Terveisiä kesälomalta, joka sujuu luonnossa liikkuen sekä perheen kesken rentoutuen. Palasin alkuviikosta Äkäslompololta, jossa juostiin viime viikonlopulla suosittu NUTS Ylläs Pallas polkujuoksutapahtuma. Matkoja oli aina 37 kilometristä 160 kilometriin. Itse lähdin lyhyimmälle matkalle, joka sekin on pitkä!

 

Saavuimme Äkäslompololle torstaina. Oli mukava saapua paikan päälle muutamaa päivää aikaisemmin, varsinkin, kun teimme matkaa autolla. Noinkin pitkän matkan ajaminen sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Perjantaina kävin pienellä juoksu/kävelylenkillä tutustumassa maastoon ja availemassa hieman jalkoja. Kiersin Kesänkijärven ympäri ja nousin hieman Pirunkurua ylöspäin- halusin edes hieman nähdä, mitä seuraavana päivänä olisi odotettavissa. Ihailin kaunista maastoa ja upeita maisemia. Yllättävää kyllä, ötökätkään eivät vaivanneet minua koko reissun aikana.

 

160 ja 66 kilometrin taivaltajat lähtivät matkaan jo perjantaina klo 12, ja 100km kisaajat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Oma lähtöni oli vasta lauantaina päivällä klo 12. Illalla nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään, sillä jännityksellä seurasin tapahtumajärjestäjien sivuston kautta ystävien ja sometuttujen matkan etenemistä. Ei väsyttänyt ja olisin halunnut lähteä matkaan jo itsekin.

 

JÄNNITYSTÄ ILMASSA 

 

Lauantaina heräsin jo kuuden maissa. Olin jo aivan valmiina starttiin. Luottavaisin fiiliksin odotin lähtölaukausta, vaikka välillä pieni jännitys yrittikin iskeä. Jaksanko, olenko valmistautunut riittävästi huuteli mieli, mutta silloin muistutin itseäni omasta tavoitteestani. En lähtenyt matkaan kisaamaan, vaan nauttimaan Lapin maisemista, juoksemaan omaa juoksuani omassa tahdissani ja saamaan uusia kokemuksia sekä elämyksiä. Olihan tämä itselleni ensimmäinen näin pitkä matka poluilla.

 

Herättyäni kävin pienellä aamukävelyllä, venyttelin ja söin kaksi kauraleipää kurkulla ja avocadolla. Myöhemmin, pari tuntia ennen starttia, söin vielä puuron banaanilla. Juoksuvaatteet ja juoksureppuun pakattavat varusteet olin pakannut jo kotona valmiiksi. Mökillä ei tarvinnut tehdä kuin pientä hienosäätöä- esimerkiksi kuoritakin jätin helteen takia repusta kokonaan pois. Sauvojen kanssa pähkäilin aina lähtöön asti ja lopulta jätin nekin pois. Juoksurepussani ei ole sauvoille paikkaa ja lantiolla juoksuvyössä ajattelin niiden alkavan jossain vaiheessa painamaan. Sauvojen pois jättäminen osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

 

ALKUMATKA- HIEMAN JOPA TYLSÄÄ LATUPOHJAA

 

Lopulta koitti lähdön hetki. Matkaan lähti yli 600 juoksijaa. Alkumatka, ensimmäiset 14 kilometriä, olivat helppoa latupohjaa. Vähän ehkä jopa tylsää, sillä olin jotenkin odottanut enemmän polkumaisempaa maastoa. Toisaalta matkan edetessä olin ihan tyytyväinen loivaan alamäkipainoitteiseen maastoon, sillä tiesin, että edessä olisi myös paljon nousua ja teknisempää maastoa. Näin helpohkossa maastossa on tosin haastavampaa lähteä rauhassa liikkeelle, siksi seurailin kellosta kilometrivauhteja ettei vauhdi kiihdy alussa liian reippaaksi. 37 kilometriä vaativassa maastossa ja kuumuudessa on pitkä matka. Omiin tuntemuksiin luottaminen näin alkuvaiheessa voi olla harhaanjohtavaa, sillä useimmitenhan se alussa on hyvä!

 

Juoksu rullasi ja sykkeet pysyivät maltillisina. Ylämäet kävelin reippaasti, muuten juoksin. Vaihtelin muutamia sanoja kanssajuoksijoiden kanssa, mutta muuten vaivuin omaan kuplaani. Juoksin ilman kuulokkeita, sillä olen kokenut sen itselleni toimivimmaksi. Olen usein huomannut kyllästyväni soittolistoihin eikä kirjan kuuntelukaan oikein tapahtumissa innosta. Olin omissa ajatuksissani, iloitsin lomaa ja sitä, että sain viettää sen poluilla juosten. Useampaan otteeseen huomasin herkistyväni ja melkein päästin jo matkalla onnenkyyneleitä. Ehkä se oli se runners high, endorfiinit.

 

 

 

YLLÄKSEN VALLOITUS- 5KM NOUSU

 

Noin 14 kilometrin kohdalta alkoi viiden kilometrin nousu kohti Ylläksen huippua. Ylläsjärven huoltopisteessä pidin vesipullojen täytön kestävän tauon. Molemmat repun etutaskuissa olleet 1/2 litran lötköpullot olivat tyhjinä. Pidin tarkasti kiinni riittävästä nesteytyksestä. Huoltopisteellä olisi tarjolla ollut suolakurkkua, banaania, suklaata ja sipsejä, mutta niitä ei tehnyt mieli, omat geelit riittivät. Huollosta jatkoin matkaa kävellen aina huipulle asti. Alkunousu oli helppoa polkua, mutta puolesta välistä nousu jatkui kivikkoisena. Kiittelin, etten ollut sittenkään ottanut sauvoja mukaan. Olen tottunut sauvatreeneihin ja juoksukin niiden kanssa on tuttua, mutta tässä kohtaa ei sauvoista juurikaan olisi ollut apua, ehkä päinvastoin.

 

Ylläksen nousu sujui hyvin. Ajattelin jopa nousun edetessä, että olisiko pitänyt kiristää vauhtia. Vaihtelin ajatuksia muiden osallistujien kanssa ja päätin, että näin on hyvä. Parempi mennä hieman hitaammin ja säästellä jalkoja, oltiinhan vasta puolimatkassa. Nappailin muutamia kuvia ja ihailin taaksepäin avautuvaa maisemaa. Wow, huokailin niin ääneen kuin itsekseni.

Huipulla otin repusta muutaman minigrippussiin pakatun suolakiteen ja join päälle vettä. Ilma oli niin kuuma, että uskoin pienen suolamäärän ennaltaehkäisevän mahdollisia kramppeja. Bodomilla koettu pohjekramppi oli todella ikävä, joka sekin todennäköisesti johtui suolan puutteesta. Suolakidettä imeskellessä ihailin nyt vasemmalle puolelle avautuvaa upeaa vehreää järvimaisemaa ja oikealle avautuvaa tunturierämaata. Karun kaunista. Näissä maisemissa oli hyvä jatkaa laskuun rennosti rullaten. Lasku oli tosin melkoisen jyrkkä, mutta koska jaloissa ei tuntunut väsymyksen merkkejä, annoin vauhdin viedä mukanaan. Pitkä lasku jatkui aina seuraavalle, Kellokkaan huoltopisteelle asti.

 

Lue myös: Bodom Trail 21km & Juoksuflow 

 

 

 

 

PIRUNKURUN PIRULLINEN NOUSU

 

Kellokkaan huoltopisteeltä matka jatkui polkuja pitkin Kesänkijärvelle. Pitkospuita, polkua ja hiekkatietä- vihdoin saimme hetken juosta jopa varjossa. En ollut koko matkan aikana kiinnittänyt huomiota juostuun aikaan, lähinnä seurailin vain sykkeitä ja alussa kilometrivauhteja. Tässä kohtaa kuitenkin huomasin, että saattaisin ylittää maaliviivan alle viidessä tunnissa. En osannut arvioida kauanko nousuun menisi aikaa, mutta jos neljän tunnin kohdalla olisin huipulla ehtisin tunnissa juosta viimeiset 7 kilometriä. Aika ei edelleenkään ollut tavoite, mutta oli jännä huomata, kuinka pieni kilpailuhenkisyys nosti päätään.

 

Pirunkurun nousu alkoi hyvin, mutta kuumuus oli todella pirullinen. Kivilohkareiden keskellä kävellessä vauhti hidastui ja tuntui, että join nestettä koko nousun ajan. Otin oman aikani ja kuvailin maisemia. Tiesin, että matka huipun päältä maaliin olisi helpohkoa laskua. Loppumatka menisi nopeasti, jos ei kummempia vaivoja ilmestyisi. Huipulle päästyä vaihdoinkin kävelyn juoksuun, vaikka maasto olikin vielä huipulla melkoista kivikkoa. Juoksu sujui maaliin asti mukavasti ja loppusuoralla irtosi vielä loppukiri. Maalissa kello pysähtyi alle viiteen tuntiin- 4h 38min 45sec ja sillä irtosi naisten sarjan 33. sija. Sijoituksilla tai ajalla ei edelleenkään ollut merkitystä, iloitsin hyvästä ja vahvasta juoksusta. Iloitsin siitä, että sain taittettua koko 37 kilometriä ilman mitään vaivoja ja matkasta nauttien- siitäkin huolimatta, että oli todella kuuma.

 

 

 

ENERGIATASAPAINO KOHDILLAAN

 

Kuumuus oli alusta asti painostava. Alkumatkalle osui muutama puro joissa kävinkin vilvoittelemassa käsiä ja päätä. Matkan edetessä iloitsin, että olin ottanut juoksureppuun mukaan 4 lötköpulloa. Matkan varrella oli kaksi huoltopistettä, Ylläsjärvellä ja Kellokkaalla, joissa molemmissa otin aikaa ja täytin kaikki matkan aikana tyhjentyneet juomapullot. Kahdessa oli elektrolyyttijauhetta, kahdessa vettä. Vesi ei loppunut missään vaiheessa ja esimerkiksi Pirunkurun nousun jälkeen helpotti, kun sain kaataa yhden pullollisen vettä päälle. Pirunkurussa kuumuus tuntui kaikista eniten. Ilma oli kuin seisahtanut paikoilleen ja kivilouhikko hohkasi kuumaa. Tuntui, että lämpötila oli kohonnut ainakin neljäänkymmeneen asteeseen. Sormet olivat kuin nakkimakkarat eikä käsien ylöspäin heiluttelukaan auttanut. Tämän takia on hyvä ottaa sormukset pois sormista. Laskin, että matkan aikana kului vettä/ nestettä ainakin 4 litraa.

 

Juoksureppuun pakasin evääksi Noshtin vauhtikarkkeja, 2 välipalapatukkaa, 2 vanhaa autoa, pienen pussin pähkinöitä sekä nestemmäisiä geelejä. Kuumuuden takia ei koko 37 kilometrin aikana tullut mieleenkään ottaa muuta kuin geeliä, vauhtikarkkejakin meni vain yksi. Geelien kanssa olinkin kellontarkka- puolen tunnin välein otin yhden geelin, jotta energiatasot eivät pääsisi missään vaiheessa romahtamaan. Geelit laitoin Salomonin pieneen lötköpulloon. Todella kätevää, ja näin vältyin geelien tahmaamilta käsiltä. Ainoa miinus on ehkä se ettei varmuudella tiedä, minkä verran geeliä pullosta ottaa. Aika hyvin taisivat arviot pitää paikkaansa, sillä notkahduksia ei tullut missään vaiheessa.

 

 

 

 

HYVÄ OTTAA HUOMIOON POLKUJUOKSUTAPAHTUMISSA

 

Polkujuoksutapahtumiin, etenkin näin pitkiin, on hyvä lähteä hyvin valmistautuneena. Poluilla juokseminen on huomattavasti asvaltilla juoksemista haastavampaa ja teknisempää. Maasto on vaihtelevaa ja vaikka alusta olisikin jalkaystävällisempää, on nousua usein paljon. 37 kilometrilläkin nousua kertyi +1137m, mikä vastaa noin 20 nousukertaa Malminkartanolla. Ensikertalaista suosittelen aloittamaan lyhyemmistä matkoista ja pikku hiljaa kokemuksen kertyessä kasvattaa matkaa.

 

Jokainen lähtee poluille omalla vastuullaan, vaikka polkuetikettiin kuuluukin toisten auttaminen. On varauduttava kaikenlaisiin olosuhteisiin ja siihen, että haaverin sattuessa voi apua joutua odottelemaan tunteja, ja joistakin paikoista on päästävä itse kävelemään pois. Tapahtumajärjestäjän ohjeet kannattaa lukea huolella ja juoksureppuun pakata vähintäänkin kaikki pakolliset varusteet. Pakollisiin varusteisiin Ylläksellä kuului kaikilla matkoilla mm. ladattu kännykkä, merkinantopilli, oma muki (kansallispuisto halutaan pitää siistinä!), avaruuspeitto, elastista tukisidettä, lisäenergiaa vähintään 250kcal. edestä ja vettä/nestettä vähintään 1 1/2 l. Reppu tuli yllättävän täyteen eli sen on hyvä olla sellainen, joka istuu selkään kunnolla. Oma reppuni, Salomonin Active Skin 8, oli juuri sopivan kokoinen 37K:n matkalle. Pidemmälle matkalle olisin valinnut Adv Skin 8, jossa on myös sivutaskut.

 

Tälläisinä hellepäivinä, mikä meille sattui, on ensisijaisen tärkeää kuunnella omaa kehoa, mennä tarvittaessa hitaampaa ja etenkin varautua riittävään nesteen saantiin. Reppuun kannattaa pakata extra lötköpullo, ihan vain varmuuden vuoksi. Sen voi tarvittaessa huoltopisteellä täyttää, ja tyhjänä se ei paina juuri mitään. Ja, vaikka kuinka olisi valmistautunut, on jokainen päivä ja kokemus erilainen. Isot onnittelut kaikille, jotka olitte tapahtumassa mukana.

 

Kiitos erinomaisista järjestelyistä NUTS, tsempeistä ja kannustuksesta kaikille, jotka lähetitte ja toivotitte niitä niin livenä kuin matkan aikana, niillä on uskomaton voima. Kiitos myös Lotalle matkaseurasta, olipahan vain mukava reissu. Palautuminen on sujunut oikein hyvin, ja tapahtumasta sain taas sellaisen kimmokkeen, että suunnitelmissa on jo seuraava. Nyt kuitenkin loma jatkuu ja nautin siitä. Oikein ihanaa kesää myös sinulle <3

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

 

Heidi xoxo