ONNISTUMISIA & VIIKON PUHEENAIHEITA

by | May 6, 2018 | Exercise, Food, Wellbeing | 4 comments

 

Hitaat aamut ja aamiainen terassilla <3 

 

Tampere on nyt myös Kari Traan Urban Trainingin osalta valloitettu ja fiilis on NIIN hyvä. Olipa mukava bongata tapahtumassa tuttujakin kasvoja 🙂 Juuri nyt, parin päivän reissaamisen jälkeen, on kuitenkin mukava nauttia hitaasta aamusta kotona. Kevään ensimmäinen aamiainen oikein terassilla istuskellen. Tarkenee jo oikein hyvin. Lautasella vakkari näkkäri/tuorejuusto/avocado/kananmuna combo sekä Yosan greek jugurtti hedelmillä, marjoilla ja pähkinöillä. Tämä aamiainen löytyy tällä hetkellä lautaseltani niin arkena kuin näin viikonloppuisin. Päivän hesari, radion soidessa taustalla…

 

Radiota kuuntelenkin lähes koko ajan, niin autossa kuin kotonakin. Suosikkini on ehdottomasti Suomipopin Aamulypsy. Välillä jutut on vedetty niin överiksi. Toisaalta niissä piilee kuitenkin aina totuudensiemen. Asioita, joita moni ajattelee, muttei kehtaa vain sanoa ääneen. Välillä nauran aivan vedet silmissä.

 

Torstaina kolmikko jutteli onnistumisesta ja urheilusaavutuksista- siitä, kuinka moni haaveilisi siitä, että saisi itse olla juhlimassa ja nostamassa kannua siellä korkeimmalla podiumilla. Vitsi, kuinka siistiä se olisi! Mutta, kuinka moni lopulta olisi valmis kulkemaan sen matkan, joka huipulle pääsemiseen vaaditaan?

 

Kuinka monella riittäisi motivaatio tehdä pitkäjänteisesti työtä sen eteen? Silloinkin, kun eteen tulee loukkaantumisia tai muita vastoinkäymisiä. Kuinka moni on oikeasti valmis elämään urheilijan kurinalaista elämää- ja vielä omasta halusta ja tahdosta? Tekemään päivittäin valintoja urheilu prioriteetti numero ykkösenä. Silloinkin, kun väliin jäävät niin vappubileet kuin kaikenmaailman kissanristiäiset- usein myös ystävien häät, joulut ja muut juhlapyhät. Jäljelle ei jää kovinkaan montaa, joilla oikeasti on se oma intohimo ja halu menestyä. Ja juurikin se oma motivaatio- ei isän, äidin tai valmentajan. Hyvä keskustelu, harmi, että avasin radion sen verran myöhässä etten ole aivan varma, mistä juttu sai alkunsa.

 

Mutta ihan me mattimeikäläisetkin, jotka emme havittele sinne korkeimmalle podiumille, voimme kokea onnistumisia. Ihan päivittäin ja pienistäkin asioista. Tällä viikolla olin niin fiiliksissä ratsastaessa oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla yksin, ilman liinaa. Ja oikein jo raviakin. Voi sitä iloa ja riemua, kun kemiat bondasivat hevosen kanssa yksiin. Jollekin toiselle pieni juttu, mutta minulle iso. Viikonlopun tapahtumassakin oli mukava huomata juuri niitä onnistumisen fiiliksiä. Vitsi jaksoin! Juuri nämä onnistumiset palkitsevat ja ovat liikunnassakin niin motivoivia.

 

Perjantaina rantakallioilla videokuvauksissa. Kuvassa hymyilytti- todellisuudessa olin aivan umpijäässä.

 

Toinen juttu, mikä kiinnitti tällä viikolla huomioni, oli blogikirjoitus “Elätkö niin kuin opetat?”. Juttu, joka oli osoitettu enemmän meille personal trainereille ja valmentajille. Olenkin samaa mieltä siinä, että olemme roolimalleja, jotka omien elintapojen ja esimerkin avulla osoittavat uskottavuuttaan. Olisi vaikea kuvitella, että pyörittäisi omaa yritystä, jos ei intohimoisesti ensinnäkin tykkäisi siitä mitä tekee, itse seisoisi omien toimintatapojensa takana tai eläisi opettamiensa asioiden mukaisesti.

