Parasta lomalla on se, että saa tehdä asioita fiiliksen mukaan. Nukkua aamuisin pitkään tai herätä aikaisin, jos siltä tuntuu. Olenpa tosin lomalla tai en, herättää sisäinen kelloni siitäkin huolimatta viimeistään puoli seitsemän maissa. Olen aamuvirkku ja oikeastaan vain nautinkin näistä hiljaisista aamuista, toisten vielä nukkuessa. Saan rauhassa tehdä hetken omia juttuja.

 

Ensimmäisenä loma-aamuna kaipasin matkustamisen jälkeen liikettä. Lentokone, juna, metro, juna ja vielä juna, ennen kohteeseen saapumista. Reitti oli hieman muuttunut sitten viime reissun, mutta mikäs kiire tässä lomaillessa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustaessa ei kantamuksienkaan kanssa ollut ongelmaa. Minimoidakseni tavaramäärän, kulkevat mm. kosmetiikka pienissä matkapakkauksissa ja muutenkin olen vuosien saatossa kouliintunut melko taitavaksi pakkaajaksi. Tavaraa on enää harvoin liikaa mukana. Ja, koska lenkkarit otan mukaan matkalle kuin matkalle, valitsen jalkaani aina sellaiset, jotka soveltuvat niin citykävelyyn kuin juoksulenkeille. New Balancen musta Vazee Rush-tossu toimiikin niin farkkujen kanssa siistimpinä tossuina kuin juoksulenkeillä.

 

Auxerre on kaupunkina, niin historialtaan kuin kauneudellaan, oikea läpikulkumatkaajan helmi. Kaupunkina monelle varmasti tuntematon, mutta moni, useimmiten juuri pohjoisesta etelään matkalla oleva läpikulkumatkaaja, yllättyykin positiivisesti sen kauneudesta ja historiasta. Kuin japanilaisena turistina olenkin kamera kaulassa kuvannut upeaa aurinkoista kaupunkia, samalla ystävien kanssa muistellessa menneitä. Auxerre ansaitsee aivan oman postauksensa, niin paljon olisi kirjoitettavaa, mutta tästä saatte aamulenkkikuvien kautta jo hieman esimakua.

 

 

Ensimmäisenä aamuna join aamukahvia ja sidoin lenkkareita jalkaan jo kukonlaulun, tai paremminkin kirkonkellojen aikaan. Taustalla nimittäin soivat aivan vieressä sijaitsevan katedraalin kirkonkellot. Kello oli seitsemän. Aamun pimeinä tunteina juoksin rantaan ja suuntasin auringon pikku hiljaa noustessa tuttuja katuja, joenrantaa, puistoja ja maaseututeitä pitkin nostalgisissa fiiliksissä. Aivan epätodellinen fiilis olla vuosien jälkeen taas tutuilla huudeilla- paikat nostivat mieleen ihania muistoja. Lasten puistossa oli edelleen sama liukumäki, sen vieressä uimahalli, jossa kävimme vauva-uinnissa, kotikatu, lasten koulu ja tuttu leipomokin oli edelleen paikallaan. Fiilistelyltä ja valokuvaukselta jäi juoksu toissijaiseksi.

 

Mutta olipa kaupunki sitten uusi tai jo ennestään tuttu, pääsee kaupunkeihin ja sen tunnelmaan paremmin “sisälle” lenkkeilyn kautta. Lenkeillä löytyy uusia katuja ja paikkoja, joita ei välttämättä muuten löytäisi. Kaupunkeihin saa aivan erilaisen kosketuksen ja tuntuu kuin olisi paikassa heti paremmin “kartalla”. Monia näkemisen arvoisia paikkoja, joita ei oppaista tai kartalta edes löydy onkin osunut kohdalleni juuri lenkeilläni, yllättäen. Toisaalta taas jotkut, “suositellut” paikat on voinut jättää väliinkin. Nähtävyyksien ja maisemien lisäksi olen bongannut aamulenkeilläni myös ravintoloita ja kivoja kahviloita. Esimerkiksi Milanossa löysin sivukadulta aivan ihanan aamiaispaikan, jonne en varmasti muuten olisi eksynyt.

 

Instagramin My Storyssa seuraajanikin pääsivätkin virtuaalisesti tiistaiselle aamulenkilleni mukaan- kuvien ja videoiden kautta. Videoiden kautta saa vielä paremmin kiinni ympäristöstä ja sen kauneudesta. Tunnelma Auxerressa on kuin astuisi toiselle vuosisadalle, keskelle tarinaa- historiaa. Sanat, eivätkä oikein kuvatkaan, riitä kuvailemaan sitä fiilistä, minkä rakennukset ja ympäristö saa aikaan. Henkeä salpaavan kaunista.

 

“Kiitos Heidi tästä aamulenkistä. Reissuissa näkee kaupunkia mun mielestä parhaiten aina lenkkeillen ja mieluiten aamulla, kun tunnelma on jotenkin aidoimmillaan! Ja näkyy toimivan myös näin virtuaalisesti jonkun toisen juoksemana. Virkistyi tästä nyt lounaan aikaan.”

 

 

À bientôt!

 

Heidi xoxo