Tässä vanhempieni kauniilla takapihalla, aamiaisella istuskellessa, olen mietiskellyt, kuinka kaunis, järvien ympäröimä, vehreä ja monipuolinen urheilukaupunki synnyinkaupunkini Valkeakoski oikein onkaan. Riippusillat, Rapolanharju, Korkeakangas, upeat järvimaisemat… Ei liikenneruuhkia ja jokapaikkaan on lyhyt matka, mutta tarvittaessa Tampere on vain alle puolen tunnin ajomatkan päässä. Eikä Helsinkiinkään aja motaria kuin puolisentoistatuntia.

Kuluneen viikonlopun aikana olen ehtinyt tapaamaan ja viettämään aikaa niin ystävien ja perheen kanssa kuin kahvittelemaan mummojen luona. Tampereella juoksin eilen polkujuoksutapahtumassa ja käväisimpä pitkästä aikaa lapsuuden ystävän kanssa katsomassa Valkeakosken yöelämääkin 😀 Oikein mukava viikonloppu.

Aina eivät ajatukseni kotikaupunkia kohtaan ole olleet kuitenkaan yhtä ruusuisia- ja elävästi muistan, kuinka kauan sitten, suoraan saksan kirjoituksista, onnellisena pakkasin matkalaukkuni, ja siltä istumalta muutin uuteen maahan. Silloin ajattelin, että lucky me, onneksi pääsen tästä tuppukylästä pois… Mutta, mutta lasten synnyttyä ja näin aikuisiällä sitä osaa arvostaa pikkukaupunkienkin positiivisia puolia, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Matkailu avartaa ja esimerkiksi näin liikkunnan näkökulmasta harrastaminen Valkeakoskella on ensi luokkaista aktiivisen seuratoiminnan, talkootyön ja vanhempien ansiosta. Harrastuspaikkoja löytyy luonnosta, mutta myös jäähalli ja tekonurmikenttä mahdollistavat ympärivuotisen harjoittelun. Myös lyhyet välimatkat mahdollistavat helpon liikkumisen, kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla saattavat päivät venyä juuri pitkien välimatkojen takia superpitkiksi.

Omasta lapsuudesta ja nuoruudesta muistan, kuinka vapaa-aika kuluikin erilaisten harrastusten parissa. Sieltä löytyivät ystävätkin. Valkeakosken Haka oli tunnettu seura lajissa kuin lajissa, ja on tietenkin edelleen. Omista intresseistäni hiihto tietenkin päällimmäisenä, mutta tutuksi tulivat myös yleisurheilukenttä, oravapolku ja iltarastit, naisvoimistelijoiden jumpat, ja salibandyäkin tuli pelattua. Hakan pelit olivat tietenkin koko kaupungin yhteenkeräävä tapahtuma. Silloin kannustetttiin harrastamaan mahdollisimman monipuolisesti eri lajeja, joka varmasti on osaltaan on antanut valmiudet toimia näinkin monipuolisesti. Harmittavan usein nykyään joutuu lajivalinnat tekemään jo aikaisessa vaiheessa, vaikka monipuolinen harjoittelu ja lajikirjo vain tukisivat sitä omaakin päälajia. Monipuolisuus myös pitää motivaatiota yllä.

 

Riipparit

 

Valkeakosken upea luonto jo yksinään houkuttelee lenkkipolulle. Riippusiltojen-lenkki kiertää aivan Valkeakosken keskustassa ja tänne suuntaankin lähes jokaisella visiitilläni, vuodenajasta riippumatta.

 

Korkeakankaan vaihteleva maasto taas vetoaa rankempiinkin treeneihin. Täältä on lähtenyt mm. innostukseni sauvarinnetreeneihin. Kaakonojan lenkkeilyreitit taas lähtevät aivan vanhempieni ovelta ja sinne olen suuntaamassa vaeltamaan nytkin 🙂 Liikunnalta ei siis yksinkertaisesti täällä voi välttyä.

 

 

Eilen osallistuin siis Tampereella juostuun NiceTrail- polkujuoksutapahtumaan, tästä tulossa oma postauksensa. Juoksu poluilla, kantojen ja juurakoiden yli hyppiessä, on huomattavasti rankempaa kuin asvaltilla lähes suoraviivaisesti juosten. Matka oli vain reilut seitsemän kilometriä, mutta äärirajoilla, lähes maksimisykkeillä,  juokseminen tuntui. Iltapäivällä teki kuitenkin hyvää hieman verrytellä jalkoja ja siskon perheen kanssa suunntasimmekin Voipaalaan, Rapolanharjulle. Ja voi, että mitkä upeat maisemat harjulta avautuikaan. Voimakkaasta tuulesta ja pienestä tihkusateesta huolimatta auringonlasku Vanajalle oli upea.

Voipaalan taidekeskuksessa järjestetään erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Urheilutoiminnan lisäksi Valkeakoskelta löytyy siis myös aktiivista kulttuuri-tapahtumia. On Myllysaaren museo, Visavuori ja kesäteatteri Apialla, ja jokakesäinen Työväen Musiikkitapahtuma kerää yleisöä kauempaakin.

 

 

 

Täällä, kun nyt vielä luonnon helmassa ollaan, niin seuraavaksi, ennen kuin iltapäivän työt ja arki kutsuvat, suuntaan vielä vaeltamaan Kaakonojan metsiin. Mukavaa sunnuntaita!

 

Heidi xoxo