Vuoden ensimmäinen polkujuoksutapahtuma- tai juoksutapahtuma ylipäätään, on nyt juostu. Osallistuin siis viime viikonlopulla Tampereella juostavaan naisten omaan NiceTRAIL tapahtumaan. Sateisesta kelistä huolimatta paikalle kerääntyi iso joukko reippaita naisia. Reilun seitsemän kilometrin reitti oli matkana sopiva niillekin, joilla ei ole kokemusta polkujuoksusta tai juoksusta ylipäätään. Reitin sai halutessaan kävelläkin. Tai toisaalta juosta omia rajoja testaten. Kukin oman kunnon mukaan. Hieno juttu, että suosittujen puolimaratonien ohella on vaihtoehtona myös matalan kynnyksen tapahtumia.

Metsässä ja poluilla juokseminen tuo vaihtelua ja on selvästi haastavampaa kuin asvaltilla juokseminen- mikä tekeekin siitä mielestäni vain vieläkin inspiroivampaa. Maaston vaihtelevuus tuo haastetta, mutta ympäröivä hiljaisuus ja metsän äänet saavat olon ja mielen rentoutumaan. Mahdollisuuksien mukaan suosin ja suunnittelen omatkin juoksureittini poluille ja metsiin. Yllättävän rauhallisia paikkoja löytyy näin kaupungistakin.

Periaatteessa poluille voi lähteä juoksemaan aivan tavallisillakin lenkkareilla, mutta, jos metsässä ja poluilla juokseminen vie menneessään, kannattaa satsata hyviin polkujuokstossuihin. Polkujuoksuun soveltuvissa tossuissa on mm. kuvioitu pohja, jonka avulla pito on parempi sateellakin, jolloin kalliot ja juurakot ovat liukkaita. Itse olen huomannut, että juoksu poluilla on rennompaa, kun reilusti voi luottaa tossun pitoon. Loppukesän olen juossut suunnistajienkin suosiossa olleilla nastattomilla Irock-tossuilla. Tossu soveltuu pienemmille metsäpoluille, mutta myöskin ihan metsämaastoon ja juurikin suunnistamiseen. Tossu on kevyt ja sopii hyvin kapeaan jalkaani.

 

Tästä postauksesta löydät vinkit oikeanlaiseen varustukseen!

 

 

 

Parasta polkujuoksussa on se, että juoksun aikana, kantojen ja juurakoiden yli hyppimiseen keskittyen, ei mielessä liiku juuri mitään muuta kuin seuraava askel. Vauhdit nousevat väistämättä tapahtumissa sen verran reippaiksi, että katse onkin seuraavan askeleen sijaan jo muutaman metrin edellä ennakoiden tulevaa maastoa. NiceTRAIL:llä reitti oli erinomaisesti merkitty, viirejä oli noin 5 metrin välein, ja se teki juoksusta huomattavasti helpompaa. Reitti oli myös sopivan tekninen ja lähes koko matka juostiin poluilla. Sade teki kallioista ja juurakoista liukkaita, mutta pitävän maastojuoksutossun ansiosta uskalsin melko rohkeasti juosta sen enempää miettimättä.

Mukavaa oli myös olla taas pitkästä aikaa mukana tapahtumassa, ja testata hieman omia äärirajoja. Juoksu kulki mukavasti, vaikka viiden kilometrin jälkeen aloinkin vilkuilla kelloa ja jäljellä olevaa matkaa. Mitä lyhyempi matka, sitä reippaammin juostaan ja tapahtumassa todellakin juoksin omilla äärirajoillani. Numero, kun lyödään rintaan, juoksen lähes poikkeuksetta niin reippaasti kuin sen hetkinen kunto antaa myöden, vaikka toisin alustavasti suunnittelisinkin.

Jälkikäteen sykemittariin tallentuneita tietoja katsoessa huomasin, että melko samaa keskivauhtia juoksin alusta loppuun. Ja itse asiassa loppua kohden olin saanut vielä hieman kiristettyä vauhtia. Kestävyys äärirajoilla juostessa onkin oma vahvuuteni. Vuoden tauko kuitenkin tuntui. Vaikka kovempia treenejä tekisikin itsekseen, on tapahtuma aina eri juttu.

 

 

 

 

Sykemittaria käytän polkujuoksutapahtumissa lähinnä vain aikaa varten, keskivauhtia on mielestäni vaikea arvioida vaihtelevan maaston takia. Sykkeitä en tapahtumissa seuraa muutenkaan- lähes maksimisykkeillä näytti tämäkin kulkevan. Keskisyke 178 ja maximit 199! Leposykkeeni on 40:en tienoilla, mutta maksimit saan edelleen yli 190:een. Sykkeistä onkin helppo seurata mm. palautumista. Ranteesta mitattavassa sykemittarissa heittoa saattaa olla muutaman prosentin verran, mutta totuus on varmasti siellä tasotestissäkin mitattu hieman yli 190 hbp. Tarkempia sykkeitä halutessa, voi aina laittaa lisäksi sykevyön.

Monipuoliset ja eri sykealueilla tehtävät harjoitukset kehittävät parhaiten. Jos tavoitteenasi on esimerkiksi uusi ennätys tavoitematkallasi, on tärkeää jo treeneissä juosta myös siellä mukavuusalueen ulkopuolella- silloin tietää, miltä tuntuu juosta äärirajoilla. Tunne ei aina ole mukava ja juuri siinä testataankin epämukavan olon sietokykyä ja mielen voimaa. Mielen voimalla on äärirajoilla mentäessä suuri merkitys. Siksi urheilijatkin käyttävät harjoittelussaan paljon mielikuvaharjoittelua ja psyykkistä valmennusta.

Nautin omien rajojen testaamisesta ja itseni haastamisesta. Tapahtumissa juoksenkin vain itseäni haastaen. Paras fiilis tulee juoksusta, jossa askel rullaa ja haastavuudesta huolimatta tuntuu ettei mikään ole mahdollisuuksieni tiellä. Aiemmin juoksin aikaa vastaan, mutta nyt tärkeämmäksi koen sen fiiliksen, jonka juoksun aikana saan parhaimmillaan aikaan.

Kiitos vielä Tampereen Pyrinnön naissuunnistajille ja VJS Sportille, että sain olla mukana! Hieno tapahtuma upealla paikalla. Seuraava tapahtuma häämöttääkin jo syyskuun alussa, kun Peak Performancen kanssa suuntaamme Midnight Runille. Kuka mukana siellä?

 

 

Heidi xoxo