajattelutapaa ja omien rajojen tunnistamista- yksilöllisyyttä. Se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle.

“Vaikka väitettäisiin muuta, kyllä some-ja blogimaailma on valikoitu ja kiillotettu pala isompaa kokonaisuutta. Omille lapsilleni yritän opettaa näitä asioita oman toimintani kautta.”

Elämä tuskin on kenelläkään aina ruusuilla tanssimista, ja kuvien perusteella saatetaankin saada hyvinkin vääristynyt kuva todellisuudesta. Somessa jaetaan vain osa totuutta, usein se siloiteltu versio. Kaikki kuitenkin varmasti ymmärtävät, että elämä ruudun takana on paljon muutakin kuin juostu aamulenkki tai aseteltu puurolautanen. Eikä mielestäni ihan kaikkea edes tarvitse koko maailman kanssa jakaa- tietyt asiat ovat yksityisiä ja osa kuvista kuuluu mieluummin perhealbumiin kuin koko kansalle. Rajan vetäminen saattaa olla vaikeaa, mutta kannattaa muistaa, että etenkin kuvat jäävät elämään niiden poistamisenkin jälkeen. Ja totta kai, mitä provosoivammin kirjoittaa, tai mitä enemmän henkilökohtaisia asioitaan jakaa ja itsestään antaa, sitä enemmän kuvat ja postaukset kiinnostavat- niin hyvässä kuin pahassakin. Kannattaakin muistaa, että media mielellään hehkuttaa silloin kun menee hyvin, mutta tiputtaa myös hyvin nopeasti alas vastoinkäymisien edessä. Silloin pitää hyväksyä myös se tosiasia, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä ja arvostelultakin on vaikea välttyä. Se, jos mikä vaatii hyvää itsetuntoa. Oma valinta siis on, kuinka paljon itsestään haluaa koko maailman katsottavaksi antaa.

 

Oman elämänkokemuksen pohjalta, ala- ja ylämäkineen, kaikenlaista nähneenä ja kokeneena olenkin tänään iloinen, että iän ja juurikin kokemuksen myötä lasit, joiden läpi niin itseäni kuin koko maailmaa katson, ovat päivä päivältä ruusuisemmat. Asioiden kohtaaminen ja myöntäminen juuri sellaisina kuin ne ovat, auttavat asettamaan omat rajat ja kasvamaan omalla polulla kohti omia unelmia.

Ihana ero on huomata myös sukupolvien välisessä muutoksessa ainakin avoimuudessa. Jos aiemmin asiat lakaistiin mieluummin maton alle ja ajateltiin ensisijaisesti “mitä muutkin ajattelevat”, niin ainakin omat lapset ovat hyvinkin avoimia. Välillä en voi olla hämmästelemättä sitä rohkeutta ja avoimuutta, ja tapaa jutella asiasta kuin asiasta. Tunteita ei piilotella ja padota jonnekin maton alle piiloon. On iloa, surua ja kaikkia tunteita siltä väliltä- aina ei tarvitse olla kiltti, vaan ne raivonpuuskatkin kuuluvat välillä asiaan. Ei ole mitään väliä, mitä muutkin ajattelevat, kunhan itse tietää tekevänsä oikein, toisia tietenkään loukkaamatta.

“Elina kuvaa kulkemaansa tietä raskaaksi ja kuoppaiseksi, mutta järjettömän opettavaiseksi. On täytynyt uskaltaa kohdata oma itsensä ja kaikki häpeällisetkin ajatukset- kohdata pelot ja heikkoudet. Heikkouksien myöntämisen jälkeen uskalsin vähitellen myös myöntää vahvuudet ja iloita niistä. Ennen tätä minulla ei mielestäni ollut mitään vahvuuksia.” 

 

“Liikun nykyään pysyäkseni virkeänä ja terveenä silloin, kun minua huvittaa. Eikä elämä kaadu, jos joku treeni jää tekemättä. En halua palata siihen, että treenaan kolme tuntia päivässä tai kieltäydyn nauttimasta pullakahvihetkestä.” 

Ihanaa sunnuntaita sinulle. Mielelläni kuulen teidänkin ajatuksia aiheesta <3

Heidi xoxo

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *