Loman jälkeen saapuu aina arki. Ja niin ihanaa kuin tuo lomailu, ilman aikatauluja ja sen suurempia velvollisuuksia, fiiliksellä meneminen onkaan, niin huomaan kaipaavani päiviini rutiineja. Ryhtiä päivään, aikatauluja, haasteita ja työtä.

 

Arkeen paluu sujui maanantaina mutkattomasti, oikein odotin jo treenattavien tapaamisia. Ehkä se vain tarkoittaa sitä, että loma on tehnyt tehtävänsä, akut on ladattu. Lomailun lisäksi tykkään nimittäin yhtälailla myös arjestani. Kaikista “velvollisuuksista” huolimatta, teen päivittäin asioita, jotka inspiroivat ja saavat arjenkin tuntumaan juuri sellaiselta kuin haluan sen olevan. Nautin aidosti asioista, joita teen- työstäni, harrastuksistani, ihmisistä ympärilläni, lomista ja ihan niistä arkisista asioista. Silloin, kun tykkää siitä, mitä tekee, ei tarvitse odottaa perjantaita, viikonloppua tai lomia.

 

Priorisoi, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä. Tee arjestakin juhlaa.

 

Muutama päivä sitten juttelin muutaman ystävän kanssa siitä, millaista on hyvä arki. Asiasta keskustellessa huomasin, että hyvin monesta tuntuu, että päivät vain toistavat samaa kuviota, sama rumba päivästä toiseen. Ja niinhän se hieman meneekin. Sitä se arki on, varsinkin jos perheessä on pieniä lapsia. MUTTA omasta itsestä on täysin kiinni se, millaisena arjen näkee. Asenne ratkaisee. Jääkö valittamaan kiireestä ja siitä “ettei tässä ehdi mitään tekemään, koska…” vai yrittääkö jokaiseen päivään löytää ilon ja onnen hetkiä. Jotain, josta innostuu ja joka saa arjenkin tuntumaan juhlalta. Yhdelle se saattaa olla rauhallinen aamu ja kuppi kahvia, toiselle ehkä oma hetki liikunnan parissa. Ei tarvitse kurkotella kuuta taivaalta, onni löytyy pienistä asioista.

 

 

 

Liikunta- kyllä se on yksi iso syy energisyyteeni. Hyvä fyysinen kunto tuo energiaa, auttaa jaksamaan arjen kiireessä, kohentaa itsetuntoa & mielialaa, ja tietenkin ihan koko olemusta. Jaksan innostua asioista työpäivän jälkeenkin, ja tehdä kehollani melkeinpä mitä haluan. Se, jos mikä vain ruokkii motivaatiotani. Ja halun tehdä parempia valintoja muillakin elämän osa-alueilla.  

 

Ensimmäisillä lomaviikoilla keskityin vain palautumiseen. Joogailin, purjelautailin, kävin kävelylenkeillä ja uin. Luin kirjoja, varmasti enemmän kuin koko vuotena yhteensä, makoilin riippumatossa ja chillailin vanhemmillani. Kevään jälkeen tuntui, että tarvitsin täydellisen nollauksen. Kahvakuuliin ja TRX-naruihin en edes vilkaissut. Lenkin yhteydessä taisin muutaman kerran tehdä lihaskuntotreenin puistonpenkkejä hyödyntäen.

 

Pikku hiljaa loman edetessä ja kehon palautuessa lisäsin aktiivisuutta. Kuvioon astuivat sauvarinnetreenit ja kovemmat treenit. Helteistä huolimatta treenasin aamuisin. Huomasin, kuinka kilpailuhenkisyys ja mukavuusalueen ulkopuolella treenaaminen alkoi nousemaan pintaan. Nautin siitä fiiliksestä, kun olen aivan poikki treenin jälkeen. Lonkankoukistajakin tykkäsi levosta ja on taas juoksukunnossa.

 

 

Aivan kaikkia rutiineja en lomallakaan unohtanut, vaikka esimerkiksi syötyä tuli täysin fiilispohjalla. Kotona ruokarytmini jatkuvat samanlaisina niin arkena kuin lomalla. Olinpa sitten lomalla, arjessa, kotona tai matkoilla, kaipaan jokaiselle aterialle tuoreita kasviksia, marjoja ja/tai hedelmiä. Niitä löytyykin lautaseltani AINA enemmän tai vähemmän. Etenkin Ranskassa jokaisella aterialla oli tarjolla oman puutarhan tomaatteja, salaatteja, retiisejä sekä hunajamelonia. Tomaatit olivat uskomattoman maukkaita. Riitti, että päälle ripotteli mustapippuria, oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa.

 

Muuten Ranskan reissulla omat tutut jutut, aamiaista lukuunottamatta, jäivät unholaan. Olimmehan vieraina, ja söimme sitä, mitä tarjottiin. Nautiskelimme paikallisista erikoisuuksista, sen kummemmin ravintoarvoja miettimättä. Söin vuohenjuustoa varmasti enemmän kuin koko vuonna yhteensä- salaatissa, piirakassa, leivän kanssa, pizzassa, sellaisenaan, jäätelönä, moussena… just name it! Myös annoskoot olivat reissun päällä alku- ja jälkiruokineen isompia, mutta toisaalta aterioiden väleistä jäi välipalat kokonaan pois.

 

En usko, että vaa’an lukemat ovat heilahtaneet ainakaan ylöspäin, vaikka olotila hieman tukkoinen onkin. Siitäkään huolimatta ei ole mielessäkään käynyt dieetin aloittaminen- paluu tuttuihin juttuihin, arkiruokiini ja rutiineihin riittää. Dieeteillä, kun on tapana olla alku ja loppu, elämäntavat taas jatkuvat läpi vuoden lomista huolimatta. Joskus poikkeus kaavoihinkin tekee vain hyvää. Ja inspiraatiota kokkailuun tarttui taas loman aikana. Uusia reseptejä tulen jakamaan teillekin.

 

Aurinkoista perjantaita! Täällä alkavat työt vasta kello 11, sitä ennen ehtii sopivasti heittää sauvarinnetreenin. Jos jotain oikein haluaa, sille varmasti löytyy aikaa.

 

 

Heidi xoxo