MIND FULL OR MINDFUL?

 

Hyvä kysymys parin viikon takaiselta hyvinvointi-luennolta, joka sai taas ajatukset virtaamaan. Mieli on helposti ylikuormittunut ja ajatukset vilisevät päässä non-stoppina. Virikkeitä tulvii sieltä täältä. Stressaamme asioista- niistä joihin voisimme vaikuttaa, mutta myös niistä, joihin emme edes voi vaikuttaa. Mieli ei saa hetken rauhaa. Siitäkin huolimatta moni kokee juuri pysähtymisen haasteellisemmaksi. Joogamatolla rentoutuessa huomaa, kuinka ajatuksia oikein tulvii mieleen. Ja mitä enemmän ajattelee ettei ajattele, sitä enemmän ajattelee. Mutta jo tämän tiedostamalla on pikku hiljaa helpompaa päästää irti, olla hetkessä.

 

Kuulen usein sanottavan, että rakastan työtäni, eikä malteta pitää edes vapaapäiviä. Ollaan available minä vuorokauden aikana hyvänsä ja vasta pakon sanelemana pysähdyttään, kun keho ei enää yksinkertaisesti jaksa, eikä mielikään. Kiirettä ja työtä on helppo syyttää itsensä laiminlyömisestä, ja ajanpuute onkin useimmiten kuulluista tekosyistä. Liikunnan muotoja on kuitenkin monia ja moni unohtaa, että varsinainen “liikuntasuoritus”, juoksulenkki, salitreeni tai vastaava, on vain lisä perusaktiivisuuden päälle, ei päivän ainoa liikunta. Työmatkat tai kauppareissut voi hyödyntää liikkumiseen. Treeniä voi myös jakaa myös päivän aikana osiin.

 

Työ on yksi iso tärkeä osa hyvinvointia, vietämmehän päivittäin useita tunteja sen parissa, mutta työ voi loppua koska vaan, kun taas itsemme kanssa joudumme elämään hamaan hautaan asti. Niin paljon kuin työstään tykkääkin, on tykättävä itsestään enemmän. Silloin, kun pitää huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan, on varmasti parempi myös työssään. Lumipalloefekti, joka saa tuulta purjeisiin paremmista valinnoista. Valinnoista, jotka on helppo toteuttaa arjessa. Olo on energisempi ja luovempi. Itsevarmuus lisääntyy. Itseensä tyytyväinen ihminen kohtelee todennäköisesti työkavereitaankin paremmin. Karsittavien ja negatiivisten asioiden sijaan olisikin parempi kysyä itseltä; Mitä haluan lisää? Mitkä asiat antavat minulle energiaa ja, mitkä taas vievät? Mikä vie kohti omaa hyvinvointiani?

 

Kaikki stressi ei tietenkään ole pahasta, vaan se myös inspiroi ja vie meitä kohti unelmia ja tavoitteita. Stressi sopivissa määrin siis ajaa meitä kuin eteenpäin. Mutta, mikä on “sopivissa määrin”? Sitä ei oikeastaan kukaan voi toiselle määritellä, toiset kestävät stressiä paremmin kuin toiset, mutta liiallisena moni huomaa sen vaikutuksen ensimmäisenä unesta. Nukahtaminen saattaa vielä olla helppoa, mutta aamuyön heräilyt voivat olla merkki ylikierroksilla käymisestä. Jos on vain mahdollisuus, niin hidasta jotain hetkeä päivässä.

 

Stressaantuneena on myös alttiimpi tekemään huonompia valintoja. Helposti lohduttaudutaan ruualla- sydämen nälkä, mielen nälkä, vatsan nälkä… Kuinka moni tunnustaa hakevansa ajoittain lohtua ruuasta? Esimerkiksi suklaasta, jonka ainesosat hetkellisesti nostattavatkin hyvän olon tunnetta.

 

 

Terveellä tavalla on myös hyvä olla hieman itsekäs. Meillä on monta roolia, on mm. naisen/miehen rooli, työntekijän rooli, äidin/isän rooli, ystävän rooli, puolison rooli jne., ja helposti näiden roolien alle unohdamme itsemme ja rajamme. Oma aika on se, mistä ensimmäisenä nipistetään. Omalla ajalla en tarkoita, että pitäisi välttämättä järjestää aikaa tuntikausia omalle tekemiselle, vaan se saattaa tarkoittaa vaikkapa juoksulenkkiä ystävän kanssa, omaa rauhallista kahvihetkeä aamulla ensimmäiseksi tai jotain, mistä itse nautit ja silloin, kun se sinulle parhaiten sopii. Edellisessä postauksessa kirjoitinkin jo siitä, kuinka lasten ollessa pieniä nautin omasta juoksulenkistäni. Siitä tunteesta, kun sain hetken olla aivan yksin, ilman roolia, omissa ajatuksissani. Paljoa ei siis vaadita.

 

Työ on myös itselleni hyvin tärkeä ja tykkään todella siitä, mitä teen. Mutta tykkään myös paljon muustakin ja se kaikki muu tuo balanssia ja vastapainoa, vaikka liikunnallisuus kulkeekin elämäntapana mukana niin arjessa kuin vapaallakin. Vapaalla kuitenkin pyrin tekemään asioita fiiliksen mukaan. Lauantai-aamulle olin esimerkiksi suunnitellut juoksulenkin, intervallit, mutta Elinan ehdotettua kävelylenkkitreffejä, vaihtuivat suunnitelmat lennosta. Ajattelin, että omia lenkkejä ehdin juosta milloin vain, mutta ystäviä ei näe koskaan liikaa. Ja lenkkihän se on kävelylenkkikin- 9 kilometriä näytti Suunto lenkin pituudeksi. Vettä tuli välillä kaatamalla vaakasuoraan, mutta hyvä veden-ja tuulenpitävä ulkoilutakki, ja sen alla oleva merinovillapaita, pitivät huolen ettei tullut edes kylmä. Aika meni kuin huomaamatta ystävän kanssa kuulumisia vaihdellen. Iltapäivä vierähti penkkiurheilijana ja illalla vietettiin ystävien kanssa pikkujouluja.

 

 

 

Pikkujoulut ja Vesalan keikka veivät veronsa, mutta jos on kivaa, niin pieni väsymys on kai vaan salittua. Laiska aamu jatkuu ja aamiaiseni istun edelleen sängyssä näpyttelemässä tätä postausta loppuun. Instagramia aamulla selatessani bongasin ihanan hotelliaamiainensängyssä–kuvan, ja mietin, että samanlaisen voin saada kotonakin. Kananmunaa paistaessa valmistin maustamattomalla tuorejuustolla voidellun avocadonäkkärin ja surautin banaani-mang0-tyrni-avocado smoothien. Kahvi valmistui nappia painamalla.

 

Seuraavat pari viikkoa, tai niin kauan kuin tuotetta riittää, testailen Molkosania ja sen mahdollisia vaikutuksia suolistooni ja yleiseen hyvinvointiini. Aamuisin sekoittelen ruokalusikkallinen tätä maitohappokäynyttä heratiivistettä veteen. Mielenkiintoista. Tulette kuulemaan tästä lisää myöhemmin.

 

 

Pohdintaa sunnuntaille:

Mitkä asiat tuovat sinulle energiaa? Ja, mitkä taas vievät?

Mitä haluan tällä hetkellä ja miten pääsen omiin tavoitteisiini?

Vievätkö valintani kohti tavoitteitani? Vai seisonko itse omien tavoitteiden ja unelmien edessä?

Hallitsenko aikaa? Mihin asioihin voin vaikuttaa, mihin voin vaikuttaa osittain ja mihin asioihin en voi vaikuttaa ollenkaan? Surenko turhaan asioita, jotka eivät ole riippuvaisia itsestäni? Miten taas lähden muuttamaan asioita, joita voin muuttaa?

 

Ulkokuvat: Elina Hovinen

Inspiraatio postaukseen, Kira Tiivola.

Heidi xoxo