Taisipa olla viime keskiviikko vuoden ensimmäinen polkujuoksuretkeni Nuuksioon. Metsissä on tullut kyllä käveltyä treenattavien kanssa, mutta varsinaista omaa harjoitusta en siellä ole tainnut vielä tämän vuoden puolella tehdä. Metsä on ihana. Sieltä saa energiaa, mieli lepää, ajatukset kirkastuvat, luonnon kauneus lumoaa kerta toisensa jälkeen ja liikuttua tulee aivan huomaamatta.

Juoksun kannalta pehmeämpi alusta on myös jalkaystävällisempi ja keho saakin uudenlaista ärsykettä juurakoiden yli hyppiessä. Maasto on useimmiten myös haastavampi ja vaihtelevuutta riittää. Sykkeet nousevat ja laskevat, ja intervallimainen lenkki tulee ilman suunnittelua. Se pitää lenkkeilyn myös mielenkiintoisena. Usein metsässä juoksen maastonmukaan- ylämäet kävelen ja tasaisella ja alamäet juoksen. Upeat maisemat vievät huomion itse harjoituksesta muualle ja aika kiitää aivan huomaamatta. Metsälenkille kannattaakin varata hyvin aikaa.

Keskiviikkoisella lenkilläni tuli muutama juttu mieleeni, mitkä etenkin yksin metsässä lenkkeilevän on hyvä ottaa huomioon. Varsinkin silloin, jos lenkkeilet/vaellat hieman uusissa tai oudommissa paikoissa. Luonnossa liikkuessa, kun ei koskaan voi tietää, mitä eteen sattuu. Osa muistui mieleeni, koska niitä en ollut ottanut mukaan- kuten esimerkiksi vesipulloa, joka näin kuumalla ilmalla olisi ollut aivan ehdoton.

 

 

JUOKSIJAN/VAELTAJAN MUISTILISTA METSÄÄN! 

Metsään soveltuvat tossut. Lenkkitossuillakin toki pärjää, mutta polkujuoksuun soveltuvissa tossuissa on mm. kuvioitu pohja, jonka avulla pito on parempi sateellakin, jolloin kalliot ja juurakot ovat liukkaita. Itse olen huomannut, että juoksu poluilla on rennompaa, kun reilusti voi luottaa tossun pitoon. Salomonin S LAB Speed on testaamistani tossuista suosikkini. Näillä juoksin myös talvella aivan kaupungissa.

Vaatteet. Metsälenkeillä juoksen melkeinpä samoilla juoksuvaatteilla kuin muutenkin.

Pitkät sukat tai säärystimet. Kesähelteillä on mukava juosta shortseissa, mutta risujen, aluskasvillisuuden ja punkkienkin takia on jalassa hyvä olla pitkät sukat tai ainakin nilkat ja sääret suojaavat säärystimet.

Flipbelt tai kevyt juoksureppu. Avaimet, kännykkä ja mahdolliset geelit kulkevat kätevästi vyötärölle laitettavassa Flipbeltissä. Flipbelt ei hölsky tai liiku vyötäröllä ja taskuihin mahtuu ylättävän paljon tavaraa- plussat siis näistä. Juoksurepun taas otan mukaan pidemmille lenkeille tai vaelluksille, jolloin mm. vettä on hyvä varata enemmänkin mukaan. Juoksurepun taskuihin mahtuu myös enemmän eväitä- esimerkiksi patukoita. Hyvä juoksureppu pysyy selässä hankaamatta juostessakin. Kerran kunnolla satsatut varusteet kestävät kovemassakin käytössä. (yllä olevassa kuvassa selässäni on näppärä Salomonin juoksureppu)

Vesipullo ja mahdolliset eväät. Vesipullo kannatta ottaa aina mukaan, ihan varmuuden vuoksi. Jos en ota juoksureppua mukaan, kannan vesipulloa kädessä. Useimmilla metsäreiteilläkin vesipulloa saa täytettyä. Hyviä eväitä ovat patukat, geelit ja pähkinä/siemen/kuivattuhedelmä-sekoitukset.

 

Viime vuotisessa polkujuoksutapahtumassa päällä nämä! 

 

Ladattu kännykkä. Etenkin yksin metsään lähtiessä on hyvä, tai melkeinpä must, ottaa kännykkä mukaan- ja ladattu sellainen! Koskaan ei voi tietää, mitä metsässä eteen tulee. Harvemmin nyt tosin mitään tulee, mutta kännykkä tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta, ja eksyessä voi ainakin soittaa tai tarkistaa paikan google mapsin avulla (tätä on nimittäin testattu!). Ja tietenkin kännykkän kameraan tallentuvat myös upeat luontokuvat.

Varaa aikaa. Metsälenkille kannattaa varata aikaa, sillä aika menee luonnon helmassa kuin siivillä. Polkujuoksu on myös haastavampaa kuin asvaltilla juoksu ja samaan matkaan menee noin 30% kauemmin aikaa. Mm. pehmeä alusta tekee metsässä juoksemisesta rankempaa. Usein metsässä juoksenkin maastonmukaisesti- ylämäet kävelen ja tasaiset osuudet ja alamäet juoksen.

Kartta. Jos olet lähdössä aivan uuteen paikkaan, on hyvä ottaa kartta mukaan. Kännykässä ei välttämättä ole verkkoa ja siksi ainoastaan siihen luottaminen on melko epävarmaa. Ilmoita myös jollekin, minne olet menossa.

Kyypakkaus. Ainakin Nuuksion kallioilla olen monestikin nähnyt kyykäärmeitä paistattelemassa aurinkoista päivää. Kannattaa siis varautua ja ottaa kyypakkaus varmuudeksi mukaan. Toivottavasti sitä ei tarvita, mutta eipä siitä haittaakaan ole ja painaa vain muutaman gramman taskussa.

Unohdinko jotain? Tuleeko jotain muuta mieleen?

 

Heidi xoxo