Terkkuja aurinkoiselta Levi-tunturilta. Aurinko paistaa ja lämpötila heiluu hieman nollan molemmin puolin- parempaa ulkoilusäätä ei parhaissa unissakaan olisi voinut toivoa.

 

Intohimoisena talviurheilulajien harrastajana en, ihme kyllä, ole oikein koskaan innostunut laskettelusta. Pienenä omistin kyllä omat suksetkin ja kävin säännöllisesti laskemassa niin Korkeakankaan nyppylällä kuin Lapin reissuilla isommissa rinteissä, mutta aikuisiällä en ole tainnut laskea kuin muutaman kerran lasten kanssa.  Muistikuvissani tännekin tullessa oli vielä edellisien kertojen paukkuvat pakkaset sekä jäätyneet sormet ja varpaat. Tuntui kuin ylösmeno hississä olisi kestänyt ikuisuuden, kun alas taas oltiin laskettu muutamassa minuutissa. Ei ollut laskettelu mun juttu, mieluummin suuntasin laduille sivakoimaan.

 

Lautailu on kuitenkin ollut jo pitkään to do- listallani ja olihan se tartuttava haasteeseen nyt kun kerran sain siihen mahdollisuuden. Tiesin, että lautailu on haastavaa, mutta omissa mielikuvissani kuvittelin tietenkin laskevani heti tosta noin vaan- vähän siis sama fiilis, minkä moni kokee katsoessaan televisiosta vaikkapa murtomaahiihtoa “onpas helpon ja kevyen näköistä, eihän toi voi vaikeaa olla”, mutta todellisuus onkin sitten toinen.

 

Alku oli tietenkin haastavaa, mutta niinhän se on aluksi jokaisessa uudessa lajissa. Sinnikkäästi kuitenkin nousin pyllähtelyjen jälkeen kerta toisensa jälkeen ylös. Etureisiä hapotti enemmän kuin koskaan, mutta uuden oppimisen halu oli niin kova etten halunnut antaa periksi. Haluan haastaa itseäni, tulla ulos mukavuusalueelta ja oppia koko ajan uutta. Mikään ei ole parempi fiilis kuin onnistumisen tunne jossakin uudessa asiassa.

 

 

 

Aloitimme loivasta harjoittelurinteestä, mutta jo parin laskun jälkeen siirryimme kunnon mäkeen. Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti sain ideasta kiinni. Uskon, että hyvä kehonhallinta ja monipuolinen lajikirjo auttoivat oppimisessa, mutta myös omalla asenteella oli iso vaikutus. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jos halu ja motivaatio ovat kohdillaan, on oppiminenkin helpompaa. Rauhallisesti vain alkuun, omaan tekemiseen keskittyen- ei ole kiire minnekään.

 

Kolmen tunnin hissilippu oli näin ensikertalaiselle oikein riittävä. Lopussa jalat alkoivat olla jo niin väsyneet, että hyvä, kun jaksoin laskea viimeistä laskua enää mökille, joka oli kaikenlisäksi musta rinne! Puolessa välissä otinkin laudan kainaloon ja laskin peppumäkeä alas. Vauhti nousi melkoiseksi, mutta mielessäni toivoin vain etteivät housut repeä pepusta 😀

 

Reissuun ostin oman Salomonin laskukypärän ja sain Gloryfyltä testiin Heikki Sorsan suunnittelemat GP4 Mexifin laskulasit. Laseissa oli mukana kahdet linssit- toiset pilvisemmälle kelille ja toiset aurinkoiselle säälle. Iso peukku molemmille, lasit istuivat kypärän kanssa täydellisesti.

 

 

Lautailun ansiosta olen saanut taas uuden kipinän siirtyä vaihteeksi ladulta mäkeen. Oli se vain niin kivaa, vaikka koko keho tuntuu kaulasta alaspäin kuin hakatulta 😀  Ja vitsit, kuinka hyvä säkä meillä on tosiaan ollut ilmojen suhteen. Toppapuvun alle riitti Kari Traan ohuempi Tikse merinovillakerrasto ja polveen asti ulottuvat sukat suojasivat vielä hyvin sääriä sekä lämmittivät juuri sopivasti monoissa. Ei todellakaan ollut yhtään kylmä, ja samassa asussa olen nytkin, valmiina tämän päivän laskuihin. Aurinko näkyy paistavan nytkin! Oikein mukavaa sunnuntaita ja alkavaa hiihtolomaa niille, joilla se alkoi jo nyt <3

 

* KT kerrasto ja sukat saatu

* Gloryfy lasku- ja aurinkolasit saatu

 

Heidi xoxo