Ennen kuin palaan Ibizalle ja vaelluspostaukseen, niin haluan muistuttaa, että myös täällä Suomessa on todella kauniita metsiä ja vaelluspaikkoja. Tämän viikon aikana olen käynyt niin Paloheinässä, Pitkäkoskella kuin Nuuksiossa. Lenkeilläni olen ihastellut ympäröivää luontoa ja todennut, kuinka kauneutta on kaikkialla. Itsestä on kiinni, millaisten linssien läpi maailmaa katsoo.

 

Viime viikolla sain Lauralta haasteen kertoa asioista, joita “en ole koskaan…” tehnyt. En meinannut millään keksiä mitään- sen sijaan olisin keksinyt kaikkea hauskaa, mitä olen tehnyt tai mistä tykkään! Tuolla metsässä juostessa alkoi mieleen kuitenkin nousta asioita, joista en ole koskaan tykännyt tai tehnyt. Alle kokosin muutaman.

 

 

EN OLE KOSKAAN… 

 

nukkunut yötä metsässä tai ollut telttailemassa, mökkipihaa ja festareita ei lasketa. Toivottavasti tämä tulee muuttumaan. Olisi aivan ihanaa lähteä vaikkapa Lappiin eräretkelle.

 

osallistunut ultrajuoksu–tapahtumaan. Maraton on tällä hetkellä pisin virallisesti mitattu matka, jonka olen juossut. Asvaltilla tuskin tulen pidempiä matkoja, tai edes maratonia juoksemaan, mutta pidemmät matkat poluilla kyllä kiinnostavat- juokseminen ja ylipäätään luonnossa liikkuminen on niin parasta.

 

Polkujuoksun suosio on nostanut Suomessa myös ultrajuoksujen suosiota, ja tapahtumia järjestetäänkin jo ympäri Suomea. Viikonlopun ajan olen innoissani seurannut mm. Elinan 160 kilometrin taivallusta NUTS Ylläs Pallas- tapahtumassa. Uskomatonta, 160km kuulostaa aivan järjettömän pitkältä matkalta miten kroppa oikein kestää noin pitkän rasituksen? Parempi aloittaa niiltä lyhyemmiltä matkoilta- ja onhan se ultrajuoksujen virallinen lyhyinkin matka, 48km, jo todella pitkä. Uskon, että tulevalla Aostanlaakson vuorivaelluksella pääsen hieman ultramatkojen makuun ja reissu varmasti kertoo miten käy- hurahdanko täysin vai jäänkö jatkossakin seuraamaan toisten juoksuja.

 

käynyt Etelä–Amerikassa. Haaveena olisi matkustaa joskus ainakin Peruun ja vaeltaa Machu Picchulle.

 

pyörtynyt. Verikokeiden otossa on muutaman kerran ollut melkein- tilanne, mutta varsinaista pyörtymistä en ole koskaan kokenut. Tämä tuli mieleen keskiviikkoisella juoksuvaelluksella Nuuksiossa, keskellä polkua maatessa. Yhtäkkiä tunsin vain, kuinka kaikki sumenee ja maailma pyörii ympärillä. Muutamaa minuuttia aiemmin, kalliota ylös kiivetessä, olin lyönyt jalan ikävästi kiveen. Verta ei tullut juurikaan, mutta vekki oli syvä ja päässä pyöri. Taisivat siinä verenpaineet tippua entisestään. Ensimmäinen huoli, mikä mieleen nousi oli “miten käy Aostan vuorireissun?”. Onneksi oli mukana onni onnettomuudessa, selvisin heikotuksella ja jalalla kaikki hyvin. Iso kiitos polun varressa oleille auttajille <3

 

tykännyt kiinalaisesta ruuasta, enkä oikeastaan edes sushista. Yhdistän kiinalaisen ruuan edelleen myös vahvasti raskauksiini ja haju tuo edelleen muistot raskausajan pahoinvointiin. Mitä taas sitten löytyy aina kaapista? No ainakin avocadoa, banaania ja marjoja. Näin kesällä olen koukussa halloumin, avocadon ja mangon yhdistelmään.

 

ollut bilettäjä. Tykkään kyllä käydä dinnereillä ja lasillisella kivoissa paikoissa, mutta viimeistään puoli yhden maissa alan vilkuilemaan kelloa. Perjantai-iltana tein pizzaa, jota söimme kotipihalle katetun pöydän äärellä. Siinä istuskellessa totesimme, että mitäs sitä tämän pidemmälle lähteä, kun kaupungin paras terassi on tässä <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo