Elämyksiä ja uusia kokemuksia, niitä sain taas kokea viime viikonlopulla Bodom Trail polkujuoksutapahtumassa. Yöllä metsässä juokseminen oli jotain, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. Tunnelma oli huikea satojen innokkaiden polkujuoksijoiden juostessa vain otsalampun valossa pitkin Nuuksion polkuja. En osaa sanoa tarkalleen, missä juoksimme, seurasin vain merkittyä polkua ja edellä menevän askellusta, mutta tunnistin kyllä paikan, missä treenaamme Nuuksion treenattavieni kanssa.

 

Perjantaina työviikko painoi päälle, ja alla oli treenattavalle pari tuntia aiemmin vedetty fartlek- juoksutreeni. Onneksi nukuin päivällä päiväunet, iltauninen, kun on useimmiten jo näin ilta-aikaan, tapahtuman startatessa klo 22.00, unten mailla. Siksi saavuin tapahtumapaikallekin jo hyvissä, etten vahingossa nukahda sohvalle.

 

Ilma tuntui todella kylmältä ja pukeutumisen kanssa sai miettiä oikein kunnolla, mitä laittaisi päälle. Lopulta juoksin Salomonin polkujuoksutrikoilla ja ohuella tuulitakilla, jonka alla oli ohut Kari Traan tikse merinovillapaita. Lähdössä oli jäätävän kylmä, mutta matkalla toivoin, että olisin lähtenyt pelkällä pitkähihaisella, liikkeessä tulee aina lämmin. Hanskoista oli hyötyä, sillä muutaman kerran kompastuin oikein kunnolla vyötäröä myöden mutalammikoihin. Eihän se ole polkujuoksu eikä mikään ellei vähän kastu… 

 

Matkaan lähdin rennosti ja tavoitteenani oli saada hyvä juoksu. Aluksi tuntui, että vetistävien silmien ja kirkkaan valokeilan takia juoksin kuin sumussa- kaikki oli ympärillä hieman usvaista. Pimeys teki juoksusta varovaista ja etenkin alamäissä jarruttelin ja otin muutenkin hyvin varovasti. Pimeällä juostessa sitä vasta ymmärtää, kuinka valoisalla ympäristöä havainnoi koko ajan aivan eri tavalla- mitä on seuraavaksi edessä, minne astua ja mitä tapahtuu ympärillä. Yöllä näkyvyys on vain valokeilan verran eteenpäin eikä ympäröivästä luonnosta ole tietoakaan. Se tekee juoksusta haastavan. Juoksun aikana satuin muutaman kerran vilkaisemaan sivulle ja samantien löysin itseni vyötäröä myöten mudasta. Myös nilkat olivat kovilla ja pari kertaa oikea nilkka sai sen verran osumaa, että oli hiljennettävä hieman vauhtia. Työssä, jossa oma keho on työväline, ei oikein uskalla ottaa riskejä.

 

 

 

POLKUJUOKSIJAN VARUSTEET

 

Poluilla juostessa tärkeässä roolissa on juoksutossu. Sateen jälkeen kalliot ja juurakot voivat olla hyvinkin liukkaita ja siksi on tärkeää, että tossun pohjassa on hyvä pito. Juoksusta tulee rennompaa, kun voi luottaa tossuun. Omaksi suosikikseni on noussut Salomonin Speed 2- polkujuoksutossu, jolla olen juossut myös talvisin kaupungissa. Tossu on kevyt, se istuu jalkaani kuin sukka (melko kapea lesti) ja pito on erinomainen. Tossussa ei ole vaimennuksia ja siksi vaihtelen tossua poluillakin. Salomonin Sense Ride 2 on toiminut myös oikein hyvin, mutta haluan päästä testaamaan myös suosittua Sense Ultra 2:sta.  Tapahtumassa saimmekin kiitosta, että osallistujat pääsivät testaamaan Salomonin polkujuoksutossuja. Meillä kaikilla on erilainen jalka ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi toiselle. Testaamalla selviää, mikä sopii juuri omalle jalalle.

