Lomat on lomailtu ja paluu arkeen koittanut. 5 viikon loma teki tehtävänsä ja jo viime viikolla sormet syyhysivät päästä töiden pariin. Sauvarinnetreeni nosti paljon kiinnostusta ja ilmoittautumisia seuraavaan treeniin (17.8 kello 19.00) on tullut jo mukavasti 🙂 Liikunta kuuluu kaikille ja sen positiivisilla vaikutuksilla on niin iso vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvään oloon. Ilmaistreeneillä haluan antaa mahdollisuuden ja motivoida niitäkin, joilla ei ole varaa kuntosalijäsenyyksiin tai henkilökohtaisiin valmennuksiin. Liikkua, kun voi niin monella eri tavalla! Tunti kahdessa viikossa ei ole paljoa omasta ajastani pois ja hyvän mielen siitä saa itselleenkin.

Loman aikana on ollut vihdoin aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei aina arjen pyörityksessä ehdi, jaksa tai muista- kuten vintin siivoaminen. Olen käynyt läpi niin lasten taideteoksia kuin vanhoja vaatteita. Äitienpäivä- ja syntymäpäiväkortit sekä muut lasten taideteokset vuosien varrelta ovat aivan ihania muistoja! Osa vaatteista lähti suoraan kierrätykseen, osa myyntiin ja osa sai uuden elämän vaatekaapistani. Onneksi olen tehnyt sen verran klassisia ostoksia ettei aikakaan ole pahasti ajanut ylitse. Vastaavia, kun voisi edelleen löytää kaupoista.

Mukava yllätys oli myös huomata, että kymmeniä vuosia vanhat vaatteet mahtuivat edelleen päälle, kuten yllä olevan kuvan mekko vuosimallia 2006, vaikka ostohetkellä painoin melkein kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt. Paino ei siis kerro kaikkea.

 

Vaaka, vaatteet vai mittanauha?

 

Paino ei kerro koko totuutta. Painoa ei voi vertailla, olemme kaikki erilaisia ja eri rakenteisia. Lihas myös painaa enemmän kuin rasva. Paino voi treenaamisen aloittaessa jopa alkuun nousta, vaikka samalla lähtisikin senttejä- siksi työssänikin käytän mieluummin mittanauhaa. Henkilökohtaisesti ainakin huomaan parhaiten juuri vaatteista, missä mennään.

 

Vaa’an lukema saattaa motivoida, innostaa, mutta myös vaikuttaa mielialaan ja siihen millaiseksi päivä muodostuu, millaisia valintoja päivän aikana tulee tekemään, mitä päivän aikana aikoo syödä tai mitä ei ainakaan aio syödä. Jos vaa’an lukema ei miellytä, saattaa se vaikuttaa negatiivisesti koko olemukseen, vaikka ennen vaa’alle nousua olo olisikin ollut iloinen. Yhtäkkiä peilistä näkeekin vain ne negatiiviset puolet.

 

Ei siis kannata orjallisesti tuijottaa vaa’an lukemia- vaatteet ja mittanauha ovat parempia mittareita, jos jotain haluaa mitata. Itse luotan kuitenkin eniten omaan olotilaan, mikä mielestäni onkin tärkeämpi kuin yksikään muu mittari! Silloin, kun tunnen itseni iloiseksi, energiseksi ja jaksan tehdä asioita, joita haluan, ei ole väliä painanko muutaman kilon enemmän vai vähemmän. Ruokavalio näyttelee painonhallinassa pääroolia, mutta säännöllisellä liikunnalla on näppinsä pelissä tässäkin-  jo lyhyenkin treenin jälkeen olo on ryhdikkäämpi ja energisempi. Ja tärkeintä, että on tyytyväinen siihen fiilikseen, mikä sisältä kumpuaa, sillä silloin peilikuvakin näyttää paljon iloisemmalta.

