Joka kerta kotiseudulle ajaessani koen saman “wau”-elämyksen Sääksmäen silloille saavuttaessa. Olipa sitten kesä tai talvi, niin joka kerta maisemat näyttävät mielettömän kauniilta. Tietä reunustaa upea järvimaisema. Muutaman kerran olen jopa pysähtynyt ottamaan sillan kupeesta kuvia- niin kaunista ja rauhallista, varsinkin nyt, kun liikennekin on hiljentynyt moottoritien takia.

Valokuviin ei koskaan saa täydellisesti ikuistettua sitä tunnetilaa ja fiilistä, jonka maisema kaikkine yksityiskohtineen saa meidät tuntemaan. Valokuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja ne palauttavat myös mieleen muistoja, jotka ilman kuvaa saattaisivat olla unohduksissa. Italian vuoristovaelluskuva (kuva alla) nostattaa vieläkin ihon kananlihalle, kun muistelen jyrkkää pudotusta ja mielettömän kaunista maisemaa, joka avartui ympärillemme. En malta odottaa, kuinka mahtavat maisemat meitä odottaa Kilimanjarolla!

Sääksmäen sillasta innostuneena aloin miettiä paikkoja ja hetkiä, jotka ovat viime aikoina jääneet parhaiten mieleeni, ja jokaisessa kuvassa keskeisessä osassa onkin luonto. Kuinka pieneksi sitä tunteekaan itsensä luonnon äärellä- se tuli todistetuksi jopa kahdesti New Yorkissa, ensin tornado vuonna 2010 ja sitten hurrikaani Sandy vuonna 2011.

 

Sääksmäen Sillat

Mökillä, järven rannalla auringon laskussa

Espanjassa

Avantouinnilla auringon laskiessa

Pariisi ja näkymä Sacre Coeurin katolta

Italia, St Pellegrino

 New Yorkin silhuetti Hobokenista juuri ennen hurrikaani Sandyä…

…ja seuraavana päivänä Weehawkenissa, jolloin tuuli oli viedä mukanaan.

Kauniita maisemia on ympärillämme, vaikka kuinka paljon- kunhan vain maltamme avata silmämme ja olla läsnä hetkessä.

 Heidi