Hyvää huomenta! Täällä ollaan oltu ylhäällä taas jo hyvissä ajoin. Viiden maissa vein pojan lentokentälle ja kuuden aikaan nautiskelin aamukahvia kynttilän valossa- ja mietiskelin mistä kirjoittaisin tänään blogiin. Valmistelun alla on jo muutamakin teksti, kunnes mieleeni tuli täysin sattumalta tapaamani filippiiniläinen.

Viime viikolla töistä kotiin polkiessa pysähdyin läheiselle rantakalliolle ihailemaan syksyistä merimaisemaa, kunnes viereeni tuli filippiiniläinen mies juttelemaan. Hän oli tapaamasssa täällä poikaansa ja oli täysin haltioitunut Suomen kauniista, puhtaasta luonnosta ja hiljaisuudesta. Siinä luontoa ihastellessa kuuntelin mielenkiinnolla filippiiniläisten hektisestä elämäntyylistä, kuumuudesta, maataloudesta, politiikasta ja laajasta huumeongelmasta, josta juttu kääntyi luontevasti hyvinvointiin ja ruokaan- ja miehen radikaaliin elämänmuutokseen.

Sporttisesta habituksesta en olisi uskonut, millaisen elämänmuutoksen mies oli vuosien aikana käynyt läpi. Kuuntelin, kuinka entinen ketjupolttaja sekä alkoholin ja epäterveellisen ruuan suurkuluttaja piti vatsasyöpää omana “pelastuksenaan” ja lahjana toiselle elämälle, jonka hän oli parantumisen myötä saanut. Elämäntapamuutos ei ainoastaan vaikuttanut miehen ulkoiseen ja sisäiseen hyvään oloon, vaan sen myötä myös monet itsestään selvänä pidetyt asiat saivat uuden merkityksen. Kiitollisuus, positiivisuus ja arvostus.

 

Muutos täytyy kuitenkin lähteä omasta halusta. Tai ainakaan toista ei voi muuttaa. Kaikki kuljemme omaa polkuamme ja asiat tapahtuvat silloin, kun niiden on tarkoitus tapahtua. Näin ainakin itse uskon.

Joskus pitää tapahtua kamaliakin asioita, kuten sairastumisia tai menetyksiä, ennen kuin herää, että muutoksen on tapahduttava- muuten jossain vaiheessa mieli ja/tai keho “irtisanovat sopimuksen”. Keho kyllä yrittää lähettää meille pieniä viestejä jo huomattavasti aiemmin, mutta useimmiten olemme liian kiireisiä tai emme halua/pysty tunnistamaan sen viestejä. Onhan nykyajan trendi kuitenkin olla multitasking, väsymätön ja tehokas. Mutta väsymys ja kolotukset ovat usein viestejä, joita ei kannata jättää huomiotta. Osaamme myös antaa neuvoja toisille, mutta helposti unohdamme itsemme.

Omaan hyvinvointiin panostaminen on paras sijoitus ja lahja, jonka voimme itsellemme antaa!

 

Viikon lehdet, kahvia ja aamupuuroa. En osannut päättää syönkö puuron voisilmällä vai marjojen kanssa- niinpä söin molemmilla <3 

On tietenkin asioita, joihin emme voi vaikuttaa aina edes terveellisillä elämäntavoilla. Elämä ei ole aina reilua- tiedän sen itsekin ystävän alle kolmikymppisenä syöpään menettäneenä. Itse voimme kuitenkin joka aamu päättää, miten asioihin suhtaudumme. Tunteitakaan ei kuitenkaan pidä pantata, vaan antaa niiden epämukavienkin tulla pintaan. Let it go.

 

Huomaan kuitenkin, että mitä avoimempia ja vastaanottavaisempia asioille olemme, niin sitä enemmän myös vedämme positiivisia asioita puoleemme. Oikeat asiat vain tupsahtelevat eteen. Ja tälläkin, vain viidentoista minuutin kohtaamisella, oli tarkoituksensa- sain lyhyesti jakaa hänen selviytymistarinansa teillekin. Ja sen avulla muistuttaa, että tänään(kin) olisimme kiitollisia, positiivisia ja osaisimme arvostaa sitä, mitä meillä jo on <3

Heidi xoxo