Viime lauantaina, Cafe Torpanrannassa istuskellessa katselin Laajalahdella olevia Twenty Knotsin SUPpailijoita ja purjelautailijoita, ja mietin, kuinka kiva olisi mennä itsekin taas purjelautailemaan. Viime kesänä aloitettu harrastus oli niin hauskaa. Kaimani Heidin viesti tulikin kreivin aikaan ja sovimme samantien purjelautailutreffit jo heti seuraavalle aamulle.

 

Purjelautailussa olen vielä täysin aloittelija, ja siksi onnistumisen tunteet tuntuvat vieläkin mukavemmilta. Sunnuntaina oivalsin, miten painopisteen muuttaminen vaikuttaa hallintaan ja kuinka liikkeiden tulee olla rauhallisia. Välillä pääsin surffaamaan pitkiäkin pätkiä, välillä taas en saanut lautaa liikkumaan mihinkään suuntaan tai pulahtelin veteen puuskaisen tuulen vaihdellessa suuntaa. Pari tuntia meni vauhdilla enkä koko aikana ajatellut mitään muuta.

 

Maanantaina juoksin iltapäivällä töihin ja heti alkumetreillä tunsin, kuinka parin viikon kevyemmät treenailut olivat tehneet tehtävänsä- keho tuntui palautuneelta. Juoksu kulki ja jalka nousi kevyesti. Juoksun hurmassa kiihdyttelin vauhteja ja juoksin viiden minuutin kilometrejä. On se huikea fiilis, kun juoksu kulkee tahmeamman vaiheen jälkeen.

 

Tykkään liikkua niin fiiliksellä kuin tavoitteellisestikin, mutta ensisijaisesti liikun, koska tykkään olla aktiivinen. Saan liikunnasta energiaa ja se on yksi hyvän olon lähteeni. Joskus kaipaan rauhallista liikettä, joskus taas mennään vauhdilla. Tykkään testailla eri lajeja ilman, että ajattelen treenaavani. Harvemmin nykyään puhun muutenkaan treenaamisesta- liikkuminen sen eri muodoissa on elämäntapani.

 

 

ILON KAUTTA- EI KOSKA ON PAKKO

 

Pitää, pakko ja ei koskaan- sanoja, joilla kaikilla on mielestäni negatiivinen kaiku. Ihmismieli on sellainen, että, kun jotain pitää tehdä siitä saattaa tulla helposti suorittamista, jotain jota on pakko tehdä. Kynnys koko tekemisen aloittamiseen kasvaa.

 

On tietenkin asioita, jotka on tehtävä, kuten työt ja sovitut asiat, mutta kukaan ei pakota ketään liikkumaan. On jokaisen oma asia, miten ja kuinka paljon liikkuu. Toiselle liikkuminen tulee luonnostaan, toinen taas joutuu motivoimaan itseään kerta toisensa jälkeen. Toinen nauttii kovan treenin tuomista endorfiineistä, toinen inhoaa jo pelkästään hikoilua. Toinen tykkää kovista treeneistä, toinen rauhallisesta joogasta. Siksi korostankin sitä, että jokainen voi ja saa liikkua omalla tyylillään- kaikkien ei tarvitse tähdätä maratonille. Liikkuminen ja jo mahdollisuus liikkumiseen on lahja- ei ole pakko liikkua, mutta miksei liikkuisi, jos se sopivissa määrin edistää niin terveyttä kuin omaa oloa, vahvistaa itsetuntoa ja itsetuntemusta? Oma tavoitteeni on pystyä liikkumaan mahdollisimman pitkään ja olemaan aktiivinen vielä vanhoillakin päivillä.

 

ALOITTELIJA & PIENET ASKELEET

 

Ja taas tullaan pieniin askeliin, samaan asiaan, mitä painotan kerta toisensa jälkeen. Aloittelijan tai muutosta haluavan on paljon helpompaa lähteä liikkeelle vartista kuin tunnista, lisätä aterialle kasviksia kuin miettiä, mitä kaikkea sitä “ei saa syödä”. Olen työssäni myös huomannut, että monelle sana treenaaminen aiheuttaa jopa kauhunsekaisia tunteita- siksi puhun mieluummin liikkumisesta. Liikkuminen tuntuu lempeämmältä ja helpommin lähestyttävältä. Kaikki voivat liikkua oman kuntonsa mukaan, olipa kuntotaso sitten, mikä hyvänsä. Ei tarvitse mitata aikaa, matkaa tai sykettä, vaikka jollekin se saattaakin toimia yhtenä motivaattorina.

 

Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti treenaa, mutta ovat arjessaan muuten aktiivisia. He hyödyntävät työmatkat liikkumiseen, touhuavat ja pelaavat lasten kanssa ulkona, käyvät kävelylenkeillä. Tunnen myös niitä, jotka treenaavat, mutta muuten arjen aktiivisuus on syystä tai toisesta hyvin vähäistä. 

 

 

Aloita lajeista, jotka tuntuvat itsestä mukavilta. Ihan sama onko se sitten lenkkeilyä, salitreeniä tai jotain muuta- vaikka merenneitouintia, lajia, josta en ollut koskaan muuten kuullutkaan! Ja ihan sama, vaikka liikkuisit vain vartin pätkissä- tärkeintä on, että aloitat. Pikku hiljaa kunnon kasvaessa liikunnan määrä kasvaa, ja liikunnasta tulee osa arkea. Vähänkin on parempi kuin ei ollenkaan.

 

 

 

LIIKUNTAA RASKAUDEN JÄLKEEN

 

Sain viime viikolla myös kysymyksen “milloin pitäisi aloittaa treenaaminen raskauden jälkeen? Tuntuu, että somen perusteella kaikki aloittavat kauhean aikaisin, mutta itsestä ei vielä (9 vko synnytyksestä) tunnu ollenkaan siltä”. Hyvä kysymys ja siksi ajattelin jakaa vastaukseni teillekin. Voin nimittäin vain kuvitella minkälaisia paineita some monelle varmasti antaa. Raskaus ja synnytys ovat isoja rasituksia keholle, kannattaa siis rauhassa antaa kehon palautua ja kuunnella omaa vointia. Olemme kaikki yksilöitä ja jokainen palautuu raskauden jälkeen omaa vauhtiaan. Ole armollinen itsellesi, palautuminen “vanhoihin mittoihin” ei ole kilpailu. Varsinkin esikoisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä, ja silloin mielessä on kaikkea muuta kuin treenaaminen. Alussa kaikki huomio on vauvassa, mutta toki on tärkeä pitää huolta itsestä jo oman jaksamisen takia. Raittiissa ulkoilmassa tehdyt kävelylenkit ja lantionpohjan aktivointiliikkeet riittävät alkuun.

 

Somesta saa toki motivaatiota ja inspiraatiota, mutta tärkeintä on kuunnella omaa vointia- unohda toisiin vertailu, yksi kuva ei kerro vielä koko totuutta. Lisää liikuntaa pikku hiljaa- ei siis kannata jatkaa siitä, missä oltiin ennen raskautta. Omien synnytysten jälkeen tein päivittäin pitkiä kävelylenkkejä, mutta juoksemaan aloin vasta vuosi synnytyksen jälkeen. Juoksu ei vain tuntunut hyvältä. Vuosi voi näin ajatellen tuntua pitkältä ajalta, mutta lopulta se on vain yksi hujaus. Nyt tuntuu ettei taukoa olisi koskaan ollutkaan.

 

Elämä ja elämäntilanteet muuttuvat, mikään ei ole pysyvää. Se, mitä teit viisi vuotta sitten tai se, mitä tulet tekemään viiden vuoden päästä, voi olla jotain aivan muuta kuin mitä teet nyt. Millainen liikunta tukee hyvinvointiasi juuri nyt? Millainen liikunta sopii omaan arkeesi? Haluatko ehkä kesän tullen kokeilla jotain uutta? Miten ikinä liikutkin, tee se ilon kautta ja koska voit <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo