GARMISCH – PARTENKIRCHEN PYÖRÄILYÄ & VAELLUSTA

by | Aug 26, 2022 | Run, Travel | 0 comments

 

 

Lomalta on palattu arkeen, mutta mielessä ja muistoissa elää vahvasti kesä-heinäkuinen road trip reissumme Alpeilla, Italiassa ja Kroatiassa. Kesäalpeilla olen käynyt vain kaksi kertaa aiemmin, mutta jo nyt suunnittelemme seuraavaa reissua ensi kesälle. Vuoret veivät jälleen sydämeni.

 

Matkustaminen vuorten läheisyyteen sujui helpommin ja nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Autolla liikkuessa on vapaus pysähdellä ja liikkua omaan tahtiin. Moni onkin kysellyt Instagramissani @heidionthego vinkkejä reissumme kohteista, vaelluksista, majoituksista jne., siitä sain idean tehdä road tripistämme oman postaussarjan. Tässä postauksessa kerron ensimmäisestä kohteestamme, Garmisch-Partenkirchenistä.

 

Heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina lensimme Finnairin valkein siivin Helsingistä Müncheniin. Lentokentällä odotti hyvissä ajoin etukäteen vuokrattu auto. (Auton vuokraaminen on lisääntyneen matkustamisen myötä ollut viime aikoina haasteellista, eli kannattaa varata auto ajoissa.) Autolla ajaminen ulkomailla ei ole sen haastavampaa kuin kotimaassakaan, oikeastaan jopa joustavampaa. Ruuhkiin tosin kannattaa varautua ja ylipäätään road trip reissuille on hyvä lähteä joustavin ja avoimin mielin. Alustava suunnitelma on hyvä olla valmiina, mutta tilaa kannattaa jättää myös sattumille ja extempore suunnan muutoksille. Koskaan ei voi tietää, mitä mielenkiintoista matka tuo mukanaan. Yllättäen voi päätyä siemailemaan esimerkiksi aamukahvia Veronan opperan kulmille tai vaikkapa lounaalle Venetsiaan!

 

Eteen saattaa tulla myös itsestä riippumattomia tekijöitä, joihin ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi sää vuoristossa saattaa vaihtua nopeastikin. Mukaan kannattaa kesälläkin pakata niin sadevarusteet kuin lämpimiä vaatteita. Vaeltamiseen/polkujuoksuun suosittelen hyviä tossuja sekä reppua. Oma tossuvalintani tälle reissulle oli Salomonin Pulsar Trail ja repuksi valitsin Salomonin Adv Skin 12 juoksurepun, johon mahtui hyvin päiväretkiin tarvittavat eväät ja vaihtovaatteet (kuvat).

 

 

GARMISCH- PARTENKIRCHEN (GaPa)

 

Ensimmäinen kohteemme oli Baijerin maakunnassa sijaitseva, enemmän talviurheilukaupunkina tunnetuksi tullut, Garmisch-Partenkirchen. GaPa on aivan ihana idyllinen alppikylä, joka sijaitsee alle kahden tunnin ajomatkan päässä Münchenin lentokentältä. Münchenistä perille pääsee kätevästi myös junalla.

 

Ilma näytti ennusteista huolimatta aurinkoiselta ja lupaili hyvää heti reissun ensimmäiselle pyöräretkelle. Aikaa ensimmäiseen road trip kohteeseen olimme varanneet vain kaksi päivää ja siksi halusimme hyödyntää ajan mahdollisimman hyvin lähimaastoon tutustuen. Alueella on paljon erilaisia vaellus/pyöräreittejä, ja koska aika oli rajallista, olimme etukäteen suunnitelleet, mitä halusimme nähdä. Ensimmäisen päivän pyöräretkeksi valikoitui upean turkoosi Eibsee- järvi.

 

Hotellille päästyä lähdimmekin lähes heti hotellin suosittelemalle pyörävuokraamolle. Hotellilta saimme myös vaellus/pyöräreittikartat. Emme varanneet sähköpyöriä etukäteen, mutta kiireisempänä sesonkina se olisi varmasti suositeltavaa. Talviurheilukaupungit, niiden luonto ja vuoret, houkuttelevat matkustajia huomaansa yhä enemmän ja enemmän myös kesäisin. Hintatasokin on talvikautta huokeampi.

 

Maisemat Eibseelle polkiessa olivat todella kauniit. Alppimaiset rakennukset, lehmät laitumella ja taustalla kohoavat vuoret saivat huokailemaan ja toivat mieleen lapsena luetut Heidi- kirjat. Eipä tarvitse Suomesta montaakaan tuntia matkustaa, päästäkseen vuorille. Vuorissa on jotain, joka vetää puoleensa. Vuorilla ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi, mutta kuitenkin osaksi jotain isompaa. Se luo syvää yhteyttä niin omaan itseen kuin silmien eteen avautuvaan maailmaan, näin ainakin itse vahvasti koen.

 

Sähköpyörä on vuorilla, ja myös muuten haastavammissa maastoissa, erinomainen kulkuväline. Vaativissa vuoristomaisemissa eteneminen sujui reippaammin ja ehdimme nähdä enemmän. Sähköavustus mahdollistaa pidemmät/vaativammat lenkit ja eritasoisten pyöräilijöiden yhteislenkit. Halutessa sähköä voi käyttää juuri niin vähän tai juuri niin paljon kuin haluaa. Pidemmillä lenkeillä sähköä kannattaa ainakin alamäissä ja loivemmissa kohdissa säästellä.

