Terveisiä Tansaniasta! Turvallisesti pääsimme perille ja ensimmäinen päivä vierähti Arushassa ja safarilla. Ihan mieletöntä jo tähän asti! Eilinen vietettiin Tarangiren luonnonpuistossa ja nyt olemme lähdössä sinne takaisin katsomaan mm.leijonia 🙂 Parempia kuvia safarilta tulossa myöhemmin. Netti toimii huonosti ja nyt, kun iltapäivällä siirrymme Itajaan, nettiyhteys katkeaa viideksi päiväksi varmasti kokonaan.
Mutta näihin tunnelmiin ….
Hei! Vasta oon eksyny tänne blogiin, joten pakko kommentoida nyt, ku aihe kiinnostaa erityisesti mua. 🙂 Olin ite syksyllä 2013 Tansaniassa. Meijän matka oli ns. opintomatka, meidän koululla on siellä yhteistyö koulu, jonka kirjaston rakentamista varten ollaan mm. kerätty rahaa. Tää koululla vierailu oli meidän ainoo ns.pakollinen meno siellä. Tai ei se siltä tuntunu. Oli huikeeta nähdä se koulu. 🙂 Itse piti matkaa varten rahat kerätä ja osa kerättiin meidän ryhmän kans yhdessä. Oltiin siis yläasteelaisten ja lukiolaisten kans + vanhempii ja opettajii. Meitä oli noin 40. Oltiin ekat kolme yötä Ngoarangassa, 20 km Arushasta. Sit kolme yötä safarilla. Juurikin yks safari oli sama, mis sä oot. Muistan niin elävästi noi kuvien maisemat..:)
Sit safarin jälkeen viel yks yö oltiin Ngoarangassa ja sit lähdettiin Zansibarille neljäksi yöksi.:) Mulle toi matka jätti jäljet. Tai siis ku näki esim. omilla silmillä sen, et siel on nälänhätää. Tuli nii paha olo, ku teiden varrella ihmiset saatto huitoo käsiä kohti suuta. Ja kuultiin me myös moneyy huutoja… Antaisin mitä vaan, et kaikilla olisi ruokaa tarpeeksi. Yhä enemmän ja enemmän on alkanu arvostaa Suomee, lähes ilmaista kouluu eli lukioo, mis nyt on, riittävää ruokaa jne.. Se tuli huomattuu et kuinka onnellisilt ne vaikutta vaikka sitä omaisuutta ei nii paljon oo. Ihan pienistäki asioista. Me vietiiin sinne koululle pehmolelui. Ne kanto niitä niin tyytyväisinä sylissä.♡Ois nii paljon opittavaa niitten elämän asenteesta. Aina ei tarvi olla paljoo, et ois onnellinen.
Tää kommentti lähti vähän lapasesta.. 😀 Pointti oli vaan sanoo et nauti siitä mitä koet ja näet siellä. 🙂 Mä ainaki aattelen sitä matkaa lähes päivittäin tai katson kuvii. Vaikka matkat vie rahaa, ni kyllä ne rikastuttaa muistoja sitäki enemmän. ♡
t. 16-vuotias, Tansaaniaan edelleen kaipaava opiskelija
ps. toivottavasti jaksat lukee ja vastata tähän mun stooriin. Meni puhelimella kirjottaessa puol tuntii 😀
Innolla jään seuraamaan tätä blogii. Kiitos tästä!:)
Moikka!
Sori, kun vastaaminen kesti, mutta nettiyhteys on todella huono. Kiva kun kävit kommentoimassa, tosi ihana kuulla sun matkasta ja aivan samoja ajatuksia myös mullakin. Ihmiset ovat niin vieraanvaraisia ja ystävällisiä, köyhyydestä huolimatta. Lapset rakastavat olla kuvauksen kohteena ja varsinkin oma kuva kamerassa on super hauskaa!
Itajan kylään jätin kaikki vaatteet ja jätin vain “pakolliset” varustukset itselleni.
Postauksien kirjoittaminen kännykällä ja huonolla yhteydellä on erittäin hidasta- kuvatkin saattavat olla miten sattuu, mutta HAKUNA MATATA… Ei huolen häivää!
Terveisin Heidi 🙂