Syksy ja kevät ovat minulle inspiroitumisen aikaa. Ehkä se menee luonnon kanssa samassa syklissä- vuodenaika vaihtuu ja ollaan matkalla kohti seuraavaa. Keväällä luodaan uutta, syksyllä taas korjataan sato ja sen hedelmät. Valmistaudutaan talveen.

 

Kesän jälkeen treenimotivaatio on monella näin syksyn ja talven korvilla tapissaan- tai ainakin minulla on, olisi! Vielä, kun pääsisi oikein tekemisen meininkiin. Maanantaina havahduin itsekin, kuinka ikävä onkaan jo kovia, oikein kunnon hikitreenejä. Juoksulenkkejä, sauvarinnetttä ja mukavuusalueen ulkopuolella vedettyjä kuntopiirejä. Niitä kaipaan juuri nyt. Etenkin juoksulenkkejä. Nyt on aivan ideaalit juoksukelit.

 

Onneksi verikokeiden tulokset paljastivat, että tulehdusarvot ovat ainakin normaalien rajoilla. Hemoglobiinin alhaisuus sen sijaan ei yllättänyt ollenkaan. Se on aina ollut matala. Pieni rautatankkaus tähän syksyyn ei kuitenkaan olisi ollenkaan hullumpi idea.

 

 

 

The body benefits from movement, the mind benefits from silence.

 

Mieli kaipaa hiljaisuutta ja hidastamista, mutta totta on myös se, että keho todellakin kaipaa liikettä. Jooga on tehnyt oikein hyvää niin keholle kuin mielelle, mutta eilen Vitamin Well:n ja TFW Helsingin järjestämällä bootcämpillä hieman kaihoisasti katselin sivusta muita treenaajia. Onneksi treenejä on nyt lokakuun ajan joka tiistaiaamu. Ensi viikolla olen niin mukana!

 

Mukava olla myös osa treeniryhmää. Olla vaihteeksi itse “käskytettävänä” ja toteuttaa vain annettuja ohjeita. Vetää vielä pikkuisen kovempaa, vaikka tuntuu ettei enää millään jaksaisi. Ryhmässä tai toisen kanssa treenatessa jaksaa tsempata vielä sen yhden ylimääräisen toiston. Oikeasti nimittäin olemme paljon sitkeämpiä ja jaksamme paljon enemmän kuin, mitä kuvittelemmekaan. Mieli vain mielellään menisi sieltä helpoimman kautta, sieltä missä aita on matalin. Jos haluaa kehittyä, on uskallettava tulla välillä ulos sieltä mukavuusalueelta. Sinä pystyt!

 

 

 

Toisten treenatessa, seurasin treenejä vierestä, kahvikuppi kädessä. Kahvimukin sanoma “avoid bad life” jäi mietityttämään. Aivan kuin pakoilisimme ja piileskelisimme “huonoa elämää”. Älä vain tule huono elämä tänne… Mutta millaista sitten on “hyvä” tai “huono” elämä? Tarinaa on varmasti yhtä monta kuin kertojaakin. Olemme kaikki erilaisia- unelmat ja tavoitteet sen mukaisia. Kannattaa myös muistaa, että myös “hyvä elämä” sisältää koko tunteiden kirjon. Surut ja murheetkin ovat elämää, eivätkä ne tee elämästä yhtään sen huonompaa.

 

Sen sijaan, että välttelisi huonoa elämää, voi lähes joka aamu itse päättää tuleeko juuri tästä hyvä päivä. Siitäkin huolimatta ettei kaikki aina ole täydellistä. Voimme syyttää olosuhteita tai ehkä jopa toisia, mutta lopulta monikin asia on itsestä kiinni- ainakin asenne ja se, miten asioihin suhtaudumme. Tänään on esimerkiksi luvattu vesisadetta koko päiväksi, joka vaikuttaa jonkun verran päivän suunnitelluihin töihini- treenit, kun vedetään edelleen ulkona. Työmatkalla saattaa olla myös ruuhkaa ja aamupalakin unohtui laittaa illalla tekeytymään. Voisin aloittaa päivän sisäisellä itkupotkuraivareilla ja jäädä valittamaan olosuhteita. Aiheuttaa itse itselleni ikävän fiiliksen heti aamusta alkaen.

 

Kaikkihan kuitenkin tietävät etteivät asiat valittamalla muutu. Omalla asenteella onkin tässä kohtaa hurja vaikutus. Vaikuta asioihin joihin voit ja päästä irti niistä, joihin sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Tee töitä asioiden eteen, joita haluat ja joista unelmoit- älä vain välttele huonoa elämää.

 

 

Ensimmäisen treenattavan kanssa siirryimme sisälle treenaamaan. Juuri nyt teen “toimistohommia” läheisessä kahvilassa aamiaisen äärellä. Tänne sain sovittua päivän seuraavan tapaamisenkin. Asioilla on siis aina lopulta tapana järjestyä, ilman turhaa hampaiden kiristelyä.

 

Some people feel the rain. Others just get wet. – Bob Marley 

 

Heidi xoxo