Vuosi alkoi hiihtäen. Heti ensimmäinen päivä suunnistin Oittaan tekolumiladuille. Ja vaikka täällä Helsingissä maa onkin mustana, ovat baanat metsässä hyvässä kunnossa. Viime vuonna jäi moni hiihtolenkki hiihtämättä juuri keskustan lumitilanteen takia- on jotenkin vaikea edes kuvitella, että vartin ajomatkan päässä olisi lunta. Mutta kyllä sitä on, vielä toissapäivänäkin, vaikka vesisade oli muuten sulattanut latujen ympäristön (ylin ala kuva.)

 

Hiihtokausi on etenkin täällä Etelä-Suomessa hyvin lyhyt. Siksi kannattaa hyödyntää ne muutamatkin kuukaudet tai viikot– Lapissa tietenkin hiihdetään lähes puolet vuodesta. Hiihto on nimittäin erinomainen tukilaji mm. juoksulle- juoksussa tapahtuvan iskutuksen sijaan hiihtokuukaudet antavat kehon palautua juoksun aiheuttamista rasituksista ja tuovat muutenkin mukavaa vaihtelua harjoitteluun. Jos perinteisen potku on suunnaltaan ja räjähtävältä voimantuotoltaan juoksun kaltainen, niin luisteluhiihto taas vahvistaa vieläkin monipuolisemmin jalkojen lihaksia. Myös keski- ja ylävartalo tekevät töitä. Talven ensimmäisten hiihtolenkkien jälkeen voikin taas tuntea kehon jokaisen lihaksen, jolloin automaattisesti kehonhuollon tärkeys korostuu. Hiihto onkin hyvin kokonaisvaltainen laji; kestävyyden ja hapenottokyvyn lisäksi, se vahvistaa lihaskuntoa ilman kuntosalitreeniäkin.

 

Ympäristön vihertäessä, oli mukava huomata, kuinka moni oli siitäkin huolimatta lähtenyt suksille- myös lapsia. Siinä hiihtäessä mietinkinkin talvilajeja, ja sitä, kuinka heikko lumitilanne varmasti vaikuttaa niiden suosioon nyt ja tulevaisuudessa. Oppivatkohan Etelä-Suomessa asuvat lapset enää hiihtämään? Luistinratojakaan ei varmaankaan ole jäädytetty kuin muutamassa paikassa. Harmi juttu, sillä talvilajit rikastuttavat lajikirjoa ja monipuolistavat liikkumista.

 

 

 

Jos lumitilanne on heikko, voi korvaavaa treeniä tehdä sauvarinteessä. Sauvarinnetreenissä koko kroppa tekee töitä aivan niin kuin hiihdossakin. Sauvarinnetreeni on myös erinomainen vaihtoehto niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua/pysty juoksemaan, mutta haluaisivat kuitenkin nostaa aerobista kuntoa. Mäkiä ylös sauvoessa, käsiä kunnolla käyttäen ja päkiän kautta kunnolla ponnistaen, vauhti kiihtyy, sykkeet nousevat ja koko vartalo tekee töitä. Sauvojen avulla myös ryhti pysyy hyvänä ja keskivartalon kannatus on helpompi säilyttää jyrkemmässäkin ylämäessä. Alamäet voi kävellä tai kevyesti hölkötellä alas, niin, että ennen uutta nousua sykkeet ovat laskeneet.

 

Jo jonkin aikaa, olen testaillut BungyPump- vastussauvoja, jotka antavat lisävastusta perussauvakävelyyn, sauvarinnetreeniin tai mäkijuoksuun. Oikein suoritettuna ne harjoittavat tehokkaasti etenkin keskivartalon ja yläkropan lihaksistoa, parantavat ryhtiä, olkanivelen liikkuvuutta ollen kuitenkin pehmeä ja hellävarainen nivelille. Harjoitus on myös 38% tehokkaampi kuin perussauvoilla. Itse sauvahan ei paina sen enempää kuin perussauvakaan, vaan vastus tulee painaessa sauvaa maahan (työnnössä). Vastuksia on erilaisia; neljästä kilosta aina kymmeneen kiloon. Käytössäni on neljän kilon vastus, joka on jo aivan riittävä.

 

Eilen juoksin sauvojen kanssa Malminkartanon sivumäkiä ylös ja alas. Mäkijuoksuhan on jo sellaisenaan todella haastava harjoitus, mutta vastussauvat toivat lisätehokkuutta myös ylävartalolle ja keskivartalolle. Treenin lopuksi tein lihaskuntoharjoitteita kartanon huipulla. Vastussauvojen kanssa saa lihaskuntoharjoitteluunkin vastusta ja aktivoitua etenkin keskivartalon vieläkin paremmin liikkeisiin mukaan.

 

Tämän kuun lopulla (27.-28-1) vietetään Långvikissa taas Lifeness-hyvinvointitapahtumaa, jossa olen tällä kerralla vetämässä ulkotreeniä, juurikin kyseisiä sauvoja apuna käyttäen. Hauska ja monelle varmasti uusi juttu! Tapahtumat sopivat kaikenkuntoisille, jotka kaipaavat ehkäpä uutta inspiraatiota, liikunnallista viikonloppua tai ihan vain omaa aikaa ja irtiottoa arjesta.

 

En myöskään ole unohtanut Malminkartanon sauvarinnetreenejä. Ne tulevat jatkumaan keväällä tai ehkä jopa aiemmin, lumitilanteesta riippuen. Vielä eilen maasto oli paikka paikoin melko jäinen.

 

Heidi xoxo