 

 

 

 

Tutkimusten mukaan jopa 3/4 länsimaalaisista naisista ei osaa suhtautua normaalisti tai rennosti kehoon, ruokaan ja syömiseen. Monica Algarsin tutkimus aikuisten suomalaisten miesten ja naisten kehonkuvasta osoittaa, että naisista 59% laihduttaa, 45% tuntee voimakasta lihomisen pelkoa ja 27% tavoittelee hoikkuutta, mutta ajattelee koko ajan ruokaa. (lähde Sofia Torvalds, Pakko Laihtua)

 

Itsekin olen aikoinaan tuijottanut vaa’an lukemia, sitä täydellistä painoa havitellen, mutta kuopuksen raskausajan jälkeen luovuin lopulta täysin koko vaa’asta. Sain tarpeekseni raskausajan punnituksista, joissa painoni tuntui aina olevan väärä. Milloin kuulin harmitteluja siitä kuinka “on niin harmillista, että noin nuorena on jo noin lihava…” tai toisinaan taas huolestuneita kysymyksiä “syötkö hyvin, kun vauva ei meinaa kasvaa?”. Nippanappa viisikymmentä kiloisena oli vaikea ymmärtää, miksi sain ikäviä kommentteja painostani- enhän esikoisestakaan saanut painoa kuin 10 kiloa. Mutta, kun Ranskassa kuulemma naiset raskausaikana “lihoivat” vain 4 kiloa tai ei ollenkaan... Tämän jälkeen en ole tainnut vaakaa edes omistaa- en tiedä paljonko painan, mutta olo on hyvä ja vaatteet tuntuvat mukavilta päällä.

 

Älä koskaan ikinä arvostele negatiivisesti kenenkään ulkonäköä, olipa sitä sitten liikaa tai liian vähän!  Negatiivisilla ja puolihuolimattomilla kommenteilla saattaa olla kauaskantoiset vaikutukset. Yhtä negatiivista kommenttia vastaan tarvitaan sata positiivista!

 

 

 

“Why would I want to be present in this body?”

 

Yllä olevan lauseen bongasin vintiltä löydetystä vanhasta, vuoden 2013 Yoga Journal-lehdestä. Artikkelissa oli koskettava juttu ylipainoisesta naisesta, joka vuosien epäonnistuneiden laihdutuskuurikierteiden jälkeen vihdoin uskaltautui “Yoga for Larger Woman”-tunnille. Tunnin sanoma, be present in your body tuntui vaikealta, koska inho omaa kehoa kohtaan oli juurtunut jo lapsuudesta asti niin syvälle, miksi haluaisin olla läsnä tässä kehossa? Negatiivisesta ajatusmallista irti päästäminen ei ole helppoa, vaan usein hyvinkin hidas prosessi. “I lived in my head, planning how great my life would be when I lost weight- when I was beautiful.” Keskittymällä “sitkun-elämään” on kuitenkin vaikea olla läsnä tässä hetkessä ja tehdä valintoja, jotka johtavat muutokseen ja haluttuun lopputulokseen.

 

Liikunnan ja joogan myötä kehonkuva kuitenkin pikku hiljaa muuttui ja sisäinen voima kasvoi. Sen myötä oli myös helpompi tehdä muita hyvää oloa kohentavia valintoja. “I had to learn that fat did not negate feelings of wholeness and strength I derived from my practice. Beauty was not just what my eyes perceived. It was an excitement, joy, strength, and presence of each individual.” Painon ja vaa’an lukemien sijaan onnellisuus tuli kuitenkin aivan muualta. Painokin tippui, kun uskalsi päästää irti negatiivisista ajatusmalleista, olemalla armollisempi itselleen ja tekemällä valintoja, jotka tukivat hyvää oloa.

 

Kaikilla meillä on varmasti päiviä, jolloin oma ulkonäkö ei miellytä eikä kaapistakaan löydy yhtään mitään päälle laitettavaa. Itseinho ja itsensä vähättely lannistavat ja vaikuttaa niin arkeen kuin ihmissuhteisiin, kun taas myötätunnolla on selvästikin positiivinen vaikutus. Useimmiten näemme itsemme myös erilaisina kuin miten ympäristömme meidät näkee- näemmehän itsemme vain ulkopuolelta peilistä tai valokuvista katsoessa.

 

Olemme kaikki yksilöitä ja muutumme koko ajan, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kuka muistaa viiden vuoden päästä, millainen asu sinulla oli päällä tietyssä juhlassa tai painoitko muutaman kilon enemmän tai vähemmän? Ei edes välttämättä muisteta keskustelun aiheita. Mutta se muistetaan, millaisen fiiliksen läsnäolosi sai aikaan. “Jos olisin viehättävämpi, olisin onnellinen” on siis parempi kääntää “Jos olisin onnellisempi, olisin viehättävämpi”. Silmät ja aito hymy heijastavat aitoa onnellisuutta.

 

“The person who lights up a room is not the one who is the most physically beautiful, but the one whose inner light brightens the lives of those around them”

 

Heidi xoxo