Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

VIIKON PARHAAT- LOUNASTREFFEJÄ, MÄKITREENIÄ, UNTA JA OPISKELUA!

 

 

Lounastreffit Lauran kanssa. Viikko alkoi normaalisti ohjauksilla Kisahallilla, mutta lounasta söin Lauran kanssa Ventunossa. Kolmen ruokalajin lounas on melko poikkeuksellista näin arkena! Suoraan töistä lounaalle kiiruhtaessa mietin, että olisin sentään voinut ottaa hieman ”paremmat” vaatteet mukaan. Paikalle saapuessa huomasin, että paikka oli kuitenkin mukavan casuaali ja rento- ravintolaan sulautuivat hyvin niin vauvat, jumpparit kuin bisnessmiehet.

 

Valmiin aterian äärellä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja suunnitella kevään työkuvioita. Huippua tehdä töitä ystävän kanssa <3

 

Aamu-uinti Allas Sea Poolilla ja aamiainen ystävän kanssa– voiko arkiaamu paremmin alkaa. Hyvistä aikeista huolimatta en nimittäin ole juurikaan uimakoulun jälkeen käynyt uimassa… Uinnin kanssa koen edelleen haastavaksi lähtemisen. Ja koko sen ruljanssin, minkä vain altaaseen pääseminen ”vaatii”. Ja sitten vielä hiustenpesut sun muut. Oikeastihan kyse on vain tottumuksesta ja tavasta. Keskiviikko aamunakaan ei ollut ollenkaan vaikeuksia. Ehkä tämä harrastus vaatii seuran ja sovitun ajan kalenteriin. Uinti, kun on NIIN ihanaa- varsinkin Allas Sea Poolilla kaupungin valoissa.

 

Mäkitreenit Malminkartanolla. Mitäpä sitä ihminen muutakaan perjantai-iltana tekisi, naurahdin ystävälle, kun aloimme otsalamppujen valossa sauvoa pilkkopimeää Malminkartanon mäkeä ylös ja alas. Ensimmäinen kerta Jättärillä näin pimeällä, ja olipa vain upea kokemus sauvoa vain kaupungin valomeren ja otsalampun valaistessa polkua. Yksin tuskin olisin lähtenyt, mutta ystävän kanssa tämäkin kokemus oli huikea. Jutellessa mäkivedotkin menivät siinä sivussa kuin huomaamatta.

 

Eilen aamulla sauvoin samaisessa mäessä uudelleen jo heti aamutuimaan. Mäki pysyi samana, vain treenikaveri vaihtui! Tällä viikolla olen ulkoillut paljon normaalia vähemmän, sillä sateiden takia lähes kaikki ohjaukset ovat olleet sisätiloissa. Viikonlopun ulkoilut ovat tehneet niin hyvää!

 

 

 

 

Pitkät yöunet. Uni on jaksamisen tukipilari numero yksi. Olin aina kuvitellut, että pärjään helposti 6-7:llä tunnilla, mutta ehkä se olikin vain tottumus ajoista, jolloin lapset olivat pieniä. En tosin voi syyttää lapsia lyhyistä yöunista, sillä meillä on aina nukuttu melko hyvin. Itse halusin herätä ajoissa, jotta sain hieman omaa aikaa.

 

Olen onnekas unenlahjojeni kanssa enkä ole koskaan kärsinyt varsinaisista uniongelmista, mutta muutama vuosi sitten koetut aamuöiset heräilyt yllättivät. Nukahdin hyvin, mutta heräilin aina kolmen maissa. Ihmettelin, miten en vain saanut enää unta, vaikka kuinka yritin. Tätä kesti puolisen vuotta ja näin jälkeenpäin on helppo katsoa taaksepäin ja huomata, mitkä alitajunnassa vaivanneet asiat olivat yöheräilyyn syynä.

 

Juuri nyt nukun hyvin- uni on priorisointilistani kärkipäässä. Nukun helposti yhdeksän tuntia yössä, niin arkena kuin viikonloppuna. Riittävän unen ansiosta huomaan mm. palautuvani hyvin. Unen priorisoiminen vaatii kuitenkin sen, että arki-iltoina ei elokuvaa kannata aloittaa enää yhdeksän jälkeen. Mitä aiemmin pää on tyynyssä, sen parempi- mieluiten ennen kymmentä. Palautumisessa tärkeässä roolissa ovat myös viikonloput. Niistä saan energiaa kiireisempäänkin arkeen. Parasta on olla ihan vain kotona, käydä tekemässä jokin oma treeni ja syödä hyvin. Eilen teimme pitkästä aikaa racletteja.

 

 

If you don’t pic a day to relax, your body will pick it for you. And it will probably pick a day you don’t like. 

 

 

Tampereen kesäyliopistossa alkaneet opiskelut! Kyllä, olen palannut koulun penkille ja Tampereen kesäyliopistoon lukemaan positiivista psykologiaa. Psykologian opinnot ovat jo pitkään olleet haaveenani ja tähän elämäntilanteeseen tämä on täydellinen. Innolla odotan ensi viikkoa ja ensimmäistä tapaamista. Koulutus tapahtuu verkossa ja tapaamiset ovat lounasaikaan, mikä mahdollistaa opiskelun näin työn ohessa. 8 kuukauden opinnoista saa kasaan 30 opintoviikkoa. Vuosi tulee olemaan entistä kiireisempi ja siksikin on vieläkin tärkeämpää panostaa riittävään uneen ja palautumiseen. Tästä se alkaa, ensimmäinen askel kohti tavoitettani.

