Tällä viikolla on omassakin arjessani tapahtunut samaan aikaan vaikka mitä. Tiistaina alkoivat psykologian opinnot, olen tästä aivan fiiliksissäni, keskiviikkona taas starttasi Wonder Woman Shalassa ja eilen vedin bungy pump- sauvatreeniä ja luennoin pienen tietoiskun immuniteetistä ja vitamiineistä Lifeness-tapahtumassa Långvikissa. Paljon siis kaikkea yhdelle viikolle perustöiden lisäksi. Jotta arki sujuisi mahdollisimman jouhevasti, suunnittelen päivän aterioita etukäteen. Tämän tärkeys korostui tällä viikolla entisestään.
Jo välipala-postauksessa korostin välipalojen merkitystä, ja haluan korostaa sitä edelleen, samoin kuin ennaltasuunnittelua. Ilman aterioiden etukäteisvalmistelua ja suunnittelua, sekä eväitä, olisivat ateriavälit venyneet viikolla armottoman pitkiksi. Kuinka helppoa olisi kaupassa hakeutua nälkäisenä terveellisempien valintojen sijaan karkkihyllylle hakemaan pikaenergiaa?
Kuulen usein sanottavan, ettei ole aikaa, en ehdi, osaa tai se nyt on vain niin hankalaa- vaikka samaan hengenvetoon halutaan kuitenkin muutosta ja tuloksia. Mutta, jos aina tekee niin kuin on aina tehnyt, tulee saamaan sitä, mitä on aina saanut. On oltava valmis hyppäämään uuteen ja muuttamaan omia toimintamalleja. Tämän pitää kuitenkin lähteä henkilöstä itsestään. Ei auta, vaikka kuinka olisi parhaat trainerit, ravitsemusohjaajat, reseptit tai vaikka valmiiksi eteen kannetut ruuat, jos ei itse ole valmis muutokseen. Muutoksen on aina lähdettävä itsestä. Itse hoksattava, miksi. Samassa veneessä olen joskus ollut itsekin, siksi tiedän, mistä puhun.
Lifeness hyvinvointiviikonloppu starttasi Bungy Pump- vastussauvatreeneillä. Supertehokas treeni, jota teilläkin on varmasti mahdollisuus päästä testaamaan tässä kevään aikana. Treenin jälkeen lounasta- lehtikaalilohta, sitruunaista perunamuussia ja kasviksia. Kunnon ruokaa!
Eilen Lånvikissa ystävä/kollegani Leeni Viio luennoi makeanhimosta. Mielenkiintoinen luento ja pystyin samaistumaan itsekin moneen kohtaan. Entisenä sokerihiirenä, kun tiedän, millaista on, kun makeaa tekee mieli lähes joka aterian jälkeen ja viikoloppuisin vielä vähän enemmän. Annoskoon ei tarvitse olla iso, mutta kuitenkin. Moni voi ajatella, että eihän noin pienellä määrällä ole väliä, mutta itseäni se häiritsi. Ylipäätään jo ajatus addiktiosta. Sokerille, kun antaa pikkusormen, vie se helposti koko käden. Yksi suklaapala onkin pian kaksi palaa, määrät kasvavat huomaamatta ja siitä tulee tapa. Iltapäiväkahvien kanssa on saatava se herkku. Mitä enemmän tai useammin sokeria syö, sitä enemmän sitä tekee myös mieli. Moni varmasti huomasi tämän joulun jälkeen? Sokeri onkin kuin huume, jopa vieroitusoireineen.
Luennon jälkeen juttelimme lisää aiheesta ja yhden osallistujan kysyessä, miten sitten oikein pääsit makeanhimosta?, jouduin itsekin miettimään hetken, kunnes tajusin, että aloin yksinkertaisesti syödä “oikeaa” ruokaa. “Oikea ruoka” voi kertoa kaikille erilaisia asioita, mutta minulle se tarkoitti sitä, että pelkkien kevyiden lounassalaattien, puurojen ja mahdollisimman energiatiheydeltään kevyiden ja rasvattomien ruokien lisäksi, tai sijaan, aloin syödä myös ihan peruskotiruokaa.
Olin jo pienestä pitäen tottunut terveellisiin elämäntapoihin ja ruokavalioni on aina ollut perusterveellinen, mutta jossain nuoruuden itsekriittisyyden hetkillä karsin ruokavaliostani lähes kaiken, jotta ruokavalio olisi mahdollisimman “kevyt”. Tuolloin, kun vallitsi vielä käsitys, että rasva on paha, kun taas sokerista ja sen haitoista ei puhuttu mitään. Välttelin siis esimerkiksi avocadoa, mutta karkkia saattoi mennä päivittäin. Karkkien syöntiä oli helppo puolustella myös sillä, etten ollut ylipainoinen tai lähelläkään sitä. Kyllähän tuolla liikunnalla saa syödä mitä vain. Helposti tehdään ulkonäön perusteella johtopäätöksiä, vaikka sokerilla on muitakin terveydellisiä haittoja kuin vain ylipaino! Itse huomasin sen vaikutuksen ihon kunnossa ja vatsavaivoina. Sokeri myös ylläpitää/ruokkii kehon tulehdustilaa, heikentää vastustuskykyä, heiluttaa hormonitasapainoa ja vaikuttaa jopa unen laatuun, näin muutaman mainitakseni. Huono ja liian vähäinen uni sekä stressi, taas saattavat tuovat mielitekoja, jolloin omena ei korvaa karkkia tai mikä ikinä se makeankohde sitten onkaan. Yhdelle karkki, toiselle pulla, kolmannelle ehkä jäätelö.
