Kävin läpi eilisiä lenkkikuvia ja ensimmäisenä niistä tuli mieleen Stingin “Fields of Gold”. Aurinko ja huurteiset heinät olivat kuin kultainen pelto. Aurinkoinen ilma sateisen joulukuun ja alkuvuoden jälkeen tuntui jotenkin maagisen kauniilta. Valo tekee ihmeitä, niin se vain on. Pakkanen ja kuura saivat aikaan talvisen fiiliksen, vaikkei maassa lunta olekaan. Olen valmis lumettomaan talveen, jos se olisi tälläinen!

 

Treffasimme eilen aamulla juoksuporukkamme kanssa Torpanrannassa, josta lähdimme auringon noustessa juoksemaan Laajalahden ympäri kiertävää kaunista luontopolkua- polkua, pitkospuita, soratietä ja lopuksi asvalttia. Porukan fiilikset vaihtelivat väsymyksestä lieviin kolotuksiin. Omassa vatsassa painoi lähinnä edellisillan Liikkuvan Suomen tiimipäivä dinnerin buffalo mozzarellat! Tavoitteena oli juosta leppoisa pitkis- sometauot pitivät huolen ettei vauhti kiihtynyt liian kovaksi. Matkaa kertyi kiertoteitä juosten reilut 16 kilometriä. Lenkin jälkeen totesimme taas kerran, kuinka mukava on, kun viikonloppu alkavat reippaillen.

 

Olemme juosseet yhdessä näitä pidempiä lenkkejä jo viime keväästä lähtien. Yhteislenkit ovat motivoineet säännölliseen harjoitteluun, ja yhdessä olemme asettaneet tavoitteeksi erilaisia juoksutapahtumia. Viime vuonna juoksimme mm. toukokuussa Helsinki City Run 1/2 maratonin ja syksyllä Turussa Paavo Nurmi 1/2 maratonin. Yhteistreenit ja tapahtumat ovat inspiroineet niin, että tavoitteet ovat kasvaneet motivaation ja kunnon kasvamisen myötä. Kesästä lähtien olemme juosseet lähinnä metsässä poluilla, ja tämän vuoden tavoite onkin Karhunkierros! Olen super innoissani, sillä tämä tulee olemaan itsellenikin ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa.

 

55 kilometrin matka vaatii säännöllistä treenaamista ja etenkin paljon jalkojen päällä olemista. Valmistautuminen koitokseen on onneksi alkanut jo viime kesänä, eli olemme hyvin aikataulussa treenien suhteen. Pari kertaa kuukaudessa olemme juosseet pidempiä lenkkejä yhdessä milloin Nuuksiossa, Malminkartanolla tai täällä Laajalahdella. Lenkeillä olemme testanneet myös varusteita, polkujuoksutossuja ja reppuja, jotka ovat ollennaisessa osassa poluilla pitkiä matkoja juostessa. Kevään aikana tulen tarkemmin kertomaan mm. valmistautumisesta ja treeneistä.

 

 

 

MIND GAME- HAASTEET VAHVISTAVAT

 

Eilinen auringonpaiste ei kauaa kestänyt. Tänään Paloheinässä hiihdin pienessä tihkusateessa 450 metrin pätkää edestakaisin. Kuka hullu viitsii ajattelin, mutta aika monta meitä siellä oli. Talvi on ollut tähän mennessä ainakin näin hiihtäjän näkökulmasta todella huono, mutta yritän antaa sen olla vaikuttamatta omiin treeneihin ja mielialaan. Ilmaan, kun emme kuitenkaan voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen voimme! Tapahtumien keleistäkään ei koskaan tiedä. Jos aina treenaa vain hyvällä kelillä ja täydellisissä olosuhteissa, tulee huonon kelin haasteet melkoisena yllätyksenä. Parempi siis varautua ja kokea kaikki kelit ja fiilikset jo harjoituksissa. Sitäpaitsi kaatosade ja vastatuuli saavat aurinkoiset kelit tuntumaan vieläkin paremmilta.

 

Siinä hiihdellessä tulikin mieleeni, että usein ne ovat juuri nämä kökkökelit, jotka vahvistavat. Pidemmillä matkoilla mitataan kunnon lisäksi myös henkistä vahvuutta, mielen voimaa ja sitkeyttä sietää epämukavia olosuhteita. Sitä silmällä pitäen kuvittelin aamullakin hiihtäväni upeilla hangilla Lapissa, tai niillä Stingin kultaisilla ohrapelloilla. Toimi <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo