*osallistuminen tapahtumaan saatu

 

 

Viime lauantaina, kesäkuun helteisessä säässä, juostiin polkujuoksutapahtuma Bodom Trail. Olen vieläkin aivan fiiliksissä- niin omasta vuoden pisimmästä polkujuoksusta kuin tapahtumasta ylipäätään. Todella hienoa, että rajoituksia päästään vihdoin availemaan ja tapahtumia saadaan järjestettyä. Kyllä näitä onkin jo ikävöity. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on tapahtumien suola. Bodom Trail oli kaikinpuolin muutenkin hyvin järjestetty, turvavälit ja hygienia huomioiden. Kaikilla oli mm. maskit tapahtumapaikalla. Vasta ennen starttia jätettiin maskit lähdön vieressä olevaan roskakoriin. Lähdöt tapahtuivat 10 hengen ryhmissä, minuutin välein. Tämä sujui todella mutkattomasti, eikä lähtövälien ansiosta ollut poluilla juurikaan ruuhkaa. Muutenkin poluilla huomioidaan hyvin kanssajuoksijat ja edellä hitaammin juoksevat antavat takaa tulevalle tietä. Hei huikkaa, jos haluat ohitse tai anteeks, tuun täältä vasemmalta, kiitos. 

 

Tapahtuma alkoi jo perjantaina, mutta Salomonin WMN tiimin kanssa juoksimme lauantaina, päivän ensimmäisessä startissa klo 9.30. Toiveikkaana odotin alkuviikkoa pilvisempää päivää, jopa pientä sadetta. Perjantainen kevyt, liikkuvuusharjoitteita ja muutamia lyhyitä vetoja sisältävä lenkki tuntui paahtavassa helteessä todella nihkeältä, eikä jalka meinannut nousta ollenkaan. Keskityin riittävään nesteen nauttimiseen, söin hiilihydraattipitoisen illallisen, mutta suolan saantiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota…

 

Lauantaina, aamupuuron jälkeen lähdin jo hyvissä ajoin Pirttimäkeen. Treffasimme tiimiläisten kanssa Salomonin omalla teltalla. Fiilistelimme yhdessä tapahtumaa, vaihdoimme kuulumisia ja jaoimme juoksuvinkkejä. Matkaan juoksureppuun pakattiin Noshtilta saatuja vauhtikarkkeja. Noshtin vatsaystävälliset vauhtikarkit toimivat itselleni hyvin mm. pitkäkestoisissa treeneissä. Yhdessä paketissa on 3 x 25gr vauhtikarkkia, joista yksi vastaa yhtä geeliä. Nyt kesän uutuus salmiakki on todella hyvä- kivasti suolaisen ja makean yhdistelmä.

 

 

 

 

Matkaan lähdin toisesta “karsinasta”. Jo heti alkumetreillä huomasin, että lähtöryhmässäni oli kovia juoksijoita. Sadan metrin jälkeen ei näkynyt kuin selkä kaukaisuudessa. Totesin, että oli parempi keskittyä vain omaan tekemiseen tai matkanteko olisi tyssännyt jo parin kilometrin kohdalla. Tapahtumissa onkin tärkeää keskittyä omaan tekemiseen. Jarrutella juoksuhaluja, vaikka imun mukaan olisi helppo lähteä mukaan. Pidemmillä matkoilla alun liian kova vauhti saattaa kostautua.

 

Juoksu tuntui alusta asti hyvältä, jalat olivat kevyet ja juoksu kulki mukavasti. Olipa huojentavaa edellisen päivän lenkin jälkeen. Kuumuus oli vain todella painostava. En ole kova hikoilemaan, mutta nyt t-paita tuntui liimautuvan ihoon, kuumotti ja keho oli kuin lämpöpatteri. Juoksurepun etutaskujen juomapulloista oli onneksi helppo juoda tasaisin väliajoin nestettä. Salomonin lötköpullot ovat todella kätevät. Ajattelin, että kahdella 500ml pullolla pärjään, ja pärjäsinkin. Vesipisteitä oli matkan varrella sopivasti. Ensimmäisellä vesipisteellä kaadoin kaksi mukillista vettä suoraan päälle, se toi todellisen helpotuksen. Kehon viilennettyä sain aivan uudenlaista virtaa, ja seuraavat kymmenen kilometriä sujuikin juoksuflowssa. Mietin jopa, että pitäisikö juosta kovempaa, kun kerran tuntuu näin hyvältä!

 

Maasto Nuuksion maastossa oli vaihteleva, ja etenkin ensimmäiset 12 kilometriä hyvin juostavaa. Lähes kaikki ylämäet kävelin, ajattelin sen säästävän jalkoja. 12 kilometrin kohdalla sai valita juokseeko suoraan maaliin, vai jatkaako pidemmälle 21 kilometrin reitille. Valitsin jälkimmäisen. Maalialueen vesipisteen suihku virkisti taas. Viimeiset 9 kilometriä olivatkin sitten maastolta teknisempi ja mäkisempää- siltä se ainakin tuntui. Voi tosin olla, että tässä vaiheessa väsymyskin jo hieman painoi. Yllätyin, millainen polte tuntui takareisissä ja pakaroissa, olin ajatellut, että ylämäet olisi ollut vahvuuteni. Alamäet taas rullasivat mukavasti, vaikka alamäkitekniikka on ollut minulle suurin kehityksen kohde.

 

Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski kramppi noin 16 kilometrin kohdalla oikean jalan pohkeeseen. Aivan kuin olisi puukolla viilletty. Vaihdoin kävelyksi, mutta päätin kuitenkin juosta sen verran kuin pystyin. Maaliin aioin vaikka kävellen. Onni onnettomuudessa oli kanssajuoksija, joka tarjosi suolaa! Suolakiteitä imeskellessä huomasin yllättävän nopeasti niiden positiivisen vaikutuksen. Kipu alkoi hellittää, ja hieman jalkaa varoen pystyin kuin pystyinkin juoksemaan maaliin asti. Ylämäet jatkoin kävellen, eikä alamäkiä enää rallateltu alas, loppukirin uskalsin kuitenkin maalisuoralla vielä vetää. Juoksun jälkeen analysoin, että kuumat päivät ulkona töitä tehden olivat verottaneet varastoja. Olisi pitänyt tarkemmin pitää huolta suolojen saannista ripottelemalla esimerkiksi veteen hieman suolaa. Pelkkä veden juominen ei riitä. Viisaampana kohti heinäkuista NUTS Ylläs Pallasta. Nyt testissäni onkin Puhdistamon elektrolyyttijauhe.

 

 

 

JUOKSUFLOW

 

Juoksuflowssa, reilun parin tunnin aikana, ehdin vaipumaan omiin ajatuksiin, vaihtamaan fiiliksiä kanssajuoksijoiden kanssa, ihastelemaan tupasvilloja ja suopursuja, kauniita lampia ja metsäpolkuja. Kuvia en sentään pysähtynyt ottamaan, nautin ja tallensin maisemat omaan mieleen. Kerran kompastuin ja meinasin komeassa kaaressa lentää juurakkoon. Ehdin siinä sadasosan sekunnissa miettimään jopa, mitenköhän käy alastulon kanssa. Onneksi en kaatunut, vaikka hetkeä myöhemmin pulahdin reisiä myöden mutalammikkoon. Harvoin polkujuostessa säilyy kuivin tai puhtain jaloin. Se vähän niin kuin kuuluu asiaa, ihan niin kuin maisemat.

 

Poluilla juostessa, näin fiilisliikkujalla, ei loppuajalla ole merkitystä. Parasta on itse matkanteko maisemineen, rentous ilman suorittamisen tarvetta sekä matkanteon aikana koetut fiilikset, myös ne ei niin ruusuiset. Nykyään osaan huvittuneesti jopa nauraa omille ajatuksille ja mielen oikuille, joita rasituksen myötä kokee. Fiilikset vaihtelevat juoksun aikana usein nollasta sataan. Yhdessä hetkessä saattaa oikein herkistyä, kuinka huikea fiilis on, ja toisessa taas meinaa luovuttaa koko leikin ja kiroaa koko homman!

 

 

 

 

 

VINKIT POLKUJUOKSUTAPAHTUMIIN

 

Testaa varusteet hyvissä ajoin. Varmista, että juoksutossut ovat kunnolla kiinni. Juuri, kun mielessäni mietin, ettei reitti sittenkään ole niin mutainen ja märkä kuin olin ajatellut, mätkähdin suoraan reisiä myöden upottavaan mutaan. Tunsin, kuinka muta oikein imaisi mukaansa, ja sinne olisi tossu jäänyt, jos nauhat olisivat olleet yhtään löysällä. Juoksin Salomonin S/LAB Ultra 2:lla, joka on yksi suosikkitossuni. Tällä juoksin Italian vuorireissulla, ja tällä lähden myös Ylläs Pallakselle. Tossu istuu jalkaani kuin sukka, ja se on mukavan kevyt ja rullaava. Kiinnitys on helppo ja narut saa piiloon tossun edessä olevaan taskuun. Niin ne eivät jää esimerkiksi juurakoihin kiinni.

 

Suosittelen ottamaan ainakin pidemmille matkoille joko juoksuliivin tai juoksurepun. Juoksuliivi olisi tälle matkalle riittänyt, mutta olen onnistunut hävittämään omani. Tämä Salomonin 8 litrainen Active Skin on kuitenkin kevyt ja toimii moneen eri tarkoitukseen. Olipa kyseessä sitten liivi tai reppu, niin molempiin saa kätevästi lötköpullot etutaskuihin. Repun edessä on myös toinen tasku, johon saa sujautettua vaikka kännykän tai pienet eväät. Vetoketjulliseen taskuun taas voi laittaa esimerkiksi avaimet. Vaikka tapahtumissa onkin juomapisteitä, on mukana hyvä olla myös omaa juomaa ja jotain evästä. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee.

 

Nauti, nauti, nauti. Tapahtumia ei kannata ottaa liian tosissaan. Tärkeintä on liikunnan ilo ja näin metsässä myös ulkona oleminen ja maisemat, luontoyhteys. Tapahtumissa jokainen matkaan lähtijä on jo voittaja.

 

 

Kiitos vielä Salomon ja meidän huikea tiimi. Olipahan huikea päivä <3

Innolla odotan jo NUTS Ylläs Pallaksen 37kilometriä, onneksi on vielä hetki aikaa treenata ja valmistautua.

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego ja Facebookissa On The Go

Kuvat: Jesse Väänänen, Miska Koivumäki, Poppis Suomela, Rami Valonen

 

 

Heidi xoxo