Joogaa, meditointia, hyvää vegaaniruokaa, rannalla löhöilyä ja kristallin kirkkaassa vedessä uintia sekä 9 tunnin yöunia. Niistä ovat viime päivät täällä Formenteran joogaretriitillä koostuneet. Töitäkin tiestysti tehty, mutta eihän tämä juuri työltä tunnu. Kiitollinen ja onnellinen, ne tunteet ovat juuri nyt päällimmäisinä mielessä.

 

Tuntuu kuin viikko olisi taas mennyt kuin ohikiitävä tähdenlento. Toisaalta taas tuntuu kuin olisin ollut täällä Formenteralla jo pari viikkoa. Ehkä syynä on “keskellä ei mitään” sijaitseva kaunis Villamme. Sen ansiosta oli helppo jättää muu maailma taakse ja keskittyä vain siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, juuri täällä ja juuri tässä hetkessä. Ei ulkopuolisia ärsykkeitä tai houkutuksia- kännykänkin suljin kokonaan kolmeksi päiväksi. Kotiin olen viestittänyt vain nopeat kuulumiset. Maailma ympärillä varmasti pyörii edelleen, vaikken muutamaan päivään olisikaan tavoitettavissa.

 

Laskeutuminen tuntui helpolta, mutta ensimmäiset Jaxin joogatunnit tuntuivat todella raskailta, vaikka teimmekin suurimmaksi osaksi aivan tuttuja liikkeitä. Väsymys iski oikein kunnolla ja nukuin yhdeksän tunnin yöunia. Iltapäivisin oli nelisen tuntia vapaa-aikaa, jonka vietin lukemalla ja tekemällä rannalla “ei mitään”. Tuntui hyvältä tälläiselle duracelille, joka on normaalisti koko ajan enemmän ja vähemmän on the go. Jo kolmannella tunnilla olin kuin uusi ihminen, energiaa täynnä.

 

 

 

 

Retriitillä jooga ja meditaatio olivat keskeisessä asemassa, mutta keskustelimme paljon myös itsestä huolehtimisesta ja rakastamisesta. Voimme olla itsellemme parhaita ystäviä, tai pahimpia vihollisia. Miten itsellemme puhumme ja millaisia valintoja teemme. Itserakkaus ei tarkoita itsekkyyttä tai välinpitämättömyyttä, vaan omasta hyvinvoinnista välittämistä. Meillä on vain tämä yksi keho, siitä kannattaa pitää huolta- aivan niin kuin pidämme autostakin. Se miten itse voi, heijastuu myös siihen, miten kohtelemme itseämme, mutta myös toisia. Ja niin kliseistä kuin se onkin, niin happinaamari pitää ensin laittaa itselle ennen kuin voi auttaa muita.

 

Retriitillä on tietenkin helppo keskittyä vain itseensä, joogata ja syödä terveellisiä eteen kannettuja valmiita ruokia. Nukkua ja levätä silloin, kun nukuttaa. Nauttia auringosta ja uida kristallin kirkkaassa merivedessä. Elää hetkessä ilman huolta huomisesta. Kuulostaa unelmalta, eikö? Ja sehän se retriitin tarkoitus onkin, päästää hetkeksi irti aikatauluista ja arjesta. Tämän takia moni palaa retriitille vuosi toisensa jälkeen, ja juuri Formenteralle. En ole ainoa, joka aistii saaren erityisyyden.

 

Mutta miten sitten palata arkeen ja todellisuuteen? Arkeen, jossa on aikatauluja ja kiirettä. Todellisuuteen, jossa eteen tulee myös todennäköisesti vastoinkäymisiä, negatiivisuutta ja huolia. Tilanteita, jolloin ei vain liihoitella pilvilinnoissa tai lilluta merivedessä. Hetkiä, jolloin ei ole mahdollisuutta lähteä viettämään omaa aikaa, saati sitten retriitille.

 

Miten tuoda nuo kokemat hetket tähän hetkeen? Olla huolehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa ja toisaalta taas tehdä jotain niiden asioiden eteen joihin pystyy vaikuttamaan? Miten saisi säilytettyä edes pienen hippusen tuosta eufoorisesta zen- olotilasta kaiken kiireen keskellä. Miten löytää tasapaino ja balanssi liikkeen ja levon, ruokavalion, kiireen ja läsnäolon välille?

 

 

 

4 KOTIVINKKIÄ

 

Vähemmän kännykkää, enemmän aitoja kohtaamisia ja yhdessä oloa. Jo neljänkin päivän kännykkämättömyys teki hyvää. Juttelin huonekaverini Trudyn kanssa paljonkin juuri kännykän käytöstä ja siitä, kuinka paljon se todellisuudessa vie päivästä aikaa. Usein se on kädessä heti ensimmäisenä aamulla, ja viimeisenä illalla. Tähän syyllistyn usein itsekin.

 

Hidasta- edes jotain hetkeä päivästä. Hidastaminen näkyi retriitillä niin joogamatolla kuin vapaa-ajalla. Sitä moni oli retriitiltä tullut hakemaankin, vastapainoa hektiseen arkeen.

 

Jokaisella meistä löytyy varmasti parikymmentä minuuttia päivästä aikaa, jolloin hidastaa tahtia. Juoksemme helposti koko ajan jotakin määränpäätä ja tavoitetta kohti, tai ehkä kenties pakoon. Niin vauhdilla ettemme huomaakaan, mitä tapahtuu juuri nyt. Priorisoi, miten aikasi käytät. Keskity siihen, mitä olet tekemässä juuri nyt. Uskon, että moni on kanssani samaa mieltä kännykän kanssa vietetystä ajasta. Jos kaikki Facebookiin, Instagramiin ja muihin sosiaaliseen mediaan käytetty aika laskettaisiin yhteen, jäisi päivään varmasti tuo 20 minuuttia.

 

Pienet askeleet. Kaikkea ei tarvitse muuttaa yhdessä yössä. Retriitillä meillä oli tarjolla detox-tyyppistä vegaaniruokaa- ei kahvia, valkoista sokeria, gluteenia, maitotuotteita tai alkoholia. Ruokaa oli retriitillä tarjolla riittämiin, enkä kärsinyt minkäänlaisista detox- oireista. Kotona en noudata mitään tarkkaa ruokavaliota. Syön kasvispainotteisesti, sisältäen kaikkia edellä mainittujakin silloin tällöin. Huomasin kuitenkin, että pärjään hyvin ilman kahvia. Kahvinjuonti on vain tapa, jonka yhdistän tiettyihin tilanteisiin. Sen sijaan, että lopettaisin kokonaan kahvinjuonnin, aion vähentää sitä- kuppi päivässä riittää.

 

Karsimisen sijaan lisää ruokavalioon terveellisiä vaihtoehtoja. Helposti jaamme ruuat kiellettyihin ja sallittuihin, hyviksiin ja pahiksiin. Karsimisen sijaan lisää lautaselle kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Silloin automaattisesti jotain jää pois. Kieltojen sijaan mieti, mitä kaikkea tuoretta ja raikasta lautaselle voisikaan laittaa.

 

Retriitillä oli ilo saada työskennellä keittiössä yhdessä kokkimme Anna- Lisan kanssa. Sain niin paljon uusia kasvisruoka ideoita ja reseptejä omaan kokkailuun. Retriitillä aamupala oli kuitenkin omaa käsialaani, jonka tein valmiiksi jo aina edellisenä päivänä; kerrostettu tuorepuuro- chiavanukas kookosmaidolla ja päivittäin vaihtuvilla hedelmillä. Reseptin tulen jakamaan teillekin myöhemmin.

 

Joogaa ja meditoi. Tästä tulen kirjoittamaan aivan oman postauksen, mutta uskon, että kaikki tekin jotka jatkoitte venyttelyhaastetta loppuun asti, tunnette varmasti kehon vetreämmäksi kuin silloin alussa. Alussa monikin juttu tuntuu haastavalta. Tekee mieli luovuttaa, mutta joskus on tunnettava ja mentävä sen epämukavuusalueen kautta, jotta tietää mikä tuntuu mukavalta. Ja sitäpaitsi kaikki ovat joskus olleet täysin aloittelijoita eikä kukaan tule koskaan olemaan täysin valmis. Koko ajan oppii jotain uutta ja tämänkin reissun jälkeen olen taas montaa asiaa rikkaampi. Kuljettu polku on se, mikä tekee matkasta merkityksellisen, ei niinkään itse se määränpää.

 

Aloittaa voi myös koska vain, koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka siitä viidestä minuutista. Jatka siitäkin huolimatta, että se saattaa aluksi tuntua epämukavalta. Pikku hiljaa huomaat olon vetreytyneen ja keventyneen, ja epämukava alkaakin tuntua mukavammalta. Menneiden vellomisen sijaan keskity siihen, mitä voit tehdä juuri nyt, tässä hetkessä. Sillä on vaikutusta siihen, miten voit huomenna.

 

 

Olo on kaiken joogan, levon ja terveellisen ruuan ansiosta todella kevyt. Täällä lillutaan aalloissa ja zen-fiiliksissä vielä muutama päivä- too blessed to be stressed. Mukavaa tiistaita <3

 

Heidi xoxo