 

Varasin matkan talvilomalle. En juurikaan jaksa valittaa ilmoista, niihin, kun ei itse voi kuitenkaan vaikuttaa, mutta tänä talvena on positiivisemmankin uskoa koeteltu. Jos siis eteen tulee mahdollisuus lähteä vesisateita pakoon, niin sehän otetaan mielellään vastaan. Talvilomaa vietämme eteläisemmillä leveysasteilla ja vaikkei aivan hellettä olisikaan, niin ainakin valoa enemmän.

 

Olisi kiva kuulla miten sinun viikkosi ja vuoden alku on lähtenyt käyntiin?

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

 

Heidi xoxo

Sitten kun- ei kun nyt!

 

”The secret to having it all… is knowing you already do”

Usein huomiomme kiinnittyy siihen, mitä kaipaamme, haluamme lisää tai mitä meiltä puuttuu. Ikäänkuin tietyn asian saavuttaminen tekisi meistä automaattisesti onnellisempia. Ajatellaan ehkä, sitten kun olen tehnyt tai saavuttanut x-jutun (esimerkiksi pudottanut painoa), olisin onnellisempi ja elämänikin muuttuisi kertaheitolla positiivisemmaksi. Mutta, jos koko ajan odotetaan jotain uutta, parempaa tapahtuvaksi, sitten kun, ei ehkä osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Tulevaa miettiessä, sitten kun, saattaa samalla monta mukavaa asiaa mennä ohitse.

”Life is what happens to you while you’re busy doing other plans.” John Lennon

Muutama päivä sitten keskustelin asiakkaani kanssa arjesta, ja siitä, kuinka arki pyörii monesti työn, harrastusten ja perheen ympärillä, lähes sitä samaa rataa päivästä toiseen. “Tätäkö tämä tulee olemaan lopun elämää?” saattaa joku kysyä. Töitä on toki, ainakin lähes kaikkien tehtävä, mutta mitä muuta valitset arkeesi? Elämä on täynnä valintoja, joista ensimmäiset teemme heti aamulla silmät avatessamme. Omilla valinnoillamme vaikutamme koko ajan siihen, millaiseksi arkemme muodostuu. Tässä hetkessä tehtävät valinnat, ajatukset ja toiminnat avaavat ovia uusiin hetkiin.

Mielestäni arkikin ja miten sen otamme, on vain asennekysymys; toiset lähtevät työpäivän jälkeen liikkumaan, koska rakastavat sitä, saavat energiaa ja tapaavat harrastusten parissa ehkä myös ystäviä, kun toiset taas menevät salille, koska “pitää liikkua”. Ihan jo pidemmän tähtäimen motivaationkin kannalta on suuri ero ajatteleeko lähtevänsä lenkille, ”koska ilma on raikas, saan energiaa ja hyvän mielen” vai koska ”on pakko lähteä lenkille”. Mitä ja miten siis ajattelemme asioista, vaikuttaa myös siihen näemmekö arjenkin vain päivästä toiseen suorittamisena, vai omina valintoinamme? Valintoina, joita haluamme tehdä. Tekemisestä ei saa tulla suorittamista tai pakottamista, muutenhan se tarkoittaa sitä, että teemme valintoja itseämme vastaan?

Toisaalta, kaikkeen myös tottuu- harvinaisestakin herkusta tulee arkista, jos siitä yht’äkkiä tuleekin päivittäinen tapa. Viikonloppubrunssikaan ei tuntuisi enää samalta, jos sen tekisi joka aamu?

 

Tapaamisesta kotiin kävellessäni jäin miettimään keskustelua, ja kysyin itseltäni, mitä haluan elämässäni tehdä? Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, matkustella, liikkua ja jakaa liikunnan iloa muillekin, viettää aikaa perheeni sekä ystävien kanssa… kaikki siis asioita, jotka toteutuvat elämässäni kaiken aikaa- asioita, joista ihan se arkikin koostuu.

Samaa mietin myös eilisellä hiihtolenkillä. Olisin kovasti halunnut lähteä loppuviikosta Lappiin hiihtämään, mutta vaikka lennot olivatkin suht halpoja, olivat majoituspaikat jo loppuunmyytyjä. Kaikkea ei voi aina saada, mutta jos kerran voin hiihtää tässä vartin matkan päässä Paloheinässäkin, niin turha jäädä surkuttelemaan. Saanhan kuitenkin tehdä aivan samoja asioita täälläkin. Ja itse asiassa eilisellä hiihtolenkillä auringon paistaessa tuntui kuin olisin ollut Lapissa! Tällä hetkellä koenkin kiitollisuutta juuri siitä, että saan ja, että olen valinnut tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja onnellisuutta elämääni- olinpa sitten kotona tai matkoilla.

Minun ”Lappini” Paloheinässä näytti eilen tältä <3

Mitä siis, jos meillä oikeastaan kaiken aikaa onkin jo kaikki se, mitä arkeemme kaipaamme ja haluamme, mutta emme aina vain huomaa sitä? Ehkä emme vain osaa nauttia siitä, mitä meillä jo on, koska koko ajan haluamme ja vaadimme enemmän, ehkä niin itseltämme kuin muiltakin, ja samalla ruokimme ajatusta sitten kun… Mitäpä, jos kaiken ”lisää haluamisen” sijaan oppisimmekin oivaltamaan sen, että monet haluamamme asiat toteutuvat elämässämme jo tälläkin hetkellä. Ei sitten kun, vaan juuri nyt! 

Taidanpa lähteä tänäänkin ”Paloheinän Lappiin” 🙂 

Heidi xoxo

Feels like in HAVEN

Viime viikolla, muutaman vapaapäivän kunniaksi, päätimme ystävän kanssa ottaa pienen irtioton arjesta varaamalla huoneen Kasarmitorin kupeessa sijaitsevasta Havenista. Huoneen itse asiassa varasimme jo muutama kuukausi sitten, mutta toiseksi yöksi jäimme ex-tempore päähänpistosta. Edellinen ilta meni aivan liian nopeasti, sillä hotellilla olimme vasta työpäiväni jälkeen iltayhdeksän maissa.

Kiireisen alkuvuoden jälkeen kaipasin irtiottoa, niin kotitöistä kuin töistä muutenkin- näin minilomalla ilman läppäriä ja kalenteria se onnistuisi parhaiten. Ja niinhän se onnistuikin. Koneella näpyttelyn sijaan kävin päiväleffassa, La La Land oli aivan ihana, kiertelin pitkin Helsingin katuja, ostin kirjan Akateemisesta, jota luin Pauligin Kulmassa. Illalista söimme ystävän kanssa yhdessä- ensimmäisenä iltana Cafe Engelissä ja toisena juurikin Pauligin Kulmassa. Pauligin Kulman nyhtökaurasalaatti on muuten superhyvä, kannattaa käydä testaamassa!

Lomalle ei siis välttämättä tarvitse lähteä tämän pidemmälle. Helsingin hotellit ovat todella laadukkaita ja hyviä tarjouksia löytyy, kun hieman tutkailee tarjontaa. Yhdestä yöstä Havenissa maksoimme 99e ja kun huoneen jakaa vielä ystävän kanssa, jää yhden yön hinnaksi alle 50euroa. Ei ollenkaan huono verrattuna siihen, kuinka paljon irtiotosta sain. Omaan hyvinvointiin kannattaa sijoittaa.

Upea auringonnousu valkeni huoneen ikkunasta ja houkutteli aamuvirkut aamulenkille. Mielettömän kaunista.

Ihana aamiainen hotellilla- Helsingissä testaamistani hotelliaamiaisista tämä on tällä hetkellä ykkönen <3  Hotelliaamiaisilla syön aina ensimmäiseksi puuroa, vaikka kotona syön sitä aamuisin vain harvoin. Hotelleissa puuro on ilmeisesti keitetty pitkään hauduttamalla ja siksi se varmaankin maistuu niin superhyvältä. Päälle laitoin paljon marjoja, lakkahilloa ja siemeniä, nam. Myös karjalanpiirakka munavoilla oli oikein hyvää- ja karjalanpiirakasta tulivat mieleen aidot mummon tekemät piirakat! Aamulenkin jälkeen jaksoi syödä, ja näillä eväillä pärjäsi hyvin pitkälle iltapäivään.

Akateemisen kautta Pauligin Kulmaan kahville. Coelhon kirjoista tämä on vielä lukematta ja Jojo Moyesin edellinen kirja ”Kerro minulle jotain hyvää” vei mukanaan. 

Huone oli aivan ihana.

Lasilliset hotellin baarissa- Taiquirille iso peukku!

Ihana kaksipäiväinen omassa kotikaupungissa- aivan kuin olisin ollut jossain paljon kauempana, vaikka ratikalla olin taas kotona alle vartissa. Irtioton jälkeen oli taas mukava palata kotitöidenkin keskelle <3 Kiitos Laura aina yhtä inspiroivasta seurasta <3

Näin ystävänpäiväviikolla, ystäviä muistaessa, onkin hyvä muistuttaa meitä itseämme pitämään hyvää huolta myös itsestämme. Olemmehan oikeastaan itse itsemme parhaita ystäviä. Kenen muun kanssa vietämme yhtä paljon aikaa kuin itsemme kanssa? Mutta kohtelemmeko itseämme samoin kuin kohtelemme parasta ystäväämme? Mitä kerromme itsellemme, miten puhumme itsellemme ja millaisella silmällä katsomme itseämme peilistä? Arvostammeko itseämme? Nukummeko riittävästi? Syömmekö terveellisesti? Liikummeko riittävästi? Teemmekö asioita, joista nautimme? Ja toisaalta taas osaammeko rentoutua yhteiskunnan paineen, arjen kiireiden ja itse itsellemme luotujen paineiden alla?

Rakkautta ja onnea saatetaan etsiä ulkopuolelta, mutta onni on jo meissä itsessämme, ja siksi kohtele itseäsi kuin parasta ystävääsi. Jo pienilläkin asioilla voimme tehdä oman olomme mukavaksi. Mikä tekee juuri sinut iloiseksi? Tänään vietän vapaapäivää ja sen kunniaksi aoin käydä hiihtämässä ja ostamassa itselleni uudet kukat maljakkoon <3

Heidi xoxo

Aito Ystävyys <3

Hyvän ystävän ajatteleminen tekee päivästä iloisen.

***

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä – he eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.

***

Hyvä ystävä kulkee silloin sisään, kun muu maailma kävelee ulos.

***

Ystävät ovat kuin tähtiä, aina olemassa, vaikkei niitä aina näe.

***

A true friend is someone who sees the pain in your eyes while everyone else believes your smile.

***

Good friends are hard to find, harder to leave, and impossible to forget.

Onnea on ystävät- ja etenkin erilaiset ystävät. Aito ystävyys ei välitä välimatkastakaan, vaan jutut jatkuvat siitä, mihin viimeksi jäivät. Aito ystävä ei kerro sinulle vain sitä, mitä haluat kuulla, vaan sen, mikä sinun pitää kuulla. Aidon ystävän kanssa voit jakaa niin ne elämän ilot kuin surutkin. Aito ystävä on luottamuksen arvoinen. Aidon ystävän kanssa voit olla juuri sellainen kuin olet. Ystävät- elämän rikkaus <3

Oikein Hyvää Ystävänpäivää Sinulle tänään, ja vuoden jokaisena muunakin päivänä <3

Heidi xoxo

Yökyläilyä, brunssia & liikuntaa

Viikonloppu sujui varsin rennoissa fiiliksissä; yökyläilyä, brunsseja ja liikuntaa. Liikunta on iso osa arkeamme, olipa siis sitten arki tai viikonloppu. Se on enemmänkin osa elämäntapaa kuin ”treenaamista”. Liikkumisesta yksinkertaisesti kumpuaa hyvä olo. Mikä onkaan parempi rentoutuminen viikonloppuna kuin auringonpaisteessa ulkoilu ja päälle hyvää ruokaa? Lauantaina Elinan kanssa heitetty pidempi aamulenkki ja kuulumisten vaihto, tyttären treenit ja pojan peli ohjasivat päivän kulkua, kun sunnuntaina taas otettiin rennommin ja fiilisteltiin mm. hidasta aamua ja aurinkoisia hiihtokelejä.

Sunnuntaiaamuna tein brunssia lapsille ja yökyläkavereille, joita tällä kerralla oli kolme. Marjasmoothieta, lämpimiä karjalanpiirakoita ja munavoita.

Marjasmoothie

viidelle

*2 kypsää banaania *200gr pakastemustikoita *1 avocado *3 lakritsitaatelia *reilu desi luomu Turkkilaista jugurttia *mantelimaitoa *D-vitamiinitippoja

Sunnuntaina tytöt ”jengipäivään” vietyäni, suuntasin itse Paloheinän baanoille. Hieman mietin, kuinka täyteen ammuttuja baanat ovat, mutta kyynärpäätaktiikasta ei ollut tietoakaan, ja kaikki mahtuivat laduille vallan mainiosti. Peltolenkin baana oli leveä ja kaksi, jopa ehkä kolmekin, mahtui luistelemaan vieretysten. Ilma oli loistava, enkä millään olisi malttanut lähteä vielä kotiin- työt kuitenkin odottivat.

Siinä auringosta ja hiihtämisestä nauttien mietin myös omaa suhtautumistani liikkumiseen. Lajit, kuten hiihto ja juoksu, ovat itselleni pikemminkin elämäntapa kuin, että ajattelisin niitä treeneinä. Ne ovat jo niin pienestä pitäen kuuluneet lähes päivittäiseen arkeeni ja etenkin viikonloppuihin. Liikkuminen on itselleni aina ollut luonnollinen asia, enkä todellakaan liiku kalorien polttamisen tai ulkonänäön takia. ”Sixpäckiä” ja hauista tärkeämpää on se energisyys ja hyvä olo, joka liikkumisesta syntyy. Totta kai liikkumisen sivutuoteena kehokin muovautuu sporttiseksi, mutta se ei ole se päätarkoitus. Uskon, että liikunnallisuus myös edesauttaa kiinnostusta muutenkin elämään ainakin hieman terveellisemmin, ja lautasellekin tekee mieli valita terveellisempiä ruokia. Myös lasten kanssa jaksaa aivan erilailla. Omalla esimerkillä näytämme mallia, eikä varmasti ole yllätys, että lapsetkin ovat hyvin urheilullisia.

Muutamankin ystävän kanssa olemme viime aikoina jutelleet, kuinka lapsena aloitettu eri liikuntaharrastuksiin tutustuminen on mieletön etu verrattuna siihen, jos liikkuminen aloitetaan vasta aikuisiällä- tietenkään koskaan ei ole liian myöhäistä. Nuorena motoriikka ja uuden oppiminen on kuitenkin aivan eri kuin näin aikuisiällä. Siksi lapsia ja nuoria kannattaa rohkeasti kannustaa liikkumaan ja testailemaan eri liikuntamuotoja. Kaikista ei tarvitse tulla kilpaurheilijoita, ei missään nimessä!, mutta liikunnallisuudesta ja mm. siinä opitusta tiimityöskentelystä on hyötyä myöhemmin myös ihan työmaailmassakin.

Liikkumisessa monipuolisuus onkin kaiken a ja o. Harrastakaa ihmeessä kaikkea, mitä mieli tekee. Eri lajit tukevat toisiaan ja kehonhallinta kehittyy. Lapsuudessa opittu monipuolinen liikkuminen antaa eväät ja valmiudet lajiin kuin lajiin, ja uskon omiin taitoihin. Uskonkin, että harrastaminen ja siinä koetut onnistumisen tunteet vahvistavat nuorten itsetuntoa, mutta toisaalta myös tappiot ja pettymykset kasvattavat. Harrastusten parista löytyvät myös samanhenkisiä kavereita ja säästytään ehkä myös pahimmilta teini-iän kriiseiltä, kun koulun jälkeen on hyödyllistä tekemistä. Siksi olisi tärkeää, että vanhemmat tukisivat ja kannustaisivat lapsia liikkumaan, vaikka harrastuksiin kuskaaminen saattaisikin välillä tuntua raskaalta töiden päälle. Se on kuitenkin kaikkien niiden positiivisten ”sivuvaikutustenkin” takia jokaisen kyytikerran väärti! Ja mikä olisi se toinen vaihtoehto? Pelata tietokonepelejä päivästä toiseen?

Omat lapseni ovat saaneet rauhassa testailla eri lajeja. Harrastuksia on aloitettu ja lopetettu, ja lopulta molemmat ovat löytäneet ne suosikkinsa. Harmi, että hiihtointoiluni ei ole oikein tarttunut kumpaankaan. En usko pakottamiseen, mutta, jos kausimaksu on maksettu, niin sitä lajia on harrastettu siihen asti. En usko myöskään, että pakottamisen avulla ainakaan motivaatio lajia kohtaan nousee, vaan liikkumisen tulisi ensisijaisesti olla kivaa, jotta siitä tulisi läpi elämän kantava tapa. Myös motivaatio liikkumiseen säilyy, kun tehdään asioita oikeista syistä- koska se on kivaa! Kilpaileminen sopii toisille, mutta tarjolla pitäisi olla myös enemmän vaihtoehtoja, jotka kehittävät niidenkin taitoja ja liikunnallisuutta, jotka ovat lahjakkaita, mutta jotka eivät kuitenkaan halua kilpailla.

Heidi xoxo

Let it go- uskalla päästää irti <3

 

Viime aikoina olen miettinyt paljon irti päästämistä. Irti päästämistä energiaa vievistä ihmissuhteista ja asioista, jotka eivät vie eteenpäin, vaan jarruttavat uusien asioiden syntymistä ja muutosta. Irti päästämistä ja luopumista myös turhasta tavarasta, jota ei oikeasti edes tarvitse. Olen monesti miettinyt, että jos joku veisi useiden muuttojen aikana vintille viedyt pahvilaatikot, en edes tietäisi, mitä olisin menettänyt. Mutta mikä tekee irti päästämisen vaikeaksi? AJatuksissamme emme ehkä halua päästää irti juuri sen takia, että se tarkoittaisi muutosta, mukavuusalueelta poistumista, vanhasta luopumista. Mitä jos, mitä jos sittenkin?

 

Elämässä irti päästämisen haaste on usein siinä, että taakse jätetään jotain tuttua, jotain, jonka uskotaan ehkä luovan turvallisuutta. Pelätään ehkä tyhjään tilaan putoamista, tilaan, missä ei ole vielä mitään- ei turvaverkkoa, tuttuja asioita, tuttua polkua, tarinaa, ei mitään. Ehkä roikutaan mukana vielä mahdollisuuteen uskoen, kuin välitilassa, jossa mennyt ei ole enää vaihtoehto, mutta tulevaisuuskin on auki. Siksi, tulimmepa millaisesta menneisyydestä tahansa, juuri tässä hetkessä on mahdollisuus. Uusi upea mahdollisuus, joka piilee juuri irti päästämisessä. Irti päästäminen on hyväksymistä. Se on todellisuuden hyväksymistä ja myöntämistä sellaisena kuin se on.

 

 

” Sometimes I feel that my life is a series of trapeze swings. I’am either hanging on to a trapeze bar swinging along or, for a few moments, I’am hurdling across space between the trapeze bars.

Mostly, I spend my time hanging on for a dear life to the trapeze bar of the moment. It carries me along a certain steady rate of swing and I have the feeling that I’am in control. I know most of the right questions, and even some of the right answers. But once in a while, as I ’am merrily, or not so merrily, swinging along, I look ahead of me into the distance, and what do I see?

I see another trapeze bar looking at me. It’s empty. And I know, in that place in me that knows everything, that this new bar has my name on it. It is my next step, my personal growth, my aliveness coming to get me. In my heart of hearts I know that for me to grow to the next level, I must release my grip on the present well-known bar to be able to move to the new one.

Each time it happens, I hope that I won’t have to grab the new one. But in my knowing place, I know that I must totally release my grasp on my old bar, and for some moments in time I must hurtle across space before I can grab the new bar. Each time I do this I am filled with terror. It doesn’t matter that in all my previous hurdles I have always made it.

Each time I am afraid I will miss, that I will be crushed on unseen rocks in the bottomless basin between the bars and which I will never climb again…

But I do it anyway. I must. I know this is what life is about.”

-Joshua Rosenthal

 

Tuntuuko sinusta koskaan, että pitäisi ottaa elämässä seuraava askel, mutta jokin, ehkä pelko estää. Mitä, jos teen väärän valinnan?

 

Oma vuoteni on ollut kuin yhtä trapezilta toiselle hyppäämistä. Pelkäsinkin, eniten ehkä juuri muutosta, ja mitä, jos- ajatusta. Mutta joka kerta turvaverkko kantoi, intuitioni oli oikeassa ja muutoksen seurauksena avautui uusia ovia kuin tilauksesta- ovia, joiden olemassa olosta en edes tiennyt. Usein tiedämmekin tarkalleen, milloin on aika hypätä, mutta jokin sisäinen pelko estää meitä. Uskalla siis päästää irti ja ottaa uudet mahdollisuudet vastaan, luota itseesi.

 

Jo tämä alkuvuosi ja vain nämä muutamat kuukaudet ovatkin olleet täynnä upeita uusia alkuja, irti päästämisen synnyttämiä mahdollisuuksia. Ja jälleen näen uusien trapezien odottavan hyppäämistä, joista seuraava tapahtuu tämän kuukauden aikana blogini siirtyessä itsenäiseksi! Kyllä, luit oikein 🙂 Tästä kerron lisää ensi viikon aikana, kun saan sivut valmiiksi.

 

 

Never lose your inner light. The light of goodness, love, joy, kindness, sensitivity- the light of an open heart. The real beauty is a light in the heart <3 

Mukavaa viikonloppua sinulle <3

 

Kuvat: Laura Patrikainen

Heidi xoxo

Juoksujuttuja & Palautumista

Maanantai ja uusi viikko starttaamassa käyntiin. Takana onkin parin viikon työputki ilman vapaapäiviä ja täytyy myöntää, että loppuviikosta keho alkoi ilmoitella väsymyksen merkkejä. Vaikka mukavien asioiden parissa tehdäänkin töitä ja viikonloppuiset Långvikin hyvinvointiviikonloputkin ovat olleet itsellenikin kuin minilomia, ilman siivousta tai ruuanlaittoa, ovat lepopäivät tärkeitä. Onneksi nykyään osaan kuunnella kehon merkkejä paremmin, ja esimerkiksi torstaille sovittu lenkki vaihtui puhelinmaratoniksi ja perjantaina makoilin vaan X:ssä leffoja katsellen. Eilen taas Långvikista palattua teki mieli lähteä samantien lenkille. Kaiken puhumisen ja sosiaalisoinnin jälkeen kaipasin hiljaisuutta ja omaa aikaa olla aivan yksin. Juoksu toimii itselleni ”pään nollaamisena”, ja kun vauhdit ovat suht hiljaiset, niin kehokaan ei rasitu liikaa. Iltalenkki venyi huomaamatta 15+ kilometriin ja tuntui kuin juoksu olisi sinetöinyt viikon pakettiin 🙂 Huomaatteko te, jotka puhutte päivän aikana paljon, että välillä oikein nauttii täydestä hiljaisuudesta ja yksin olosta? 

Nyt kevään ja juoksutapahtumien lähestyessä saan usein kysymyksiä omasta maratonharjoittelustani ja tavoitteista, mutta viimeisen vuoden aikana olen menettänyt mielenkiinnon tavoitteellisempaan harjoitteluun ja paremman ajan metsästämiseen, ja tällä hetkellä treenaankin lähinnä fiiliksen mukaan. Se tuntuu juuri nyt hyvältä. Yritän juosta viikossa kolme erilaista lenkkiä, peruslenkki, vauhdikkaampi (intervallit, mäkitreeni tai fartlek) ja pitkis, mutta esimerkiksi viime viikolle juoksulenkkejä kertyi kaksi ja salilla kävin kerran. Rankemmilla viikoilla omat treenit ovatkin ne, joista ensimmäisenä karsin. Uskon kuitenkin, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta vähempikin treenaaminen riittää ja tärkeämpää onkin keskittyä palautumiseen. Aloittelevalle juoksijalle antaisinkin vinkiksi keskittyä vielä peruskunnon kasvattamiseen, PPP- pitää pystyä puhumaan lenkkejä, ja monipuolista muuta juoksua tukevaa harjoittelua, kuten esimerkiksi hiihtoa, uintia, lihaskuntoharjoittelua, pilatesta, joogaa tai, mistä ikinä tykkäätkin. 

Juoksuvaatteet: Takki: Kari Traa, Trikoot: Lululemon ja Polkujuoksutossut: Salomon S-LAB Speed

Palautumiseen ei juurikaan ole olemassa mitään kikkakolmosia, vaan riittävään uneen, terveelliseen, monipuoliseen, värikkääseen ja ravinnerikkaaseen ravintoon, sekä liikuntaan ja kehonhuoltoon keskittyminen, ovat mielestäni ne palautumisen tärkeimmät kulmakivet- monelle siis varmasti jo ennestään tutut jutut, mutta joita helposti laiminlyödään. Omalla priorisointilistallani uni tulee tällä hetkellä ensimmäisenä ja viikolla olenkin useimmiten nukkumassa jo ennen iltakymppiä. Vitamiineja käytän myös tukemaan ruokavaliotani ja auttamaan vielä palautumisessa. Käytössäni on tällä hetkellä Wild Nutritionin B-complex ja magnesium, sekä Solgarin nestemäinen D-vitamiini. Sinkki pitäisi ottaa myös käyttöön. Edellä mainitut auttavat siis myös palautumiseen tai jos tunnet itsesi muuten stressaantuneeksi. Suosittelen sinuakin keskitymään mieluummin yhteen tai kahteen asiaan kerralla, jolloin siitä on helpompi pitää myös kiinni.

Tsekkaa tästä vielä aiempi postaukseni ”Palautumisvinkit”.

Mukavaa maanantaita! Maratonvinkkejä varmasti tulossa, vaikka oma treenaamiseni onkin hieman retuperällä 😀

Heidi xoxo

Perfect- just the way you are <3

 

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka juokseminen on minulle muutakin kuin vain treeni muiden joukossa- se on enemmänkin omaa aikaa, jolloin minulla on aikaa olla aivan yksin, vaikka yksinäiseltä en oloani tunnekaan- päinvastoin, nautin, kun mieleen nousee kaikenlaisia ajatuksia, joita voi sitten vaikka jakaa teidänkin kanssa 😀 Ajatukset ja ideat nousevat päähäni kuin tyhjästä, mutta useimmiten taustalla on jokin sykäisevä tapahtuma, joka on jättänyt asian muhimaan alitajuntaani.

Muutaman viikon takaisella sunnuntailenkillä mieleeni nousi ajatuksia kehonkuvasta ja siitä, miksi niin usein peiliin katsoessa yritämme ensin löytää näkemästämme ne epäkohdat? Asiat, jotka haluaisimme kehossamme olevan erilailla tai mitä haluaisimme muuttaa. Näemmekö peilissä ensimmäiseksi hiukset, jotka voisivat olla paksummat? Ihon, joka voisi olla kimmoisampi ja sileämpi? Vatsan, joka voisi olla timmimpi, tai ehkä jalat, jotka voivat olla hoikemmat? Miksi kiinnitämme ensin huomion epäkohtiin, kun jokaisen peilistä löytyy aivan varmasti niitä positiivisiakin asioita.

Viime viikkoisessa heasarissa oli juttu ihmiskuvista, en nyt kuollaksenikaan muista valokuvaajan nimeä tai näyttelyä ja lehtikin taitaa jo olla kierrätyksessä, mutta siinä vertailtiin lapsuuden kuvia nykykuviin. Itsensä arvostelemisen sijaan kuvista haettiin tunnetta, millainen tunne henkilöllä oli kuvaa ottaessa? Valokuvaaja kehoitti myös katsomaan itseään peilistä, kuin äiti katsoisi omaa lastaan- lempeällä, hyväksyvällä ja armollisella katseella. Aivan liian usein olemme liian kriittisiä itseämme kohtaan ja kohtelemme itseämme kuin pahinta vihollista.

”Your mind will always believe everything you tell it. Feed it faith. Feed it truth. Feed it with love.”

Mistä negatiiviset ajatukset omaa kehonkuvaa kohtaan lähtevät liikkelle? Lähtevätkö ajatukset ehkä jo lapsuudesta, jolloin puolihuolimaton kommentti tai heitto on jäänyt nuoren mieleen, ja kummittelee siellä ehkä edelleen vielä vuosienkin jälkeen? Vai vaadimmeko itseltämme jatkuvasti enemmän ja enemmän, ja itse luomme itsellemme paineet täydellisyyden tavoittelussa?

Ihmisellä on kyky painaa muistiin erityisesti kielteisiä tunteita herättäneitä fiiliksiä, sekä tilanteita ja ehkä traumaattisiakin tapahtumia, joiden muistamisesta on yleensä vaikea päästä eroon. Vanhoista ajatusmalleista on vaikea päästä eroon ja vielä vuosienkin jälkeen ne saattavat kummitella mielessä ja vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon. Siksi ylipäätään peiliin katsominen saattaa tuntua epämukavalta tai vältetään esimerkiksi valokuvien ottamista. Yritetään olla siis hienovaraisia, ei arvostella toisen ulkonäköä ja miettitään hieman, mitä sieltä suusta päästetään. Emme voi tietää, mitä henkilön taustalla saattaa olla. Etenkin nuoren kanssa kannattaa olla varovainen, sillä pienikin epähuomiossa heitetty kommentti saatetaan käsittää väärin ja sillä voi olla pitkäkantoinen vaikutus.

 

Vuosia itsekin kamppailin oman peilikuvani kanssa, vaikka näin jälkeenpäin vanhoja kuvia katsella, en voi kuin kysyä, miksi olin niin kriittinen itselleni. Ehkä aikuistuminen/kasvaminen, lasten saaminen ja muiden asioiden priorisoiminen ovat yksinkertaisesti johtaneet itsensä hyväksymiseen sellaisena kuin on. Ja tärkeintähän on, että riittää itselleen ja tuntee itsensä onnelliseksi <3 Ulkoiset asiat eivät tuo onnea, vaan se tunne, mikä sisältä kumpuaa <3

Kuuntele vielä tämä…

Just The Way You Are 

Vaatteet: Kari Traa

Heidi xoxo

On an ordinary day, the extraordinary way- My week so far

 

Instagramini @heidionthego päivittyy vähintään pari kertaa päivässä. Time linella voit seurata videoina mm. tämän viikonlopun fiiliksiä Långvikista. Myös treenivideot ovat olleet kysyttyjä- ja nyt niitä löytyy! 

Conjure One:n biisi on soinut tämän viikon päässäni ja ihastuin kertosäkeen alkuun ”On an ordinary day, the extraordinary way…” ihan arkinenkin päivä voi omalla tavallaan olla erikoislaatuinen- vaikkei mitään nyt sen kummallisempaa tai mullistavampaa tapahtuisikaan.

Tällä viikolla arkisen erikoislaatuisia juttuja olivat…

*Aamiainen ystävän kanssa Kuumassa. Kuuman chiavanukas ja avocadotoast ovat vain niin superhyviä <3 Arjen luxusta istahtaa valmiille aamiaiselle. Kuuma, Albertinkatu 6.

*Tällä viikolla testasin uusia reseptejä. Granaattiomenasta tulossa ensi viikolla ihana ruokaisa salaatti, jota olen tällä viikolla syönyt kolmeen otteeseen. Kun johonkin ihastun, niin syön sitä kyllästymiseen asti 🙂

*Maanantaina piipahdin muutamalla pr-toimistolla. Ihania yllätyksiä testiin 🙂

*Kirjanpito! Asia, jonka tekemistä mielellään siirtäisi sinne viime hetkille, mutta valmiiksi saatua fiilis on kuin voittajalla.

*Treenattavien onnistumiset ja kehitys. Fiilistellen seuraan, kuinka treenattavien suoritustekniikat ovat kehittyneet ja kehonhallinta parantunut niin, että esimerkiksi yhdellä juoksu on saavuttanut aivan uudet ulottuvuudet ja toisella taas selkäsäryt ovat loppuneet syvien vatsalihasten treenaamisen myötä. Upeaa!

*Tiistain salitreeni sujui superhyvin ja sain kuvattua muutaman videonkin teille. Jaan niitä muutaman päivän välein instassani.

*Kahvitteluhetki ja maratonpuhelu muutamankin ystävän kanssa <3

*Tyttären kanssa keskiviikkona Lavlissa. Tästä taitaakin tulla viikoittainen yhteinen juttu. Ja tuntuu kuin Lavli Living Room olisi toinen kotini- siellä olen Wonder Woman-tuntini lisäksi tavannut myös asiakkaitani ja pitänyt yritystunteja.

*Perjantaina olin aamutreenattavien jälkeen iltapäivällä superväsynyt, ja kaikkien niiden ”mitä muka pitäisi tehdä” asioiden sijaan makasin sängyllä ja katsoin neljä tuntia leffoja- ja jopa nukahdinkin muutamaksi tunniksi. Kannattaa muuten katsoa The Age of Adaline- aivan ihana!

Eikä viikko ole suinkaan ohitse- aamulla vedin täällä Långvikissa juoksijalle ja hiihtäjälle soveltuvan polkujuoksu/liikkuvuus/lihaskuntotreenin, ja muutaman tunnin kuluttua ohjaan vielä pilates/jooga- ja kehonpainoharjoitteluun painottuvan kehoa enemmänkin huoltavan tunnin. Ja sitten lillutaan spa:ssa ja nautitaan illallista <3

Heidi xoxo

Juoksu vs Hiihto, vai Juoksu & Hiihto?

Ei taida tulla yllätyksenä kumman otsikon vaihtoehdoista valitsen? No tietenkin jälkimmäisen- eli molemmat tukemaan toinen toistaan! Kesällä hiihto on tietenkin mahdottomuus (ja välillä näin talvellakin), mutta talvella suosittelen ehdottomasti nappaamaan sukset alle, ja suuntaamaan baanoille, aina kun vain mahdollista. Juoksua ei kuitenkaan kannata talvellakaan kokonaan unohtaa, vaikka hiihto se hallitseva laji olisikin. Monipuolisuus on valttia ja pitää motivaation yllä! Talvijuoksun jälkeen, tuntuu askel keväällä taas hieman kevyemmältä 🙂

Hiihtokausi on etenkin Etelä-Suomessa hyvin lyhyt, ja siksi kannattaa hyödyntää ne muutamatkin kuukaudet- Lapissa tietenkin hiihdetään lähes puolet vuodesta. Hiihto on erinomainen tukilaji juoksulle, ja juoksussa tapahtuvan iskutuksen sijaan hiihtokuukaudet antavat kehon palautua juoksun aiheuttamista rasituksista ja tuovat muutenkin mukavaa vaihtelua treeniin. Jos perinteisen potku on suunnaltaan ja räjähtävältä voimantuotoltaan juoksun kaltainen, niin luisteluhiihto taas vahvistaa vieläkin monipuolisemmin jalkojen lihaksia. Myös keski- ja ylävartalo tekevät töitä. Talven ensimmäisten hiihtolenkkien jälkeen voikin tuntea kehon jokaisen lihaksen ja automaattisesti kehonhuollon tärkeys korostuu. Hiihto onkin hyvin kokonaisvaltainen laji; kestävyyden ja hapenottokyvyn lisäksi, se vahvistaa lihaskuntoa ilman kuntosalitreeniäkin.

Talven liukkailla keleillä juoksu saattaa aremmasta tai aloittelevasta juoksijasta tuntua myös epämukavalta, ja kovemmat intervallit jäävät helposti peruslenkkien varjoon. Treenit saattavat helposti jäädä junnaamaan samaa lenkkiä, samaa vauhtia, ja motivaatio juoksulenkeille saattaa pikku hiljaa hiipua- varsinkin, jos ilma on hiemankin huonompi. Toisaalta talvi on hyvä aika keskittyä peruskunnon kasvattamiseen, mutta vaihteluksi hiihtolenkit taas tuovat harjoitteluun mukaan luonnollista vauhtileikittelyä, jossa ylämäet nostavat sykkeet korkealle, kun taas alamäet palauttavat. Aloittelevalle hiihtäjälle juuri sykkeen vaihtelut saattavat tehdä treenistä liian rankan, ja siksi tasavauhtiset juoksulenkit toimivat taas hyvinä tasavauhtisina peruskestävyyslenkkeinä. Summa summarun- oman kunnon mukaan vaihtelevasti molempia lajeja 😀

Talviurheilussa oikeiden varusteiden tärkeys korostuu, ja kun kerran satsaa laadukkaisiin välineisiin ja treenivaatteisiin, kestävät ne hyvin säilytettynä ja oikein hoidettuna vuodesta toiseen. Oikeanlaiset varusteet tekevät liikkumisesta myös huomattavasti mukavampaa. Jos hakusessa ovat uudet sukset, kannattaa kurkata vasta ilmestyneen Juoksija-lehden kattava artikkeli, ”Haussa paras karvasuksi”. Ja kuten kuvista huomaat, toimivat KariTraan talvitrikoot ja juoksutakki erinomaisesti myös hiihtolenkeillä. Lenkille lähtiessä ei kannata pukea liikaa päälle, vaan lähtiessä saa tuntua jopa hieman kylmältä. Keho lämpenee nopeasti liikkuessa. Treenin jälkeen pue kuitenkin nopeasti lämmintä päälle!

Vinkki! Salomonin S-LAB Speed polkujuoksutossu on ollut tämän talven paras varuste talvijuoksuun! 

Kaupungissa saattaa tuntua, ettei hiihtoladuille juurikaan ole asiaa, mutta yllättävää kyllä, ladut ovat yllättävänkin hyvässä kunnossa, ja ainakin Petikossa on kuulemma pidemmätkin reitit auki. Harmittaa oikein, että kiireiden alla en ole itsekään ehtinyt laduille pitkään aikaan. Pienenä haaveena olisi päästä vielä kevättalven aikana Lappiin hiihtämään…

Miten teidän talvitreenit sujuvat? Juoksua? Hiihtoa? Molempia? Vai tuleeko talvella keskityttyä enemmän sisälajeihin?

Heidi xoxo