Upeaa auringonlaskua ihailin eilen Meikun kallioilla, kuulatunnilta kotiin juostessa. Hetkeksi jäin kallioille vain istuskelemaan ja ihailemaan tätä näkyä. Maisema kallioilta on niin kaunis. Valoisten iltojen lomassa ei huomaa edes ajankulua. Jos kello ei olisi lähennellyt jo iltaysiä ja nälkä kurninut vatsassa, olisin voinut jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.

Ihanaa, kun luonto on alkanut heräilemään ja juostakin tarkenee jo ilman takkia. Kirsikkapuukin jo  kukkii. Kyllä se kesä sieltä tulee.

“The universe is always speaking to us. Sending us little messages, causing coincidences and creating serendipities, reminding us to stop and look around. Reminding us to believe in something else, to believe in something more.”

Heidi xoxo