Juttelin aiemmin tällä viikolla nuoren treenattavani kanssa liikkuvuudesta. Kuinka kuulemma liikkuvuus on jo nyt alkanut heikentyä. Mielessäni mietin, ja taisin ihan ääneenkin sanoa, että ei ei ei- ei liikkuvuus vielä parikymppisenä minnekään katoa! Mutta, jotta jalka nousee vielä vanhempana, on rutiineista hyvä pitää kiinni jo nuoruusvuosina. Ja siis muun harjoittelun ohella muistaa keskittyä juurikin huoltaviin liikkuvuusharjoituksiin ja kehonhuoltoon.

 

Tämän keskustelun pohjalta inspiroiduin kirjoittamaan siitä, mitä vinkkejä liikunnan suhteen antaisin kuhunkin elämäntilanteeseen. Asiakaskuntani vaihtelee hyvinkin paljon, nuorin on tällä hetkellä 23 vuotias ja vanhin 72 vuotias. Selvää siis on, että samoja vinkkejä ei voi antaa molemmille. Mielenkiintoista onkin työssäni seurata, miten liikunta, sen tarkoitus ja tarpeet tuossa ikähaitarissa vaihtelevat.

 

Nuorena sitä usein tehdään asioita joko täysillä tai ei ollenkaan. ON tai OFF- treenataan täysillä, juhlitaan täysillä, nukutaan kellon ympäri tai ei nukuta ollenkaan. Väsymystä ei juuri tunneta ja palautuminen on nopeaa. Treeneissä halutaan vetää aina täysillä. Toisaalta ollaan jo niin aikuisia ja itsevarmoja, toisaalta taas itsetuntoa saattaa kolauttaa pienikin juttu- tasapainoilua, itsensä ja oman polun hakemista. Somen kautta liikkumisessakin vertaillaan helposti itseä toisiin.

 

Mietinkin, onko monella myöhemmässä vaiheessa liikunnan jättämisen syynä juuri tuo nuoruudessa opittu tapa- täysillä tai ei ollenkaan?

 

 

 

 

Jos opiskeluaikoina ja työelämään siirtymisen aikoihin omiin juttuihin oli aikaa vielä vaikka ja kuinka, niin elämänmuutoksien, sen tuoman kiireen ja vastuun myötä on helppo unohtaa itsensä ja laittaa itselle ennen tärkeät asiat taka-alalle. Priorisoidaan kaikki muu itsensä edelle, viimeistään siinä vaiheessa, kun/jos kuvioon astuvat lapset. Monelle käykin niin, että vuosien päästä havahdutaan tilanteeseen “miten tässä näin kävi?”. Muistissa ovat kyllä nuoruuden aktiviteetit, mutta uudelleen aloittaminen voi tuntua hankalalta. Mistä aloittaa, miten aloittaa? Ei haluta myöntää itselle, ettei kunto olekaan enää sama. Itsetunto liikunnan osalta saattaa olla heikko, vaikka muuten elämänkokemuksen tuomaa varmuutta on jo enemmän kuin parikymppisellä. Onneksi liikuntaa ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa uudelleen.

 

Siksi kehoitinkin tuota innokasta nuorta naista pitämään kiinni liikuntatottumuksista- silloinkin, kun päällä olevat ne hektiset ruuhkavuodet. Liikunnan, kun on tutkitustukin todistettu auttavan stressaavissa elämäntilanteissa ja nostavan itsetuntoa.

 

Liikumisessani ei koskaan ole ollut kovinkaan pitkää taukoa (vain kuopuksen vaikeampi raskaus), mutta muistan itsekin, kuinka lasten ollessa pieniä, pienikin oma liikuntahetki antoi energiaa ja auttoi jaksamaan arjen pyörityksessä. Useimmiten liikuntahetki oli päiväuniaikaan, luksusta oli oma lenkki yksin. Tuon liikuntahetken ansiosta en edes kaivannut muuta omaa aikaa. Tunnin tuuletus juoksulenkillä omien ajatusten kanssa latasi akut.

 

 

 

Neljänkympin korvilla hyvinvointia ja liikkumista katsoo taas eri näkökulmasta kuin parikymppisenä. Liikunta on astunut taas monelle osaksi arkea, mutta suorittamisen tilalle on kelkkaan astunut myös rentous. Halutaan liikkua, koska huomataan, että mm. palautuminen ja aineenvaihdunta hidastuvat, elämäntavat alkavat näkyä ulospäin ja tuntua niin vyötäröllä kuin jaksamisessa, ellei itsestään pidä huolta. Tavoitteena ei ehkä kuitenkaan ole enää niin voimakkaasti ulkoiset tekijät, vaan juurikin oma hyvä olo ja jaksaminen, parempi uni, liikkuvuus ja tunne siitä, että voi edelleen tehdä keholla, mitä haluaa. Ketterä gepardi, niin kuin eräs asiakkaani sen osuvasti kuvasi.

 

Moni myös liikkuu kipujen ennaltaehkäisemiseksi tai pitääkseen ne kurissa. Monipuolisesti lihaskuntoa, liikkuvuutta ja sykkeen nostoa. Myös uudet lajikokeilut ja omien rajojen testaaminen, vaikkapa juoksutapahtumassa, houkuttelevat. Moni on esimerkiksi innostunut vasta aikuisena juoksusta. Juoksutapahtumien suosio onkin viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmaisesti.

 

Hyvinvointi on monen asian summa, ja onneksi ei tarvitse enää mennä ON tai OFF. Ei tarvitse valita toista ääripäitä, vaan ymmärretään, että kokonaisuus ratkaisee. Halutaan elää terveellisemmin, mutta ymmärretään, että liikunta ja ruokavalio ovat vain osa sitä. Myös sosiaaliset suhteet, työ ja henkisyys (en tarkoita uskontoa) ovat osa hyvinvointia. Nuoruuden epävarmuus alkaa väistyä elämänkokemuksen myötä. Osataan olla jo hieman armollisempia itseä kohtaan. Ehkä elämän rajallisuus alkaa konkretisoitua ja haluaa priorisoida asioita, joista oikeasti nauttii.

 

Ihaillen seuraankin tuota vanhinta asiakastani; elämänkokemuksien tuomaa viisautta ja perspektiiviä asioihin ja elämään ylipäätään. Inspiroivia tarinoita matkan varrelta, joita kuuntelen mielenkiinnolla. Treenataan kyllä niin, että lihaksissa tuntuu, muttei unohdeta välissä hengitellä syvään raitista ilmaa, ihailla eteen avautuvaa upeaa merimaisemia tai jumppamatolla maatessa sinistä taivasta. Elää hetkessä silläkin hetkellä.

 

Kuvat: Elina Hovinen

 

Heidi xoxo