Jos Pariisissa oli ihana laittautua ja kulkea korkkareissa, nauttia picniciä Eiffel-tornin juurella ja käveleskellä Seinen varrella, niin Lontoossa taas iskee aina valtava treeni-inspiraatio. Lontoon puistot kutsuvat aamulenkille ja trendikkäitä kasvisruokapaikkoja on joka kulmassa. Tänne rantautuvatkin ensimmäiseksi treenirintaman uudet tuulet, ja siksi matkustan tänne usein workshoppeihin ja koulutuksiin. Kävinhän aikoinaan pt-koulutuksenikin täällä Englannissa- itse asiassa tarkalleen 10 vuotta sitten!

 

Pääsiäinen on sujunut täällä Lontoossa oikein leppoisasti. Tottumuksesta ja varmaankin myös aikaerosta johtuen, herään näin lomallakin aikaisin, paljon ennen muita. Juon aamukahvit, nautiskelen rauhallisesta aamusta ennen kuin vetäisen lenkkitossut jalkaan. Ilmat ovat olleet mitä parhaimmat ja lämpömittari näyttää jopa +25 astetta. Shortseissa ja t-paidassa on tarjennut treenata oikein hyvin. Aivan turhaan parjataan englantilaista ilmaa.

 

Keskiviikko aamuna Regent’s Park kuhisi jo aamukuuden maissa työmatkalenkkeilijöitä- ja pyöräilijöitä. Juoksin puistoa ristiin rastiin ja auringonnousua kävin ihailemassa Primrose Hillillä. Luonto on puhjennut lyhyessä ajassa täyteen kukkaan, ja juoksuni katkeilikin vähän väliä upeita istutuksia ihastellen. Niin kaunista.

 

Marylebonin alue, missä yövyin tiistain ja keskiviikon välisen yön, on oikein viihtyisä ja rauhallisempi alue Lontoon keskustassa pikku kauppoineen ja kahviloineen- sopivasti hieman sivussa pahimmista turistirysistä. Hotellilta oli vain muutaman sadan metrin matka Regent’s Parkin puistoon. Kulman takana olivat myös suosikki kahvilani Le Pain Quotidien ja sen vieressä sijaitseva Lululemon. Pisteet taas varaamalleni hotellille, Hotel Nottingham Placeen voisin mennä uudelleenkin- toivottavasti en tosin sairaalan sijainnin takia. Pojan toinenkin jalka on nyt leikattu, ja toipuminen hyvää vauhtia käynnissä. 

 

 

Niin ihania kuin puistot ja urbaanit juoksureitit ovatkin, nautin kuitenkin eniten metsässä ja luonnossa liikkumisesta. Pojan luona olenkin nauttinut aamulenkeistä läheisessä Broxbournen luonnonpuistossa. Metsä on valtavine puineen ja satunnaisine muistopenkkeineen kuin satumetsä- ja vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Lontoon hulinasta. Aamuisin metsässä on vielä hyvin hiljaista, vain linnunlaulu ja puissa vilistävät oravat pitävät omia konserttejaan. Maasto on vaihtelevaa ja metsän ympäri kiertäminen on jopa 20 kilometriä pitkä.

 

Metsässä juoksennellessa pääsen kaikista parhaiten irti kaikesta hälinästä ja tohinasta, ja uppoudun kuin omaan kuplaani. Juoksu on aina ollut minulle luonnollinen tapa liikkua. Siksi lomillanikin nautin, kun pääsen liikkumaan ja tekemään omia treenejä. Tykkään olla aktiivinen. Juoksulenkit ovat myös täysin omaa aikaani. Silloin mieleeni nousee usein uusia ajatuksia, ideoita ja näkökulmia- monet aiemmin mutkikkailtakin tuntuneet asiat loksahtavat kuin itsestään paikoilleen. Metsään lähteminen onkin tietyllä tavalla kuin terapiaa.

 

Aamuissa on jotain ainutlaatuista taikaa, ainakin näin aamuvirkun mielestä. Valoisien aamujen myötä uskon, että aamulenkeistä tulee taas tapa. Onko siellä muita innokkaita aamuliikkujia? Ja oikein mukavaa pääsiäistä. Täällä juodaan aamukahvia terassilla, ennen lenkkiä <3

 

Heidi xoxo