Paluu Ibizalle, juuri sopivasti ennen huomista lähtöä ja matkaa kohti Italiaa ja Aostanlaaksoa. Aiemmassa postauksessani kerroin etten jännitä ollenkaan, mutta täytyy myöntää, että nyt on kyllä hieman perhosia vatsassa. Viime yönä näin jo unta reissusta ja, kuinka heti lähdössä eksyin muista. Tavaroistakin oli puolet jäänyt kotiin. Tuplavarmistus ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa 😀

 

Palataan kuitenkin vielä Ibizalle ja lupaamiini vinkkeihin. Vaikka et juuri nyt olisikaan lähdössä tuolle ihanalle paratiisi saarelle, löytyy tämäkin postaus tarvittaessa hakusanalla “matkustaminen” ja “Ibiza”.

 

Ibizalla päivät noudattivat lähestulkoon samanlaista kaavaa. Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen lähdimme edellisenä iltana suunnittelemaan kohteeseen. Osassa paikoissa olin jo käynyt aiemmin, osa taas oli aivan uusia. Halusimme saada saaresta mahdollisimman paljon irti- ei kauppoja ja bilepaikkoja, vaan nähdä ja kokea sen upea luonto ja historia, “eksyä” paikkoihin, joita ei löydy oppaista. Ja, vaikka meillä olikin päiville alustava suunnitelma ja kohde, menimme ilman aikatauluja ja fiiliksen mukaan. Olen huomannut, että juuri silloin löytää parhaat paikat. Näin löysimme esimerkiksi vaellusten päätteeksi uimarannat ja ruokapaikat. Kirjoitettavaa ja kuvia olisi vaikka ja kuinka, mutta valitsin 3 must see- paikkaa. Tässä minikatsaus ja sukellus Ibizalle, nauti.

 

 

 

TORRE DEL PIRATA & ATLANTIS 

 

Tämä ensimmäisen päivän vaellus nousi omaksi suosikikseni. Ajoimme saaren lounaisosassa sijaitsevaan Cala d’Hortin kylään, jonka läheisyydestä lähti vaellusreitti Torre del Piratalle ja Atlantikselle, Lost Cityyn.

 

Mielettömän kauniit näkymät avautuivat heti muutaman sadan metrin kävelymatkan jälkeen Illa Es Vedran saarille. Henkeä salpaavan kaunista, taisin hokea samaa mantraa koko matkan ajan aina Torre Del Piratan tornille asti. Reitti tornille oli paikoittain melko vaikeakulkuinen ja välillä sai kulkea nelivedolla, oksista ja kalliosta tukea hakien. Onneksi olin pakannut mukaan polkujuoksutossut. Maasto saarella on muutenkin hyvin kuiva ja kivikkoinen, niin tossut kuin jalat olivat koetuksella.

 

Tornille päästyä jatkoin huokailua. Miten voikaan luonto olla näin kaunis ja merivesi sinistä! Kapusimme torniin, aina korkeimmalle tasanteelle asti, mistä näimme seuraavan määränpäämme, Atlantiksen.

 

 

 

Tornilta kuljimme omaa reittiä Atlantikseen lähtevälle polulle. Kivikkoa, risukkoja ja alla oleva jyrkänne. Paremmankin reitin olisi voinut valita, mutta helppo sanoa näin jälkeenpäin. Lopulta pääsimme alas lähtevälle polulle, joka oli yhtä jyrkkää laskua, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että tiedossa oli sama jyrkkä nousu ylöspäin! Reittiä suositellaan Ibizan sivustoilla vain hyväkuntoisille.

 

Matka alas Atlantikseen kesti noin parisenkymmentä minuuttia, hiki virtasi ja ilman lämpötila sen kuin kohosi. Paras vaellusaika Ibizalla onkin joko kevät, kesäkuun puoleen väliin asti, tai syksy. Vettä kului ja Salomonin lötköpullot olivat kätevät mukana. Muutenkin suosin reissatessa omia juomapulloja. Veden sekaan sekoittelin magnesium- ja elektrolyyttipitoisia energiajuomatabletteja. Limen maku piristi veden joukossa.

 

Must have vaellusvarusteet: hyvät tossut, selkään istuva reppu, aurinkolasit ja juomapullot. 

