Kuuntele, kannusta, kehu ja kiitä. Pieniä tekoja joilla voi toiselle olla todella isot positiiviset vaikutukset. Koskaan ei voi tietää, mitä ihminen  juuri sillä hetkellä käy elämässään läpi. Ihmiselle on tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, saada kannustusta ja kiitosta, tuntea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Ystävällisyys, kauniit sanat, myötätunto ja empatia toisia kohtaan tuovat iloa ja merkityksellisyyden tunnetta myös antajalleen. Positiivinen vaikutus ja energia virtaa siis molempiin suuntiin.

 

Onnellisuus lähtee meistä itsestä, mutta sanoisin, että ympäristöllä ja ihmisillä joiden kanssa vietämme aikaa on meihin ja kokemukseemme elämästä iso vaikutus. Yksilö toimii, halusi tai ei, kokoajan suhteessa toisiin ihmisiin. Anthony Robbinsin mukaan oletkin viiden läheisimmän ihmisesi summa. Millaisia ihmisiä on ympärilläsi? Ovatko he ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat ja jotka edustavat sitä kuka olet ja millaiseksi haluat kehittyä?

 

Aiemmin tällä viikolla koin valtavan kiitollisuuden ja onnellisuuden aallon lääkärikäynnin aikana, joka kantoi vielä pitkälle sen jälkeen. En kokenut tunteita niinkään viime syksynä alkaneeseen lonkkavaivaan liittyen, vaan kohtaamisesta ja siitä, miten aidosti lääkäri oli läsnä, kuunteli ja ymmärsi. Tapaamisen jälkeen soitin samantien puolisolleni ja hehkutin, kuinka teki mieli oikein halata lääkäriä tuosta reilusta parinkymmenen minuutin kohtaamisesta. Jokainen kohtaaminen on tärkeä, se on hyvä muistaa.

 

 

MIKÄ LONKKAVAIVA?

 

Viime syksynä, Tukholman 1/2 maratonin jälkeen, aivan yllättäen, alkoi oikeassa pakarassa tuntua jatkuva jumitus. Lonkankoukistajaa kiristi ja esimerkiksi askellus sivulle tuntui ikävältä. Tunsin, että jotain on vialla. Kävin lääkärissä, mutten oikein saanut vastauksia, lähinnä vain ohjeen liikkua kivun rajoissa ja välttää iskutusta. Pikku hiljaa oireet ovat helpottaneet, mutta hakeuduin uudelleen lääkäriin, sillä vaikkei lonkassa ole kipua, tunnen ettei kaikki myöskään ole kohdallaan tai niin kuin aiemmin. Huomaan sen siinä, että aiemmin minulle helpoilta tuntuneet liikkuvuusharjoitukset ovat oikealle puolelle hankalia, risti-istunnassa istuminen on melkein mahdotonta.

 

Keho on työkaluni ja haluan tehdä asioita kehoa kuunnellen, arvostaen ja sen rajoja kunnioittaen. Rakastan monin eri tavoin liikkumista ja nimenomaan niin, että kehoni olisi mahdollisimman hyvinvoiva ja terve myös tulevaisuudessa. “Kivun rajoissa” (koska kipua ei juuri ole) pystyn liikkumaan useita tunteja ja pitkiä matkoja, mutta onko se järkevää, siihen kaipasin vastauksia. Siksi olen erityisen iloinen löytäessäni lääkärin, joka ymmärsi työtä ja elämäntapaani ja jolta sain vastauksia mieltä jo pidempään askarruttaviin kysymyksiini. Olen hyvin positiivisilla mielin- siitäkin huolimatta, että lonkan tutkimukset edelleen jatkuvat. Ensi viikolla uusien magneettikuvien jälkeen tiedän taas jo enemmän.

 

Tiedän, etten ole lonkkavaivani kanssa yksin. Erilaiset lonkan alueen vaivat ovat hyvin yleisiä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että liikunnanmuotoja on monia. Hiihto, uinti, pyöräily ja esimerkiksi lihaskuntoharjoittelu ovat erinomaisia treenimuotoja. Liikunnalla on iso vaikutus niin jaksamiseen, mielialaan, fyysiseen kuntoon kuin elämänlaatuun. Liikuntaa ei siis kannata jättää, päinvastoin. Liike on lääke, kun liikkuu itselle sopivalla tavalla, sopivissa määrin ja monipuolisesti. Suosittelen lukemaan, olipa sitten vaivoja tai ei, lääkärini artikkelin “Lisää hyviä treenivuosia – pidä lonkat kunnossa” viime syksyisestä Juoksija- lehdestä.

 

Postauksen kuvat ovat eiliseltä, vielä hyvin talviselta polkuretkeltä. Luonto, ystävä ja retkieväät, parasta. Pikku hiljaa kevään edestessä alkaa hiihtosesonki vaihtua polkujuoksuun/kävelyyn. Luonto pysyy, vaikka laji vaihtuu. Jos polkujuoksun aloittaminen kiinnostaa, suosittelen pysymään kuulolla. Mukavaa viikonloppua <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi XOXO