Sokeri saattaa myös aiheuttaa krapulan kaltaisia oireita, niin fyysistä kuin henkistäkin pahaa oloa. Pussin viimeisetkin karkit on syötävä, vaikkei niitä tekisi enää edes mieli. Liiallisesta herkuttelusta saattaa tulla morkkis, ja huonoa itsekuria ruoskitaan ehkä yltiöpäisellä liikunnalla tai “kevyellä” syömisellä. Tämä johtaa helposti kierteeseen, jossa maanantaista perjantaihin kituutetaan miinuskaloreilla, kunnes viikonloppuna otetaan taas kaikki kiinni. Jos viikonloppuun kuuluu vielä alkoholi, tekee makeaa todennäköisesti vielä enemmän mieli. Ja sama toistuu viikosta toiseen. Aina maanantaina alkaa uusi elämä. Tämän olen nimittäin huomannut hyvin yleiseksi toimintamalliksi etenkin naisten keskuudessa. Herkuttelu saattaa toimia lohdutuksena, niin iloihin kuin suruihin. Kuulostaako yhtään tutulta?
Lohduttavaa on kuitenkin se, että makeanhimosta on mahdollista päästä irti. Itse esimerkiksi olen nykyään kaikkiruokainen enkä kiellä itseltäni herkutteluakaan. Olen huomannut, että jos itseltäni jotain täysin kiellän, tekee sitä vain enemmän mieli. Siksi minulle sopii kohtuudella kaikkia- ajattelutapa. Makeasta irti pääsemisen myötä vievät nykyään hedelmätkin makeanhimon ja osaan paremmin kuulostella, että onko makean mieliteko nyt kuitenkin oikea nälkä? Ystäväni naureskeli viikko sitten naurettavan pientä yhden euron leffakarkkipussiani, mutta olen kokemuksen kautta huomannut, että tämä on juuri se koko, joka vie makeanhimoni ilman äklö oloa. Ei siis kannata hamstrata herkkuja kaappeihin vieraiden varalle, tai ostaa isompaa karkkipussia kuin mitä on sillä hetkellä valmis syömään.
Kuvittelin, että olisin pitkän Långvik-päivän jälkeen aivan väsynyt, mutta mitä vielä, olin täynnä energiaa! Olen huomannut, että minulle paras tapa laskeutua työpäivän jälkeen, on lähteä raittiiseen ilmaan reippailemaan, joko kävelylle tai juoksemaan. Ja ehdottomasti musiikkia kuunnellen. Fiiliksellä menen, eilen juoksin reilut kuusi kilometriä. Illalla parasta oli leffailta ja Kolmen Kaverin jäätelö. Lakritsi <3
En usko dieetteihin, joilla useimmiten on alku ja loppu, vaan arjen valintoihin, niihin pieniinkin, joilla usein ei uskota olevan vaikutusta. KOSKA ne eivät tunnu radikaaleilta, haastavilta ja jopa saavuttamattomilta, ei niitä osata arvostaa. En halua lokeroida ruoka-aineita myöskään hyviksiin ja pahiksiin, mutta on hyvä tiedostaa, että toisia ruokia on hyvä syödä vähemmän ja toisia taas enemmän. Se suklaapalakin maistuu paljon paremmalta, kun sitä syö harvemmin. Kasviksia taas oikein kaipaan joka aterialle.
Ruokatrendejä tulee ja menee, ja siksi olisi hyvä löytää itselle toimivin tapa. Olemme yksilöitä ja se, mikä toimii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Yhdellähän voi makeanhimon sijaan olla suolaisen himo. Toiselle toimii totaalikieltäytyminen ja toinen taas osaa pysyä kohtuudessa.
Lunchbox- arvonta on suoritettu ja onnetar suosi Jaanaa! Voittajalle lähetetty sähköpostia 🙂 Kiitos kaikille ja pysykäähän kuulolla, ensi viikolle tiedossa toinen kiva arvonta. Nyt äänestämään pienen lenkin kautta. Mukavaa sunnuntaita sinulle <3
Heidi xoxo
Juurikin kun nuo asiat oivaltaa ja sisäistää, toimii niiden mukaan, niin ei tee kyllä yhtään mieli makeaa. Ilman sokeria, huonoja hiilareita ja tasainen ruokailuväli – olen paljon pirteämpi, nukun hyvin, aivot eivät ole sumussa ja koko fiilis on paljon parempi. Ja tätä on nyt kestänyt kuukauden verran. Toki liikunnan määrän lisääminen auttaa myös, ei tee mieli herkkuja, vaan kunnon ruokaa malttillisen kokoiset annokset. Kiitos inspiraatiosta!
Moikka Johanna,
Ja juuri tuo energisyys on myös se joka kohenee ilman sokerin aiheuttamaa verensokerin nopeaa nousua ja sitä seuraavaa yhtä radikaalia laskua, joka aiheuttaa kierteen, että sitä pitää saada lisää. Palkitsevinta on tietysti itse huomata positiiviset vaikutukset, ja se jos mikä inspiroi jatkamaan. Jatka Johanna samaan malliin 🙂 Oikein mukavaa uutta viikkoa!
Terkuin Heidi