Afrikka ja siellä vietetyt pitkät automatkat nostivat paljon ajatuksia mieleen. Aluksi tunsin suunnatonta surua ja sääliä suklaata ja kyniä kerjääviä lapsia, savimajoissa asuvia ihmisiä ja elämän epäreiluutta kohtaan. Suunnattomasta köyhyydestä huolimatta, ihmiset olivat, kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, iloisia ja erittäin vieraanvaraisia.

Mietin, kuinka erilaisista asioista meillä täällä murehditaan ja kannetaan huolta, ja kuinka typeriltä monet asiat siellä ollessa kuulostivatkaan- varsinkin ruokavalioon ja ulkonäköön liittyviä asiat! Toisten miettiessä, mistä saada jokapäiväinen ravinto perheelle, meillä mietitään protskuja, hiilareita, superfoodeja, hedelmien fruktoosia, pullistelevia hauiksia jne. Siellä ei ollut tietoakaan lautasmalleista, microista tai macroista ja ravinto koostui lähes 80% hiilihydraateista. Yllättävää kyllä, mutta tämä sopi itselleni oikein hyvin! En kokenut koko matkan aikana esimerkiksi makeanhimoa. Ehkä syynä oli ruuan käsittely, tai sen käsittelemättömyys, kaikki saatiin suoraan maasta tai valmistettiin itse. Luulin, että kyllästyisin ikiajoiksi riisiin ja perunaan, mutta tälläkin hetkellä himoitsen jo riisipuuroa 🙂 Matkan loppuvaiheessa tosin lähes kaikilla teki mieli jotain rasvaista. Avocadoja ostelinkin sieltä täältä.

Itajassa, hyväntekeväisyys kohteessamme, koti jaettiin ventovieraiden kanssa, pesu- ja juomavesi keitettiin meitä varten ja ruokaa oli aina tarjolla. Se kenellä oli varaa esimerkiksi sähköön jakoi sen muiden kyläläisten kanssa mm. kännyköiden lataamista varten. Loppujen lopuksi ihminen tulisi niin paljon vähemmälläkin toimeen ja onnellisuus todellakin syntyi pienistä asioista- puhtaasta vedestä, saippuasta ja jopa vessapaperista. Ruuanlaitossakaan ei tarvita sen sataa sorttia, vaan jo muutamasta raaka-aineesta saadaan terveellinen kokonaisuus. Iloisuus tarttuu ja vaikken pystynytkään kaikille jakamaan kyniä ja suklaata, saati parempaa asuinsijaa, niin toivon, että niin yleisurheilun ja lentopallon opetuksessa, kuin koulun ja tyttöjen asuntolan kunnostuksesta, olisi paljon iloa ja hyötyä paikallisille vielä kauan lähtömme jälkeenkin. Liikunta tuo ihmisiä yhteen, oppimisen ja onnistumisten kautta iloa ja sitä kautta vaikuttaa varmasti myös onnellisuuteemmekin.

Näitä asioita mieteskellessäni muistui mieleeni kommentti, jonka taannoin sain Iltalehden blogiini. (kirjoitan hyvinvointiblogia myös siis Iltalehteen) Sain siis kommenttiboksiin kommentin, jossa lukijan mielestä onnellisuus tulee 99% rikkauksista (tarkoittaen siis maallista mammonaa). Jäin miettimään kommenttia jo silloin ja sitä, että kuinka moni meistä oikeasti ajattelee, että materiaali ja raha tuovat todellisen onnen? Niin, että rikkauksien avulla kaikki ongelmat olisi korjattu ja elämä olisi aina auvoisen helppoa? Toki hyvä toimeentulo tai varallisuus auttavat, varsinkin nyt vaikeampina aikoina, siitä ei ole kieltäminen, mutta kuinka moni on onnellinen uudesta autosta, merkkikäsilaukusta tai kassillisesta vaatteita vielä viikon tai vuoden jälkeen- niin, että olisi valmis niiden takia luopumaan omasta terveydestään, ystävistä jne. Kuinka moni tuntee itsensä rehellisesti onnelliseksi tavaroiden ympäröimänä, ilman ystäviä?

Mielestäni aito onnellisuus ei tule tavaroista- sitä ei voi ostaa, eikä sitä voi hakea toisten ihmisten kautta. Onnellisuus lähtee meistä itsestämme; arvoista, kokemuksista ja ennen kaikkea siitä, että hyväksymme itsemme juuri sellaisina kuin olemme. Kaikilla meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, kukaan ei ole täydellinen. Miten oppisimme iloitsemaan ja olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä jo on, elämään tasapainossa kaiken tarjonnan keskellä ja tekemään asioita, niin itsellemme kuin toisillekin, jotka tekevät meidät aidosti onnellisiksi. Jos aina vertaamme itseämme toisiin, emme koskaan voi olla täysin onnellisia.

“Don’t compare your life to
SOMEONE ELSE’S.
You can never be another person.
You can only be a better version of
YOURSELF.”

Heidi <3