 

Valmentajia ja personal trainereita on moneen lähtöön- ja hyvä niin. Toiset valmentavat kilpailijoita/ urheilijoita, ja toiset taas kuntoilijoita/harrastelijoita. Olipa oma fokus sitten kummassa tahansa, on valmentajan tärkeää tiedostaa omat taitonsa ja tietonsa- keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa. Olla muuntautumiskykyinen, oppimishaluinen ja avarakatseinen. Kukaan ei ole koskaan valmis, vaan kehitys myös valmentajana on jatkuvaa. Oma ohjauskin muuttuu kokemuksen myötä. Omat oivallukset ja välillä ne sivupolutkin vievät eteenpäin ja ammattitaito kasvaa. Jos omat taidot eivät riitä, hyvä valmentaja ohjaa asiakkaan kollegalle.

 

Tietyllä lailla olemme käveleviä käyntikortteja- enkä tarkoita ulkonäöllisesti, vaan tekemisen kautta. Siinä mielessä myös some on hyvä väylä hieman “vakoillakin”, jotta löytää omanlaisensa valmentajan. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Meitä on moneen junaan, eikä kummassakaan ole mitään väärää. Olemme vain kaikki erilaisia ja tykkäämme eri asioista. Tärkeintä on löytää se oma juttu.

 

Mutta, kilpaurheilijoita valmentavan tuskin tarvitsee olla yhtä hyvässä kunnossa kuin itse valmennettavan, tai elää yhtä kurinalaisesti, ollakseen silti hyvä valmentaja. Kuntoilijan valmentajan taas on mielestäni tärkeämpää olla itse omalla elämäntyylillään esimerkki, elää niin kuin opettaa. Tämän ohella onnistuneessa valmennussuhteessa yhtenä tärkeimpänä kriteerinä mielestäni kuitenkin on, ammattitaidon lisäksi tietenkin, yhteensopivat kemiat. Valmennussuhteessa mennään todella paljon ihon alle ja ohjaus on paljon enemmän kuin vain tunnin treeni. Ilman kemioita on vaikea luoda hyvää suhdetta. Ja tämähän toimii kaikessa.

 

Ja, vaikka roolimalleja olemmekin, ei valmentajakaan kuitenkaan ole täydellinen, kuten ei ole lääkäri, fyssari tai minkä tahansa muun alan ammattilainen. Olemme myös aivan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, joilla on työminän lisäksi myös vapaa-ajanminä- se, mitä ei näytetä Instan My Storyssa tai snapcahateissä. Ihmisiä, jotka käyvät läpi aivan samoja arjen kiireitä- elämän isoja ja pieniä iloja ja suruja- aivan kuten kuka tahansa. Ihmisiä, jotka eivät aina jaksa lähteä lenkille. Ihmisiä, jotka eivät aina tunnista, koska taas pitää hiljentää tahtia. Ihmisiä, joilla on ehkä stressiä ja liian lyhyitä yöunia. Ihmisiä, jotka sairastelevat. Ihmisiä, joilla on joskus karkkia ostoskorissa. Ihmisiä, jotka käyvät joskus oikein juhlimassakin.

 

Aurinkoa päivääsi! Aamiainen on nautittu, taidanpa lähteä juoksemaan Nuuksion poluille. Ihana ilma <3

 

Heidi xoxo

4 Comments

  1. Paula

    Istun myös terassilla kahvia juomassa, puuro, jugurtti js smooti odottaa!
    Tekee mieli lähteä kävelemään ja uimaan ja varsinkin nyt ja blogiisi lukemisen jälkeen tekee mieli lähteä liikkumaan.
    Eli näinkin pystyt vaikuttamaan!

    Reply
    • Heidi Tainio

      Huomenta! Ja oi että, eikö olekin ihanaa. Tähän vielä jatkoksi ulos liikkumaan. Niin parasta. Ja kiitos, mukava kuulla <3
      Nautinnollista sunnuntain jatkoa!
      Terkuin Heidi

      Reply
  2. -Sanna

    Meillä koira päätti aamulla, että nautitaan terassilla auringonpaisteesta 🙂 Mikäs siinä, tarkeni jo istuskella yöpaidassa kahvikupin kanssa vaikka täällä onkin tänään kova tuuli.

    Reply
    • Heidi Tainio

      Moikka Sanna,
      Sama juttu täällä- niin ihana ilma! Olin melkein koko päivän Nuuksion poluilla eväät mukana. Niin kesäinen fiilis- ihan jo shortseissa ja t-paidassa tarkeni juosta 🙂 Toivotaan, että jatkuu näin. Mukavaa alkavaa viikkoa!
      Terkuin Heidi

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *