EPPING FOREST & MITEN MINUSTA TULI PERSONAL TRAINER ?

mennessä | huhti 9, 2017 | Exercise, Food, Wellbeing | 4 Kommentit

 

 

Eilen aamulla vedin lenkkitossut jalkaan jo kukonlaulun aikaan ja lähdin aamulenkille. Edellisiltana karttaa tutkaillessa huomasin, että Eppingin metsälenkeille ei itse asiassa ollut kuin viitisen kilometriä. Nämä lenkkimaisemat tulivat tutuiksi vuosilta 2005-2008, jolloin asuimme Lontoossa. En muistanutkaan, kuinka satumaisen upeita ja vehreitä metsät täällä ovatkaan. Aivan kuin olisin ollut keskellä satua.

 

Lenkki nostatti nostalgisia fiiliksiä pintaan, ja juoksun hurmassa mieleeni nousikin paljon ihania muistoja Lontoon ajoilta. Usein sitä aikojen kuluessa unohtaa asioita, mutta palaamalla vanhoihin paikkoihin tuntuu kuin olisi tehnyt aikamatkan vanhaan. Tuntuukin hassulta, kuinka nopeasti aika on vierähtänyt- aivan kuin kaikki olisi tapahtunut aivan vasta. Mutta täällä sitä taas ollaan, enemmän ja vähemmän, ja Lontoon reissuja on tiedossa tulevaisuudessakin.

 

 ”Miten minusta tuli personal trainer?” ja mitä tekemistä sillä on Eppingin metsän kanssa? 

 

Muutimme siis Lontooseen vuonna 2005 ja esikoisen aloitettua koulun ja tyttären paikallisen päiväkerhon, tutustuin paikallisiin äiteihin. Ulkomailla asuessa tukiverkostoa ei juurikaan läheltä löytynyt. Esikoisen kouluun viemisen jälkeen ja tyttären muutaman tunnin kerhon aikana kävin itse lenkillä tai läheisellä kuntosalilla. Oman hyvinvoinnin kannalta koin, että päivittäinen lenkkeily, joko rattaiden kanssa tai yksin, antoi niin paljon energiaa etten muuten omaa aikaa edes kaivannut. Liikunnan kauttaa sain omat endrofiinit ja energiat.

 

Liikkuvainen elämäntapani sai muutkin äidit kiinnostumaan hyvinvoinnista ja pian sain kuin sainkin kasaan innokkaan porukan, jonka kanssa kahvittelujen sijaan juoksimme lapset kouluun vietyä läheisessä Theydon Bois:n metsässä. Aloitimme ryhmän kanssa maltilla juoksukävellen. Pikku hiljaa kunnon noustessa, aivan kuin huomaamatta, juoksuosuudet lisääntyivät ja kävelyn osuus vähentyi- lopulta vedimme jo mäkivetoja.

 

Parasta oli motivoida liikkeelle nekin, jotka eivät olleet vuosikausiin tai koskaan elämänsä aikana juurikaan liikkuneet. Ja tärkeinpänä se hyvän olon fiilis, joka liikkumisesta seurasi. Liikkeelle lähteminen nollasta ei nimittäin ole helppoa eivätkä muutokset tapahdu hetkessä. Muutokset vaativat omien rutiinien rikkomista, vanhasta irti päästämistä ja uusien tapojen omaksumista, jolloin niistä pikku hiljaa tulee tapa. Inspiroiva ryhmä, oma motivaatio, nouseva kunto ja yksinkertaisesti halu voida paremmin, auttavat jaksamaan silloinkin, kun ei huvittaisi pätkääkään. Porukalla tehtävistä treeneistä ei myöskään jousteta yhtä helpolla, vaikkei aina niin huvittaisikaan. Itse sain hyvät fiilikset siitä, kun sain innostettua ihmisiä liikkumaan ja näin, mitä jo pienikin kuntoilu sai aikaan. Liikkumisen myötä myös kiinnostus terveellisempään ruokavalioon nousi.

 

Olen edelleenkin osan äideistä kanssa tekemisissä- viime vuonna yksi äideistä juoksi Lontoon maratonin, toinen juoksee säännöllisesti edelleen ja yksi lopetti alkoholinjuonnin kokonaan. 

 

 

JOOGA-OHJAAJAKSI LONTOOSSA

 

Vuonna 2006, joogaohjaajakoulutuksen jälkeen, aloin vetää samaiselle äiti-ryhmälle joogatunteja kotonamme. Joogaohjaajakoulutukseen lähdin alunperin enemmänkin oman harrastuksen syventämisen kannalta, mutta pikku hiljaa alkoi mielessäni kypsyä ajatus ”miksen tekisi tätä ammatikseni?”. Vahva pohja liikkumisen eri muotoihin oli syntynyt jo nuoruudessa, ja tunsin, että pystyisin jakamaan sen, sekä jatkuvan kiinnostukseni pohjalta muillekin liikkumisen iloa. Niin, että suorittamisen sijaan liikkumisesta tulisi luonnollinen ja nautinnollinen osa arkea- KAIKILLE, eikä vain aktiiviliikkujille. Elämäntapa, jossa kieltojen sijaan keskitytään kaikkiin niihin asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa- säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio, ystävyyssuhteet, sosiaalisuus, työ ja mindfulness, jotka yhdessä luovat kokonaisuuden. Ja miten jo pienilläkin terveellisemmillä valinnoilla voidaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvään olotilaan. Ei ääripäitä, vaan kultainen keskitie.

 

Myös liikkuvan elämäntapamme takia ajattelin, että personal trainerin hommia voisin tehdä missäpäin maailmaa tahansa, ja oman aikataulun suunnittelemisella voisin yhdistää sen helposti lasten menojen kanssa. Totta kai asiakaskunnan hankkiminen aina uudessa paikassa vaati paljon työtä ja esimerkiksi jenkeissä asuessa en saanut edes työlupaa. Siksi siellä jatkoinkin opintoja IIN:ssä (Institute of Integrative Nutrition)- New Yorkissa aloitin myös bloggaamisen vuonna 2012!

 

 

PT KOTIIN

 

Lontoosta muutimme Pohjois-Englantiin Durhamiin vuonna 2008, ja vuonna 2009 tyttärenkin mentyä kouluun aloitin personal trainerin opinnot Newcastlessa. Puolen vuoden täyspäiväisten opintojen jälkeen aloitin työt lähes samalta istumalta. Muistan vieläkin ensimäiset treenattavani- italialaisen pariskunnan, kiinalaisen opiskelijan ja näyttelijän, joka halusi treenata kanssani neljä kertaa viikossa. Parina päivänä viikossa vedin kollegan kanssa aamukuuden ulkobootcamppejä koulun äideille. Durham on aivan ihana vanha kaupunki ja viihdyin siellä todella hyvin. Tunsin, että kotona vietettyjen vuosien jälkeen sain taas toteuttaa itseäni omalla osaamallani alalla. Rakastin olla kotona lasten kanssa, mutta kaipasin myös omia ammatillisia haasteita. Lasten pitkien koulupäivien aikana pystyin taas opiskelemaan ja tekemään töitä.

 

Englannissa asuessa hain lisäkoulutusta ylimääräisillä opinnoilla ja mm. Italiassa kävin joogaopettajani ohjaajille tarkoitetuilla syventävällä retriitillä. Opetus Englannissa oli mielestäni erinomaista ja edelleen käynkin siellä säännöllisesti erilaisissa koulutuksissa ja workshopeissa. Omaa osaamista on koko ajan syvennettävä.