 

Perillä vaivannäkö palkittiin- moninkertaisesti. Upeat ja geometrisesti täydellisesti hakatut kivet saivat olon tuntemaan kuin olisimme astuneet toiseen maailmaan- ja paikka onkin satoja vuosia vanha. Ihastelujen jälkeen levitimme rantapyyhkeen kallioille ja hyppäisimme vilvoittelemaan kristallin kirkkaaseen veteen. En yhtään ihmettele, että paikka on yksi Ibizan puhutuimmista nähtävyyksistä ja “piilotettu salaisuus, Ibizan helmi”. Vaativa maasto kuitenkin rajoittaa turistien määrää ja saimmekin nauttia maisemista kaikessa rauhassa vain muutaman muun seikkailijan kanssa.

Paluu Atlantikselta sai hien nousemaan taas ihon pintaan ja Cala D’hortin kylään palatessa saimmekin käydä uudelleen uimassa. Uinnin jälkeen ruoka maistui ja iso peukku nousee Restaurant El Carmenin sea food paellalle.

 

 

 

 CALA LLONGA- Puigden Toni Maso 

 

Atlantiksen jälkeen mietin, että voiko enää mikään maisema yllättää kauneudellaan. Jo pelkästään automatkoilla sain todeta, että kauneutta on kaikkialla. Tärkeintä ei ole välttämättä se, mihin päätyy, vaan se, mitä näkee ja kokee jo matkalla määränpäähän.

 

Toisena päivänä suuntasimme autolla Cala Llongan kylään, joka sijaitsee Ibizan itä-osassa. Kaunis turistikylä rantoineen, hotelleineen ja rantakauppoineen. Auton saimme täälläkin helposti parkkiin ja lähelle vaellusreitin alkua. Tämän reitin kiersin jo viime reissullani lokakuussa, eli reitti oli tuttu eikä karttaa tarvittu. Vaelsimme hyvin merkittyä reittiä Puigden Toni Masson näköalapaikalle ja kukkulan korkeimmalle kohdalle. Upeat näköalat ja häikäisevän kaunis oli etenkin paluureitti niemen toista reunaa pitkin alas kylään.

 

Parin tunnin vaelluksen jälkeen ajoimme rantatietä pitkin Cala Padan nudistirannalle. Nudistirantoja on Ibizalla todella paljon, mutta alastomuus ei ole pakollista. Uimme ja luimme kirjoja pari tuntia- mukavan leppoisaa. Paluumatkalla hotellille pysähdyimme Figueralin rantakylään, josta löysimme aivan ihanan ravintolan, The Boat Housen. Mukavaa, kun näin lomallakin löytyy terveellisiä ruokapaikkoja. Kuvan tuorepuristettu vihermehu toimi täydellisenä janon sammuttajana ja kvinoa/rapu temaki rullat veivät aivan uusiin makumaailmoihin. Tänne piipahdimme toisenkin kerran.

 

Cala Padan lisäksi suosittelen käymään s’Aigo Blancan biitsillä. Todella kaunis hienohiekkainen uimaranta. Rannan suosiosta kertoo autojono ja 3 e parkkimaksu, muuten pysäköinti oli melkein joka paikassa ilmaista.

 

 

 

PORTINATX- Punta des Moscarter

 

Aivan hotellimme vierestä lähti toinen jo itselleni tuttu vaellusreitti, joka vei ensin Punta des Moscaterin majakalle ja jatkui upeaa merenrantaa pitkin noin 8 kilometrin reitin. Reitti on vaihtuvine maisemineen niin kaunis ettei tähänkään pääse kyllästymään. Matkan aikana kiersin tämän reitin kahteen kertaan. Sant Joan de Labritjan rannalle oli mukava pysähtyä uimaan, lukemaan ja syömään eväitä.

 

Aktiiviloma, mutta kertaakaan ei tuntunut, että ohjelmaa tai tekemistä olisi ollut liikaa. Vaelsimme omaan tahtiin, pysähdyimme ihastelemaan maisemia, uimaan ja istuskelemaan- välillä poikkesimme sivureiteille ja löysimme sattumalta toinen toistaan upeampia paikkoja.

 

Vaeltaessa, olipa sitten kotimetsässä tai reissun päällä, on helppo päästää irti arjesta. Tuollakin ajatukset kirkastuivat ja moni suuntaa hakenut asia sai vastauksen. Parasta oli jakaa elämykset ja kokemukset toisen samanhenkisen kanssa. Kyllä, luonnolla on uskomaton vaikutus, siksi olen niin innoissani huomenna alkavasta seikkailusta Italian vuorilla. Wish me luck <3

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego

 

Heidi xoxo