Oikein hyvää uutta vuotta heti alkuun teille kaikille. Vuosi vaihtui täällä oikein rauhallisissa merkeissä ja elämä jatkuu samalla mallilla kuin viime vuonnakin. Uusi vuosi, sama meininki. En koe tarvetta tipattomalle tammikuulle, keventelyille tai muillekaan lupauksille, paluu normaali arkirutiineihin riittää. Minulle se tarkoittaa aikatauluihin ja säännöllisempiin rytmeihin palaamista, ruokailujen ja liikunnan suhteen lomani ei juurikaan eroa arjesta.

 

Hyvä vireystaso, niin lomalla kuin arkenakin, syntyy siitä, kun löytää tasapainon rutiinien ja irtiottojen välille. Ja ettei loman jälkeen tarvitse ajatella, että tarvitsee uuden loman toipuakseen lomalta…

 

 

Yhtä työkeikkaa lukuunottamatta olen lomalla vielä tämän viikon ja sen aion pyhittää omille treeneille, kaappien siivoilulle ja pikku hiljaa niihin arkirutiineihin palaamiseen. Aamuiset venyttelyt ovat yksi rutiinini, jonka aion ottaa taas jokapäiväiseksi tavaksi- pikku hiljaa aikaa lisäten. Syksyllä venyttelin vähintään puoli tuntia päivittäin, nyt alkuun ajattelin ottaa tavoitteeksi kymmenen minuuttia. Näin lomalla on helpompi aloittaa, kun aamuisin ei ole kiire minnekään. Uudelleen aloittaminen voi tuntua haastavalta ja kysyy motivaatiota, mutta jo viikonkin jälkeen helpottaa. Parasta tietenkin olisi, kun ei koskaan rikkoisi tiettyjä rutiineja.

 

Vuoden ensimmäinen päivä ei täällä juurikaan poikennut viime vuoden viimeisestä päivästä- oikeastaan päivät olivat lähestulkoon identtisiä. Uudenvuodenaattona juoksin 13 kilometrin aamulenkin Helsingin pimeillä kaduilla, jonka jälkeen söimme lasten sekä kummitytön kanssa brunssia Cafe Engelissä. Illan toimin nuorison “taksikuskina” ja muuten iltaa vietimme kotioloissa rennosti kokkaillen. Kesäinen lämmin perunasalaatti toimi erinomaisesti lohen kanssa näin talvellakin.

 

 

 

Vuoden ensimmäisenä taas hiihdin Oittaalla täsmälleen samat kilometrit kuin mitä päivää aiemmin juoksin. Brunssia nautimme kotona, täytettyjä bageleita, croissantteja, marjasmoothieta ja kauramaitocappucinoa. Tosin ilman poikaa, jonka vein lentokentälle jo aamukuudelta. Ikävältä ja kyyneliltä ei välty lähdön hetkellä koskaan <3

 

Onpa vain muuten uskomatonta, miten kelit voikaan vaihdella. Uudenvuoden yönä näytti jo siltä, että lunta saataisiin oikein kunnolla… kunnes aamulla lentokentälle ajaessa oli maa lumisateen vaihduttua vesisateeksi taas aivan musta. Vesisateesta huolimatta lähdin Oittaalle hiihtämään ja ladut siellä olivat edelleen primakunnossa. Uudenvuoden juhlat ja sateinen keli näkyi ladulla, ja sainkin hiihdellä melkein yksinäni. Latua on Oittaalla nyt muuten jo neljä kilometriä, menkää ihmeessä hiihtämään! Vaikka täällä kaupungissa on mustaa ja sateista, niin metsässä baanat pysyvät yllättävän hyvin kunnossa.

 

 

Heidi xoxo