 

En ole koskaan työskennellyt kuntosalilla, vaan alusta alkaen tapasin treenattavani joko ulkona, heidän kotonaan tai kotonamme. Kuntosalia ei tarvita, vaan esimerkiksi kahvakuulilla, TRX:naruilla, jumppapallolla, hyppynarulla, käsipainoilla ja kuminauhoilla  saa oikein kattavan kokonaisvaltaisen treenin. Suomessa kotiin tuleva PT on hieman tuntemattomampi juttu, mutta on ollut ilo huomata, kuinka hyvin erilaisia töitä on riittänyt- pääasiassa pt-ohjauksia. Myös blogilla on ollut suuri merkitys, sillä tätä kautta henkilökohtaista valmennusta/ohjausta hakevat saavat jo käsityksen siitä, mitä teen, arvoistani, ”ruoka/treenifilosofiastani” sekä tyylistäni ohjata ja liikkua. Tärkeintä on löytää oma polku, oma intohimo, rikkoa rajoja, haastaa itseään, rohkeasti tavoitella unelmiaan ja jakaa osaamistaan. Enpä olisi tuolloin uskonut, millainen vaikutus ja rooli Eppingin metsillä oli tulevaisuuteeni ja uravalintaani- kaikella on siis tarkoituksensa <3

 

Lead by example. Practice what you preach or don’t preach at all. Walk the talk. People watch what you do more than they listen to what you say. Inspire, challenge and encourage people to their best, by doing YOUR best.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo

4 Kommentit

  1. Ingrid

    Ihana juttu ja kauniit kuvat! Nostalgista ja samalla mielenkiintoista oman elämäntarinan pohtimista… ( ja Oon niin jänishousu etten tuolla kyllä yksin uskaltaisi juoksennella)

    Vastaa
    • Heidi Tainio

      Huomenta Ingrid,
      Kiitos <3 Metsä on aivan maagisen kaunis, mutta itse asiassa itseänikin hieman pelotti lähtiessä, kun en ollut aivan varma polusta, jota pitkin suunnistin tutuille huudeille. Aamulla oli vielä todella sankka sumu eikä muita lenkkeilijöitä juuri näkynyt- vain valkohäntäpeuroja ja oravia. Itsekin välillä ihmettelen, kuinka rohkeasti uskallan liikkua oudoissakin paikoissa... mutta turha pelätä, jotain voi sattua missä vain!
      Oikein mukavaa pääsiäisviikkoa sinulle!
      Terkuin Heidi

      Vastaa
  2. Kaarina

    Blogisi on ainoa blogi, mitä varsinaisesti koskaan olen tarkemmin seuraillut. Ihania kuvia, jotka jo itsessään tuottavat hyvää mieltä. Tykkään kauniista asioista! Hienoa, että teet työtäsi myös paljolti muualla kuin kuntosaleilla. Itse olen aina ollut liikunnallinen ja harrastanut monenlaista urheilua. Liikunnallisuus on kai jossain määrin elämäntapa. En kuitenkaan ole erityisen innokas ruuhkaisilla saleilla kävijä ollut koskaan (vaikka toki kuntosalillakin toisinaan käyn) vaan aina pohtinut, että itseään voi liikuttaa niin monella muullakin tapaa, niin monessa muussakin paikassa. Blogistasi löytyy aivan mainioita vinkkejä juuri tähän tarkoitukseen!

    Iloa ja aurinkoa päivääsi Heidi! <3 <3

    Vastaa
    • Heidi Tainio

      Moikka Kaarina,
      Oi, kuinka ihana kuulla, kiitos 🙂 Liikunta on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja juurikin monipuolinen, salin ulkopuolinen liikkuminen ja siksi tykkään tehdä juuri paljon erilaisia juttuja. Liikkuminen, kun ei tosiaankaan vaadi paikkaa, vaan sitä voi tehdä missä vain ja niin monella eri tavalla. Silloin kaikille varmasti löytyy oma mukava tapa liikkua. Eikä liikkumisen tarvi olla aina tavoitteellista, tarkoitan tuloksellisesti, vaan jo hyvä olo riittää palkinnoksi <3
      Oikein aurinkoista kesää myös sinulle!

      Terveisin Heidi

      Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *