Ensilumi satoi maahan torstaina ja tämän talven hiihtokausi on avattu- voitte vain kuvitella, kuinka innoissaan täällä ollaan! Tänään avattiin nimittäin Oittaalle 700 metrin pituinen tykkilumilatu ja heti ensimmäisten joukossa hiihdimme Elinan kanssa talven ensimmäiset kilometrit. Joka talven kohokohta on ehdottomasti aina se ensimmäinen hiihtolenkki. Silloinkin, kun suksi ei luista! Tänään onneksi suksessa ei ollut valittamista. Hiihtäjä kaipaa vain kesän jälkeen lajiin totuttelua.

 

Ladut Oittaalla olivat erinomaisessa kunnossa ja fiilis ihanan talvinen. Hymy oli leveässä niin meillä kuin jokaisella vastaantulijalla. Uskon, että hiihto elää vahvasti meissä suomalaisissa. On mukava huomata, kuinka tämä erinomainen ja kokonaisvaltainen ulkoharrastus on vuosi toisensa jälkeen nousemassa. Moni on ehkä ikävempienkin lapsuusmuistojen jälkeen löytänyt lajin pariin uudelleen, vuosienkin tauon jälkeen. Ehkä hiihdossa viehättää kokonaisuus- luontoelämys ja liikunta. Se ettei metsän keskellä tarvitse suorittaa. Saa olla vain itsensä kanssa, omissa ajatuksissa.

 

 

 

 

ENSIMMÄSILLÄ KERROILLA…

 

Aloita maltilla, vaikka mieli tekisin lähteä heti siitä, mihin viime talvena jäätiin. Yritä lähteä liikkeelle rauhassa suksen liutukseen ja tekniikkaan keskittyen. Yritykseksi se jäi tänään itsellenikin, ylämäen päällä huomasin sykkeiden hakkaavan sadassaseitsemässäkymmenessä. Puolen tunnin innostuksen jälkeen tajusin onneksi rauhoittaa tahtia ja hiihdosta tuli rennompaa. Miksi sitä pitääkin lähteä heti vetämään verenmaku suussa!

 

Alkuhuuman myötä laduilla on tungosta- varsinkin, kun Oittaan baanakin on tällä hetkellä vain 700metrin mittainen. Perinteisellä tyylillä hiihtäessä hyppelin vähän väliä ladulta baanalle ja takaisin kanssahiihtäjiä ohitellessa. Vapaalla näytti olevan paremmin tilaa. Ruuhkista huolimatta kunnioita muita hiihtäjiä ja takaa tulevat väistävät- tosin kaikkien kannattaa aina vilkaista taakse ladulta baanalle hypätessä. Ei laturaivoa. Kaikki mahtuvat kyllä hiihtämään.

 

 

PUKEUDU SÄÄN MUKAAN

 

Ilmat viilenevät ja kaapeista onkin hyvä kaivaa esille lämpimämpiä treenivaatteita. Moni suosii kerrospukeutumista, mutta itse tykkään treenata melko “vähissä” vaatteissa. Tarkoittaen, että muuten kuin kovilla pakkasilla en takin alla pidä kuin pitkähihaista merinovillapaitaa. Kari Traan Tikse merinovillapaita sopii erinomaisesti näin nollakeleillä ja lämpimämpi Rose taas pakkasilla. Merinovillasta olen kirjoittanut useampiakin postauksia, tässä yksi niistä.

 

Hiihtohousut ovat paksumpaa kangasta, joissa on kevyt tuulisuoja. Vielä en alle laittanut edes pitkiksiä, polviin asti ulottuvat sukat riittivät. Talvena pitkiksinä käytän Kari Traan merinovillaisia aluhousuja, joista useimmiten se kevyempi riittää. Treenatessa tulee lämmin ja liikkeelle lähtiessä ei haittaa, vaikka alussa olisi vähän jopa kylmä. Keho lämpenee nopeasti. Tärkeää on heti treenin jälkeen pukea lämmintä päälle.

 

Hiihtovaatteet  sopivat erinomaisesti myös juoksuun. Vaatteita ei siis tarvitse ostaa joka lajiin omia. Satsaa laatuun ja hyvät vaatteet toimivat vuosikausia. Vaate ei saa myöskään kiristää, vaikka alle laittaisi useammankin kerroksen. Kuvien Salomonin hiihtotakkini on viime vuoden mallia ja hiihtohousut parin vuoden takaiset.

 

Onko siellä yhtä innokkaita hiihtäjiä? Ja mikä hiihtotilanne muilla paikkakunnilla? Valkeakosken Korkeakankaalla taitaa myös olla jo kilometrin verran baanaa. Mahtavaa, ehkä pääsen viikonlopun aikana hiihtämään myös siellä <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Olen Salomon Ski Ambassador, vaatteet ja välineet saatu/lainassa.

 

Heidi xoxo