Juhannusaatto, rauhallinen aamu ja auringonnousut rantakallioilla. Humiseva tuuli ja laineiden liplatus. Hieman liian nopeasti kylmenevä kahvi kupissa. Istun rannalla aamu-uinnin jälkeen jo toista tuntia, muiden vielä nukkuessa. Katselen järvelle ja kuuntelen äänikirjasta “Muumit ja olemisen arvoitus”. Valitsin äänikirjan sattumalta etsiessäni aivan toista kirjaa. Kirjaa, mitä ei sitten löytynytkään. Aika on pysähtynyt.

 

Pysähtyminen ei aina ole helppoa- tai ei ainakaan minulle. Sen huomasin viime torstaina saapuessamme mökille viettämään juhannusta. Mieli malttoi pysähtyä puoleksi tunniksi kerrallaan, kunnes se yritti keksiä jotain mitä muka pitäisi tehdä. Olo oli kumman levoton. Ei tosin ihme, takana oli 10 päivän tiukka työputki ja 19 kuvattua treenivideota, joista aloin nähdä jo uniakin (tästä tulette kuulemaan kesäloman jälkeen). Mielessä pyöri myös miljoona asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen heinäkuussa alkavan kesäloman alkua. Vessaremppakin on tulossa. Nyt oli hyvä aika hidastaa.

 

Tykkään siitä, että on monta rautaa tulessa, mutta yhtä tärkeää on osata myös nostaa hieman jalkaa kaasulta- hidastaa. Kivoihinkin asioihin on hyvä ottaa välillä etäisyyttä, jotta luovuus pääsee kukoistamaan entistä paremmin. Juhannuksen tarkoitus olikin olla tekemättä yhtään mitään, ei edes juoksulenkkejä- olla vain perheen kanssa ja lukea riippukeinussa. Silloin, kun on kiirettä on ensisijaisen tärkeää muistaa myös levon merkitys. Juhannus sujuikin hyvin zenmäisissä fiiliksissä.

 

Irti päästämisen ja rentoutumisen nopeuteen huomaan ympäristöllä olevan suuri merkitys. Mökille lähteminen heti töiden jälkeen oli hyvä idea, sillä se nopeutti lomamoodiin laskeutumista. Kotona jään helposti tekemään vielä muutaman jutun, kun taas uudessa ympäroistössä on helpompi vain olla. Varsinkin, kun mökki oli vuokrattu eikä vastassa odottaneet kitkemistä kaipaavat kukkapenkit tai muita hommia. Peilityynellä järvellä soutelu, SUPpailu ja aikainen nukkumaanmeno olivat juuri täydellistä.

 

Lue myös Oodi Sohvalle 

 

 

LOMA LUKEMISTA 

 

Ainoa viikonlopun “tavoite” oli lukea riippumatossa kirjoja, ja siinä onnistuinkin erinomaisesti. Aivan sattumalta valitsin juhannuslukemiseksi vielä 2 samankaltaista, samoja asioita käsittelevää kirjaa. Luin Paulo Coelhon Pyhiinvaellusta, ja väsymyksen iskiessä kuuntelin Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitusta. Jälkimmäinen sukeltaa muumimaailman filosofin silmälasein, ja varmasti jokainen tunnistaa hahmoista jotain samoja piirteitä kuin itsessään.

 

Jokainen on aidompi ja arvokkaampi omana itsenään kuin jonkun toisen kuvana- omana vapaana itsenään. Miksi olisit jonkun toisen kaltainen, jotain mitä et ole, kysyi Muumipeikkokin Niiskuneidiltä, joka halusi itselleen puukuningattaren silmät.

 

Samalla lailla myös Paulo Coelho etsi olemisen merkitystä kirjassaan Pyhiinvaellus. Olen lukenut kirjan jo kerran aiemmin ja siitä lähtien olen unelmoinut vielä joskus lähteväni vaeltamaan samaisen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin Espanjaan. Vaelluksen voi toteuttaa eripituisista reiteistä koostaen- reilusta 300 kilometristä yli 1000 kilometriin asti. Keskiajalla pyhiinvaellusmatkalla oli uskonnollinen tarkoitus, mutta nykyään useimmiten tuolle “modernille” vaellukselle lähdetään hiljentymään arkipäivän kiireiden keskeltä, etsimään itseään sekä nauttimaan liikunnasta ja luonnosta.

 

Coelho kuvasi hyvin vaelluksen innoittamassa esikoiskirjassaan itse matkan teon merkityksestä. Siitä, kuinka päämäärää kohti kuljettaessa on tärkeintä kiinnittää huomiota itse tiehen jota kulkee- olipa päämäärä sitten pyhiinvaellus tai jokin arkisempi tavoite. Matkanteosta saattaa nimittäin alkuinnostuksen jälkeen tulla kidutusta, jos ainoa motivaatio on vain perille pääsy. Silloin, kun oppii määränpään sijaan nauttimaan itse matkasta, alkaa matka muuttua etsinnän ja seikkailun nautinnoksi. Ja sillä ruokitaan unelmaa. Unelmat ovat sielun ravintoa, aivan niin kuin ravitseva ruoka on kehon ravintoa.

 

Itse tie rikastuttaa meitä matkallaan ja kokemuksillaan, ja opettaa meille oikean tavan päästä perille. Nauttimaan jopa siitä nopeudesta, johon ei ole tottunut. Silloin saattaa kirkkaammin nähdä tutuissakin asioissa ne salaisuudet, joita emme kykene niiden arkipäiväisyyden takia enää ehkä näkemään.

 

Olemme matkalla koko ajan- valinnoilla ja asenteella vaikutamme, miten tavoitteitamme tavoittelemme. Millaisen matkasta teemme.

 

 

Ihminen on yllättävän sopeutuvainen. Saavutin lomalla täydellisen tekemättömyyden keveyden, mutta kotiin tullessa huomasin, kuinka helposti sitä palaa äärimmäisestäkin zen-tilasta tuttuun. Oikein naurahdin ääneen, kuinka ensimmäiseksi kotiovesta sisään astuessa ajattelin, kuinka lakanat pitäisi vaihtaa ja imuroida- ikkunatkin pestä. Se muistutti, että yhtä tärkeää kuin loma ovat päivittäiset pienet pysähtymiset- kahvikuppi parvekkeella, musiikin kuuntelu tai mikä ikinä se kenellekin on. Se, että muistaa hidastaa aina silloin tällöin.

 

Ikkunat pesen sitten lomalla, mutta imuroiminen ja lakanoiden vaihto sujui hyvin zenmäisissä fiiliksissä äänikirjaa kuunnellen. Hidastaminen oli tehnyt tehtävänsä. Mia Kankimäen kirja “Naiset joita ajattelen öisin” on aivan ihana. Sen myötä olen saanut taas sukeltaa Tansaniaan. Ehkä sinnekin matkustan vielä joskus, kuka tietää minne matka vie.

 

Miten sinun juhannus sujui? Ja mitä kirjoja suosittelisit lomalukemiseksi?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo