Reissun jälkeen maistuvat taas omat smoothiet ja kokkailut niin ihanilta. Lautaselta löytyy taas marjoja, tuoreita kasviksia tomaattia, kurkkua, avocadoa, salaattia, kalaa ja lemppariani vuohenjuustoa. Amsterdamin kentältä (6 tunnin vaihdolla oli hyvin aikaa) lähettelin miehelle kauppalistaa 🙂

Tansanialainen ruoka on toki hyvää ja varsinkin Itajan kylässä pääsimme tutustumaan aitoon paikalliseen ruokaan. Paikalliset syövät satokauden mukaan; banaania, perunaa tai bataattia oli joka aterialla, jopa aamupalalla! Usein aamupala olikin pelkkä peruna kahvin kanssa. Välipalaksi hedelmiä sekä lounaalla ja dinnerillä tarjottiin perunan, riisin ja banaanin lisäksi usein myös pinaattia kanan tai vuohenlihan kanssa. Myös ugalia, maissipuuroa, oli tarjolla lähes jokaisella aterialla. Paikalliset pyörittelivät siitä palloja, joita kastoivat pinaattiin tai lihakastikkeisiin. Paikallinen ruokavalio oli siis hyvin hiilaripainotteinen, proteiineja vain vähän, eikä rasvoja juuri ollenkaan. Maassa kuitenkin maan tavalla, ja vähälläkin ruualla tulee hyvin toimeen. Päivisin oli muutenkin kuuma, eikä ruoka juuri maistunut kuin iltaisin. Vettä meni päivän aikana litroittain ja iho voi niin hyvin koko matkan ajan. Vedenjuontia täytyy lisätä taas viileämmistä ilmoista huolimatta.

 

Tervetuliaisvälipala meni paikallisille lapsille kuin kuumille kiville.

Keittiö

Oma lempparini: riisiä, papuja, pinaattia ja banaania

Ruoka tehtiin alusta loppuun itse ja usein vain muutamasta raaka-aineesta. Paljon vähemmälläkin tulisi toimeen täällä kotonakin- jääkaapin ei tarvitse olla tupaten täynnä, eikä smoothien tekoon välttämättä tarvita erilaisia superfoodeja. Keep it simple! Tuntuikin hassulta ajatella, kuinka hankalaksi ja monimutkaiseksi niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen, on täällä länsimaissa tehty; eri villitysten mukaan noudatetaan jos jonkunlaisia dieettejä- välillä ruokia punnitaan gramman tarkkuudella ja toisinaan taas vedetään “cheat” päiviä, jolloin syödään kuin viimeistä päivää… Kultainen keskitie, kaikkea kohtuudella, ilman stressiä ja sääntöjä toimii ainakin itselleni parhaiten. Mitä enemmän sääntöjä ja kieltoja itsellemme luomme, sitä hankalammaksi elämä muuttuu. Miksi luonnollisesti puussa kasvaneita hedelmiä tulisi välttää? Sen luonnollisesti sisältävän sokerin takia? Entä vitamiinit ja kuidut?

Paikallinen ruoka ei vienyt sydäntäni, ja parasta antia Tansaniassa olivatkin mielestäni hedelmät. Aivan ihania tuoreita hedelmiä oli saatavilla joka puolella, mutta kaikki kypsentämättömät kasvikset jätin varmuuden vuoksi syömättä. Hotellien aamupalalla aamiaiset olivat aivan ihania, mutta niilläkin söin enimmäkseen hedelmiä. Myös espanjalaiset munakkaat maistuivat oikein herkullisilta. Harvoin tulee näin isoja aamiaisia syötyä!

 

Viimeisinä päivinä, kaiken sen riisin ja perunan syönnin jälkeen, kaikilla teki mieli ihan perinteisiä suomalaisia ruokia. Suurlähetystön Itsenäisyyspäivän vastaanotolla olikin yhtä juhlaa syödä karjalanpiirakoita, ruisnappeja, rieskaa ja poronlihaa, kaalikääryleitä ja muussia, omenapiirakkaa jne. Nyt suunnittelen jo innolla joulun menutä ja kaikkia niitä herkkuja, joita aion leipoa 🙂 Muutamaa ideaa olen jakamassa tänne blogiinkin.

Heidi xx