 

Poluilla juostessa juoksen useimmiten aina juoksureppu- tai liivi selässä. Reppuun/liiviin mahtuu yllättävän paljon tavaraa- juomapulloja, geelejä, avaimet, kännykkä ja tarvittaessa vielä vaatteita. Reppuja/liivejä on paljon erilaisia ja kokoisia, joista voi valita omaan tarkoitukseensa sopivan. Tapahtumiin valitsen mahdollisimman kevyen ja pienen, sillä varsinkaan näin lyhyillä matkoilla (10 & 12km) ei mukana tarvitse kantaa kuin vettä, geelejä ja kännykkää.

 

Perjantaina juoksin kokonaan ilman juoksuliiviä, mutta lauantaina ex tempore lähdön takia heitin selkään Salomonin Sense Ultra 3:sen. Juoksuliivissä on yllättävänkin paljon taskuja kevyestä ja pienestä koosta huolimatta. Juomapullot saa rintataskuihin, geelejä etu -tai takataskuihin ja avaimet ja kännykän vetoketjullisiin sivutaskuihin. Sain paljon kysymyksiä siitä, että eikö juoksureppu paina vesipulloineen hartioissa- ja itse asiassa ei ollenkaan. Itselläni on myös Salomonin S-Lab Adv Skin 5 set juoksureppu, joka on hieman edellä mainittua isompi sisältäen mm. erityispussin juomarakolle ja 2kpl 500ml pehmeää juomapulloa.

 

Instagramiin @heidionthego tallensin BodomTrail varuste-esittelyn ja fiiliksiä tapahtumasta.

 

 

Tarkoituksenani oli juosta vain perjantaina, sillä lauantaina olin tapahtumassa töissä. Mutta kappas, varttia ennen starttia innostuin lauantainakin muutaman muun työkaverin kanssa lähtemään viivalle. Yksi ylimääräinen juoksunumero oli jäänyt noutamatta ja pikaisen nimenvaihdon jälkeen tein nopeat lämmittelyt ja vain kymmenen minuutin päästä juoksentelin jo yli 1300 juoksijan kanssa pitkin Nuuksion polkuja.

 

Lähdin liikkeelle kolmannesta lähtöryhmästä ja välillä oli poluilla hieman ruuhkaisaa- omaa vauhtia oli vaikea ylläpitää ja välillä juoksu vaihtui kävelyksi. Juoksu kulki kuitenkin todella rennosti alusta loppuun, juoksu tuntui helpolta kovista sykkeistä huolimatta. On se mukava fiilis, kun juoksu kulkee. Olinkin koko juoksun ajan aivan fiiliksissä. Ilmeisesti tälläisellä fiilisliikkumisellakin kehittyy. Uskon tosin, että viime aikaisilla pitkäkestoisilla tunkkaus-treeneillä on ollut vaikutusta kunnon kohoamiseen. Ja, jos perjantaina ei maisemista juuri ehtinyt nauttimaan, niin lauantaina sai vauhdin hurmassa ihailla Nuuksion upeista metsämaisemista. Lauantaina matkoina oli valittavana joko 12 tai 21 kilometriä- juoksin 12 kilometriä ja ajalla 1.15.07 napattiin naisten sarjan 14.sija 😀

 

Poluilla juokseminen on tasaisella juoksemista huomattavasti raskaampaa ja sen kyllä tuolla poluilla juostessa huomasin, että pelkkä juoksu ei riitä- etenkin pakarat ja takareidet olivat koitosten jälkeen hellinä. Lihaskuntoharjoittelu on siis tärkeää polkujuoksijallekin- liikkuvuusharjoittelua unohtamatta. Aktiivisen viikonlopun jälkeen aionkin pitää tänään omista treeneistä lepopäivän ja pääsenpä oikein vielä hierontaankin. Nälkä on iskenyt tänään oikein kunnolla ja ruoka maistuu.

 

 

Poluilla juokseminen on niin mukavaa. Tossua toisen eteen laittaessa kaikki muu unohtuu, mieli on aivan tyhjä. Ei ihme, että luontoon ja metsään lähteminen tutkimustenkin mukaan laskee stressitasoja. Ai että, vieläkin ihan huippufiilis. Satuitko sinä juoksemaan Bodomilla? Muutama tulikin paikan päällä moikkaamaan ja Instagramin kautta sain paljon viestejä. Kiitos <3 Seuraavassa postauksessa kerron geeleistä, joita käytin. Niistä tuli todella paljon kysymyksiä.

 

*varusteet saatu Salomonilta

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo