Paluu vielä Formenteralle ja joogakuvioihin. Ja samalla paluu 90- luvulle “Paluu siniselle laguunille” elokuvaan ja sen maisemiin. Tuo elokuva oli nimittäin se, mikä itselleni tuli tuota merimaisemaa katsellessa ensimmäisenä mieleen. Silmä lepäsi ja mieli rauhoittui jo heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Ja se oli koko tuon retriitin tarkoituskin. Rauhoittuminen.

 

Paikka oli valittu “keskelle ei mitään”, jotta irtautuminen arjesta ja ulkopuolisista ärsykkeistä olisi mahdollisimman helppoa. Ei aikatauluja, ei vastuuta, eikä mitään, mitä pitäisi tehdä. Siksi kännykkä, tai ainakin sen turha selailu, suositeltiin jättämään kokonaan sivuun. Itsekin jätin somen kokonaan neljäksi päiväksi pois. Ei kuulosta kovinkaan pitkältä ajalta, mutta kun on tottunut sitä kautta tekemään paljonkin mm. töitä ja olemaan muutenkin yhteyksissä, tuntui sen pois jättäminen aluksi haastavalta, mutta samaan aikaan vapauttavalta.

 

Teki todella hyvää olla muutama päivä ilman mitään ulkopuolisia ärsykkeitä ja keskittyä hetkeksi vain itseensä. Rauhoittumista ja laskeutumista tukivat tietenkin terveellinen ruoka, yin jooga, meditaatiohetket, aamukävelyt, uni, aurinko ja raitis ilma. Kukin sai tehdä sitä, mikä tuntui itsestä parhaalta. Tärkeintä, että kuunteli vain itseään <3

 

www.formenterayoga.com 

 

 

Retriitillä päivät alkoivat meditaatiivisella aamukävelyllä. Ihailimme meren takaa nousevaa upeaa auringonnousua ja hiljakseen omaan tahtiin kävelimme pitkin rantoja. Maagisen kaunista. Tästä oli kaikessa rauhassa mukava jatkaa joogamatolle ja päivän ensimmäisen tunnin pariin.

 

Joogassa keskityimme myös rauhoittumiseen, rauhallisiin avaaviin liikkeisiin. Jokainen päivä on erilainen, samoin tuntemukset kehossa. Huomasin itsekin, kuinka aluksi keho tunti todella väsyneeltä. Ensimmäisinä päivinä havahduin siihen, kuinka väsynyt oikein olinkaan. Eikä sinänsä ihme, takana, kun oli monta viikkoa flunssaa ja tiivis työtahti. Annoin väsymyksen tulla ja työn ohella joogasin vain kevyesti omaa kehoa kuunnellen sekä nukuin.

 

Retriitillä nukuinkin kuin tukki. Menin useimpina iltoina nukkumaan vain hieman yhdeksän jälkeen ja unta tuli parhaimpina öinä jopa yli 10 tuntia. Laskeutumisen ja rauhoittumisen myötä sainkin jo parissa päivässä uskomattoman paljon uutta energiaa. Lopulta touhusin keittiössä aamiaisia jo kukonlaulun aikaan ja järjestelin aamun joogatuntia varten tarvikkeita valmiiksi.

 

Olen aina ollut hyvä nukkuja. Nukahdan useimmiten samantien, kun laitan pääni tyynyyn. Jossain vaiheessa viime keväänä kiireen ollessa kovimmillaan heräilin aamuyöstä, ilmeisesti alitajunnassa mietityttävien asioiden takia. 

 

Mielenkiinnolla olen jo kuukausien ajan seurannut aivan päivittäin Suunnon kellosta syvän unenlaatuani. Syvän unen vähyys ihmetytti, vaikka muuten nukun oikeinkin hyvin. Uni ja etenkin sen tarve on tietenkin hyvin yksilöllistä, mutta miten on yön aikaisen palautumiseni laita, jos syvän unen osuus on vain hieman yli tunnin? Tämä mietitytti ja oman “kokeeni” jälkeen tähänkin voi omilla valinnoillaan vaikuttaa.

 

Retriitin aikana ja jälkeen tein tietoisesti muutoksia kännykän käyttööni, joka onkin nyt huomattavasti vähentynyt. Iltaisin yritän olla koskematta kännykkään ollenkaan ja viikonloppuisin laitan sen usein kokonaan sivuun. Yritän, sillä joskus eteen tulee asioita, jotka on hoidettava alta heti pois. Näinkin pienellä muutoksella voi kuitenkin saada aikaan ison muutoksen. Kännykän käytön vähentämisen myötä on nimittäin syvän unen määrässä tapahtunut huima muutos- reilun puolentoista tunnin sijaan kertyy syvää unta nyt lähes kolme tuntia! Ja vain ja ainoastaan sen ansiosta, että olen vähentänyt tai jättänyt kännykän/ läppärin käyttön illoilta kokonaan pois. Melko huima muutos ja tätä on jatkunut nyt jo kuukauden ajan.

 

 

 

“The yoga pose is not the goal. Becoming flexible is not the goal. Standing on your hands is not the goal.

 

The goal is to create space where you were once stuck. To unveil the layers of protection you’ve built around your heart. To appreciate your body and become aware of the mind and the noise it creates. To make peace with who you are. The goal is, well… YOU. 

 

Come to yoga mat to feel; not to accomplish. Shift your focus and your heart will grow.” -Rachel Brathen.

 

Yllä oleva tiivistää hyvin koko joogan tarkoituksen. Joogan perimmäinen tarkoitus ei ole se, että pääsee, mitä hienompiin ja vaikeampiin asentoihin, vaan keskittyminen vain ja ainostaan itseensä. Tunneilla ei ole mitään väliä, mitä kaveri viereisellä matolla tekee. Tärkeintä tunneillakin on kuulostella, miltä minusta tänään tuntuu. Kävinkö eilen ehkä salilla ja lihakset tuntuvat kireiltä ja väsyneiltä, vai onko olo vetreä ja energinen? Kaikella tällä on vaikutusta siihen, miltä juuri tänään tuntuu.

 

Ja vaikka monissa muissa lajeissa haettaisiin tuloksia ja ennätyksiä, niin joogamatolla saa suorittamisen jättää kokonaan pois. Notkeus saattaa toki säännöllisen joogaamisen myötä tulla sivutuotteena, mikä sekin on tietysti vain mukava juttu. 

 

Retriitin jälkeen kotijoogailut jatkuvat päivittäin. Yritän pitää kiinni vähintään parinkymmenen minuutin hetkistäni joogamatolla. Joogaan aina fiiliksen mukaan ilman suunnitelmaa ja usein se on sekoitus pilatesta, joogaa ja venyttelyä. Kuulostelen, miltä kehossa tuntuu. Joskus väsyttää enkä millään jaksaisi, mutta tiedän kuinka hyvä olo jo lyhyestäkin hetkestä matolla seuraa. En myöskään halua rikkoa tätä rutiinia, sillä tiedän, kuinka vaikeaa on aloittaa taas alusta. Etenkin nyt, kun ohjelmassa on myös omia lenkkejä ja lihaskuntoharjoittelua, huomaan, kuinka kehonhuollon tärkeys korostuu entisestään.

 

Mukavaa päivää sinulle ja näiden kuvien kautta pääset hetkeksi siniselle laguunille <3 

 

Heidi xoxo