 

Eibsee- järvi oli todellakin juuri sellainen kuin olin kuvista ihaillut. Turkoosi väri, joka kimalsi kaikissa sinisen sävyissä. Taustalla kohosivat vuoret ja Zugspitze, Saksan korkein huippu. Postikorttimaisemat. Eibseen ympäri kiertää reilu 7 kilometrin pituinen lenkki, jonka varrella näkyi paljon niin vaeltajia, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä kuin eri vesiurheilulajeista nauttivia. Me kiersimme järven pyörillä. Maisemia ihailimme niin pyörän päältä kuin kävellen järven poukamista. Uiminen jäi kuitenkin uhkaavasti taivaalla näkyvien sadepilvien takia tekemättä.

 

Lenkin päätteeksi jäimme rannalla sijaitsevalle kahvilalle apfelstrudelille ja kahville. Yllättävän tasokas ja laadukas ravintola uimarannalle. Lopulta saimme polkea kaatosateessa takaisin hotellille, onneksi mukaan oli pakattu vedenkestävät takit. Hotelli Obermühle Alpin Spa Resortin spa:ssa oli mukava viettää rentouttava ilta. Hotelli sisälsi puolihoidon, eli aamiaisen ja illallisen. Valmis illallinen sopi hyvin matkus- ja aktiivipäivän päätteeksi.

 

Vinkki! Eibsee- järvellä on myös mukavan näköinen Eibsee Hotel, jos haluaa yöpyä aivan järven ja vuorten läheisyydessä.

 

 

 

ZUGSPITZE – SAKSAN KORKEIN VUORI 

 

Seuraava aamu valkeni Garmischissa pilvisenä ja sateisena. Söimme hotellilla runsaan aamiaisen, pakkasimme auton ja ajoimme Eibsee- järven rannalle, josta lähtevät niin cable cars- hissit kuin junaratas Zugspitzelle. Polkujuoksijaa olisi tietenkin kovasti houkutellut tehdä vaellus vuorelle jalan, mutta aikataulu ei ihan siihen venynyt. Onpahan yksi syy lisää tulla Eibseelle ja Zugspitzelle uudelleen.

 

Zugspitzen juurelle saavuimme jo hyvissä ajoin. Valitsimme ylös nousuun junan ja alas tuloon Cable car-hissin. Aikataulut kannattaa katsoa etukäteen. Aamupäivän edetessä sumu lisääntyi, ja junamatkalla näkyvyys alas Eibseelle oli lähes nolla. Kaikeksi yllätykseksemme sumupilvien yllä aurinko paistoi silmiä häikäisevän kirkkaana. Alas Eibseelle ei edelleenkään ollut näkyvyyttä, mutta siitä huolimatta maisema pilvien yläpuolella oli uskomattoman kaunis. Ennen varsinaiselle huipulle nousua ihailimme maisemia Sonnalpinin kahvila/ravintolalta (2600m) ja kävimme tutustumassa myös läheiseen Maria Heimsuchung Chapeliin, joka on Saksan korkeimmalla sijaitseva kirkko. Kirkko onkin ilmeisen suosittu vaeltajien keskuudessa. Upeat maalaukset ja näkymä ikkunasta pysäyttivät kauneudellaan.

 

 

Sonnalpinin ravintolalta otimme kaapelihissin ylös Zugspitzelle. Välimatkan olisi voinut kulkea myös jalan (tämäkin odottaa vielä!). Nousu huipulle näytti jyrkältä, mutta houkuttelevalta. Hiekka teki askeltamisesta kuulemma haastavan; kaksi askelta eteen, yksi taakse. Sen takia lyhyeltä näyttävään nousuun saa varata aikaa parisen tuntia, omasta kunnosta riippuen.

 

Zugspitzen kuuluisalta näköalatasanteelta oli huikeat näkymät, myös näin pilvisempänäkin päivänä. Kahvilalla on tarjolla paikallisia ruokia, kuten makkaraa ja pretzelsejä. Allekirjoittanut ei juuri makkarasta välitä, mutta suolainen pretzel maistui. Mikäs siinä oli maisemia kolmessa tonnissa ihaillessa. Aamun vaihtuessa päivään, sumu sankkeni ja lopulta alas tullessa ei nähnyt juuri metriä pidemmälle.

 

Näköalapaikalta matkaa sai halutessa jatkaa paikan korkeimmalle kohdalle (2962m). Korkeanpaikan kammoiselle jyrkät askelmat vaijereineen saattavat olla liikaa, mutta suosittelen, jos yhtään mietityttää. Zugspitze on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Liikkeelle kannattaa oman kokemuksemme mukaan lähteä aikaisin aamusta. Silloin ei vielä ole ruuhkaisaa.

 

Zugspitzen retken jälkeen lähdimme jatkamaan kaatosateessa automatkaa kohti Itävaltaa ja Söldeniä. Garmisch-Partenkirchen yllätti minut todella positiivisesti. Itävaltaan ajaessamme ajattelin, että tuonne on ehdottomasti päästävä vielä uudelleen ja pidemmäksi aikaa- myös talvella! Nähtävää, vaellettavaa ja juostavaa olisi vielä ollut vaikka ja kuinka. Itse Garmischin keskustaankin olisi ollut mukava tutustua paremmin. Seuraavassa matkapostauksessa kerron Itävallan vaelluksista, pyöräretkistä ja kokemuksista. Jätä ihmeessä kommentti, jos on vielä jotain, mistä kaipaisit vinkkejä.

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

 

 

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published.