Huh huh, mikä vaellus takana! Ensimmäistä päivää lukuunottamatta vettä satoi kaatamalla. Jo useita vuosia työtä tehneet oppaatkaan eivät muistaneet, että koskaan olisi satanut näin paljon vettä kuin nyt. Yleensä en juuri välitä ilmoista, mutta jatkuva sade ja varsinkin märät vaatteet, joita ei saanut missään kuivattua, oli pidemmän päälle jo todella inhottavaa. Safarilla alkaneet vatsavaivatkaan eivät tehneet vaelluksesta helppoa.

Vaellus alkoi kuitenkin aurinkoisissa merkeissä ja ensimmäistä yötä vietimme Mandara hutilla (2720m), josta teimme pienen aamuvaelluksen läheiselle kraaterille. Kello herätti jo 5.00, jotta ehdimme varmasti paikalle ennen auringonnousua. Otsalampun valossa vaelsimme kraaterille ja aikainen herätys todellakin kannatti,  sillä näky oli niin kaunis. Hiljaisuus valtasi sademetsän, mutta auringon noustessa oli metsässäkin kuhina päällä, mm apinoita kiipeili siellä sun täällä. Todella epätodellinen olo olla keskellä villiä luontoa.

Kilimanjaron vaelluksesta tulossa postauksia pian lisää 🙂

Terveisin Heidi