Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja vaikka mieli kovasti jo haluaisikin keskittyä uuteen vuoteen, on näin vuoden vaihtuessa hyvä pysähtyä ja tarkastella kulunutta vuotta. Oliko vuosi sellainen kuin siitä vuosi sitten unelmoi. Mitkä hetket jäivät päällimmäisiksi mieleen. Mitä kaikkea sitä oikein tulikaan tehtyä ja mitä jäi ehkä tekemättä. Niin tai näin, kaikki valinnat johtivat kuitenkin siihen, missä ollaan juuri nyt.

 

Tykkään ikuistaa tapahtumia valokuviin, sillä valokuvat tuovat mieleen asioita ja yksityiskohtia, jotka muuten saattavat vuosien vieriessä pikku hiljaa unohtua. Kuvat tuovat niin kirkkaasti mieleen sen hetkisen tunnelman ja fiiliksen, joskus jopa tuoksun. Jokaisella kuvalla on tarinansa kerrottavana ja jokaisella kuvalla on merkitys, vaikka katsojalle se ei aina avautuisikaan. Tämän tajusin oikeastaan itsekin vasta siinä vaiheessa, kun katsoin yhdeksää vuoden 2018 tykätyintä Instagram– kuvaani. Jokaisella niillä on tarinansa ja muistonsa.

 

Tässä tykätyimmät kuvat ja hieman fiilistä ja tarinaa niiden takaa.

 

 

 

Create the life that feels good on the inside, not one that looks good on the outside.

 

Yllä oleva ajatelma löytyy tämän Instagram-kuvani alta, “tee elämästäsi sellainen, joka tuntuu hyvältä sisältäpäin, ei vain sellaista joka näyttää hyvältä ulospäin.” Totta, vaikkakin elämä, joka tuntuu hyvältä sisältäpäin näkyy usein myös ulospäin! Positiivisuus ja oma hyvä olo, kun heijastuvat mm. siinä, miten kohtelee toisia, mutta myös itseään.

 

Kuva on otettu Hangossa, Lifeness- tapahtumassa. Ilta oli upea ja ihailimme auringonlaskua rantakallioilla <3

 

 

Tätä vuotta taakse päin muistellessa, nousee mieleeni paljon hyviä hetkiä. Koko vuosi 2018 oli minulle suotuisa ja se toi matkalleni paljon mukavia asioita, mutta etenkin viime kesä on jäänyt mieleeni erityisen aurinkoisena- eikä ainoastaan helteisen sään takia.

 

Kesälomalla pysähdyin ja oivalsin, kuinka tärkeää on työn vastapainoksi keskittyä välillä myös aivan täysin itseensä- niin tärkeää ja rakasta kuin se työ onkin. Pieni “sulkeutuminen”, oma aika ja vain itseensä keskittyminen ovat luovuuden ja jaksamisen kannalta aivan yhtä tärkeää. Lomamoodiin pääsy ei näissä Gardajärven maisemissa tuottanut ongelmia. Yhteinen matka tyttären kanssa oli aivan ihana. Rakkauteni Italiaa kohtaan vain kasvoi.

 

Täydellistä lomaa olen viettänyt nyt joululomankin ajan,  ja läppärin avasin ensimmäistä kertaa viikkoon tänä aamuna. Uni, ulkoilu, perhe ja ystävät olleet tälläkin lomalla prooriteettilistallani ykkösenä.

 

 

Italian Dolomiitit ja Lago di Carezza olivat viime kesän, tai oikeastaan koko vuoden, upeimpia näkemiäni paikkoja. Vuorilla sitä tuntee itsensä niin pieneksi ja maailman niin isoksi. Vaikuttava kokemus ja elämys. Ensi kesänä matkaan uudelleen Italian Alpeille, kun lähden Alppimentorien vuorivaellukselle Aostan laaksoon. Ensimmäinen tapaaminen on jo muutaman viikon jälkeen, en malta odottaa!

 

Molemmissa kuvissa muistan vain huokailevani luonnon kauneutta. Aivan veti sanattomaksi. Luonnolla on tärkeä osa elämässäni. Olenkin iloinen, että saan kerran viikossa tehdä töitä Nuuksiossa. Silloin yritän töiden välissä juosta poluilla tai syödä lounasta metsässä.

 

 

Kuva viime syksyltä polkiessani asiakkaalleni Westendiin. Hyödynnän työmatkat liikkumiseen aina, kun se vain on mahdollista. Monia upeita hetkiä, auringonlaskuja ja nousuja, olisi jäänyt kokematta ilman niitä. Työmatkaliikkuminen on myös tapani irtautua töistä. Usein kuuntelen samalla musiikkia ja vaivun kuin omaan maailmaani ja ajatuksiini. Monet ideat ovat saaneet alkunsa näistä hetkistä- bonuksena vielä raitis ilma.

 

En useinkaan ajattele treenaavani, vaan liikkuminen on minulle osa elämäntapaa. Se on yhtä tärkeää kuin syöminen ja nukkuminen, iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ilman säännöllistä liikuntaa ja raitista ilmaa tuskin olisin näin energinen.

 

 

Rovaniemen Arctic hotellin aamiainen on ehkäpä yksi parhaimmista koskaan syömistäni aamiaisista, enkä liioittele ollenkaan. Kuva kertoo ja tuo minulle kuitenkin mieleen paljon muutakin kuin aamiaislautasen. Tuo aamiainen on nimittäin Kari Traa Urban Training- tapahtumien päätöspäivältä juuri ennen Rovaniemen tapahtuman alkamista. Fiilis oli jopa hieman haikea.

 

Urban Training kiertue oli kuluneen vuoden ehdottomasti isoimmista projekteistani, jota saimme yhdessä Lauran kanssa toteuttaa. Liikkumisen ilosanoman jakaminen kaikille- iästä, sukupuolesta tai tämän hetkisestä kunnosta riippumatta, on tavoitteeni, jota sain tämän(kin) projektin kautta jaettua kymmenien ja satojen naisten vallatessa kaupunkiensa katuja.

 

Projekti muistutti myös siitä, kuinka kaksi on aina enemmän kuin yksi. Toimiva yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen on onnistumisen a ja o. Lauraa parempaa yhteistyökaveria ei olisi voinut toivoa, kaikki toimi kuin rasvattu. Laura tosin on paljon muutakin kuin yhteistyökaveri- hyvä ystävä.

 

 

Tämä kuva tuo mieleeni Elinan ja kaikki meidän hullun hauskat kuvaussessiot. Otamme paljon kuvia, mutta aina yhdistämme tapaamisiin myös treenit tai vähintäänkin kahvittelut. Elinasta onkin tullut aivan ihana ystävä, jonka kanssa jaamme niin työ- kuin henkilökohtaisetkin asiat. Upeaa, kuinka näin aikuisiällä voi löytää näin hyvän sydänystävän.

 

Kuva on viime talvelta Oittaalta, hiihtolenkin jälkeen, juuri ennen pulahdusta avantoon. Hiihtämässä oltiin samaisessa paikassa tänäänkin ja muisteltiin tätä kuvan hiihtolenkki/avanto/valokuvaus- kertaa. Uudet treffit on jo sovittu ja avantoon on ehdottomasti taas päästävä.

 

 

 

“Minä olen jossain täällä kanssa yksinäisen kuun valvon kunnes tähdet hiipuu nousevaan aamuun. Olen jossain täällä onnellinen nyt.” -Juha Tapio

 

 

Viimeisenä kuvana oma suosikkini. Vaellus hiljaisessa aamussa kohti Santa Barbaraa, jolta lopulta avautui näin upea maisema Gardajärven ja Rivan kaupungin ylle. Edellisenä iltana bongasin täältä vuoren rinteestä kimmeltävän valon, jolla nyt seisoin. Matka oli hikinen, mutta se muistutti siitä, että jos jotain oikein haluaa on kaikki mahdollista- sen eteen on vain tehtävä töitä.

 

Vapauden tunne oli päällimmäinen tunne, jonka koin tuolla Santa Barbaran kukkuloilla. Spotifyissa soi Juha Tapion “Jossain täällä” ja ajattelin, että todellakin, olen jossain täällä ja samalla tunsin itseni aivan äärettömän onnelliseksi. Olin siinä hetkessä juuri siellä, missä halusin. Maailma avartui eteeni kaikkine mahdollisuuksineen. Upeita oivalluksen hetkiä tapahtuu usein juuri silloin, kun mieli on avoin ja tyhjä kaikesta ulkopuolisesta hälystä ja häiriöistä.

 

Myös uusi vuosi symboloi uusia mahdollisuuksia, uusia alkuja ja tuo toivoa. Olipa edellinen vuosi kohdellut sitten miten tahansa, on uusi vuosi aina toivoa täynnä.

 

 

Hope is activated when we can say to ourselves: “I am willing to trust, to wait without demanding answers, and to contribute myself to the most positive use of the present.” 

 

 

Uuden vuoden lupauksia en aio tehdä tänäkään vuonna, mutta sen sijaan aarrekarttaan olen hommannut jo tarvittavat välineet- pahvia, värikyniä ja vanhoja lehtiä. Jo muutaman vuoden ajan olen joka uusi vuosi päivittänyt aarrekarttaani tai tehnyt aivan uuden. Uskon, että sen avulla teen alitajunnassakin koko ajan töitä kohti unelmiani.

 

Oikein ihania hetkiä näin vuoden viimeisinä hetkinä. Hetkinä, joilla kaikilla on merkitystä <3

 

Heidi xoxo