SAARISELKÄ LOVE – HIIHTORETKI RUMAKURUUN JA KIILOPÄÄLLE

by | Mar 27, 2021 | Lifestyle, Ski, Travel, Wellbeing | 0 comments

 

 

 

Upea on meidän Lappi. Ilokseni sain viime viikonloppuna opettaa hiihtoa Saariselän upeissa postikorttimaisemissa. Latua ja luonnon kauneutta riitti silmän kantamattomiin. Tuntui hyvältä olla hetki poissa uutisvirrasta- keskellä ei mitään, kaukana kaikesta. Hiihtää ja opettaa tekniikkaa, ympärillä vain tunturi- ja metsämaisemaa. Pitkillä retkilenkeillä sitä huomasi taas luonnon voiman ja kokonaisvaltaisen vaikutuksen- uskomatonta, miten nettiverkon ulottumattomissa ajatukset kirkastuvat ja uudet ideat syntyvät!

 

Saariselällä olen viimeksi hiihtänyt lapsena. Muistissa olivat hyvin niin Kiilopäälle nousu kuin Laanilan mehu/munkit- selvästikin ne mieleenpainuvimmat – ensimmäinen rankkuudellaan ja toinen herkuillaan! Tälläkin matkalla nautimme molemmista.

 

Saariselällä minua houkuttelevat suoraan keskustasta lähtevä laaja latuverkosto, kauniit tunturimaisemat ja rauhallisuutta huokuva ilmapiiri. Saariselällä on paljon eri pituisia lenkkejä ja maasto on mukavan vaihtelevaa. Reiteillä on paljon nousua ja laskua, mutta myös tasaisempia pätkiä, jotka sopivat aloittelijoillekin. Reitit ovat hyvin merkittyjä ja latukartasta voi hiihtäjä valita värin perusteella itsellensä sopivan maaston. Latuja on siis kaikentasoisille hiihtäjille. Tunturissa on kuitenkin oma tunnelmansa, sinne kannattaa ehdottomasti suunnata- alas tunturista voi laskea alas hiljakseen, aurata tai ottaa tarvittaessa sukset kokonaan jalasta pois.

 

HUIPULLA TUULEE 

 

Lapin reissuilla parasta ovat pitkät hiihtovaellukset. Aikaa kannattaa varata, sillä vaellukset ovat kaikkia aisteja herättelevä kokemus. Eteen avautuvia maisemia katsellessa voi oikein tuntea keuhkoihin virtaavan puhtaan ilman, luonnon rauhan. Kiilopäälle noustessa vastatuulen voima oli niin kova ettei pystyssä meinannut pysyä. Kuvien kauttaa pääsee hyvin tunnelmaan, mutta todellisuus on vielä monin kerroin huikeampi.

 

Pidemmille retkille kannattaa mukaan ottaa reppu- itselläni on käytössä Salomonin juoksureppu Active Skin 8, joka palvelee niin kesäisin polkulenkeillä kuin talvella hiihtäessä. Reppuun on pidemmille lenkeille hyvä pakata mukaan ainakin vaihtovaatteita, juomaa, eväitä ja ladattu kännykkä. Kauniina päivänä on mukava pysähtyä evästauoille ja juoda kahvit maisemista nauttien. Koskaan ei voi tietää, miten ilma saattaa pidemmän lenkin aikana vaihdella- siksi on hyvä pakata hieman ekstra vaatetta mukaan. Voi käydä myös niin, että vaatteita joutuu vähentämään. Rumakurun vaelluksellamme aurinko lämmitti jopa niin, että tarkeni hiihtää pelkkä merinovillapaita päällä. Kari Traan Rose- merinovillapaita onkin palvellut jo vuosia monitoimisuudellaan!

 

 

 

30 km HIIHTORETKI- RUMAKURU & KIILOPÄÄ 

 

Rumakuruun voi hiihdellä useampaakin eri reittiä pitkin. Saariselältä matka alkaa kohti Laanilaa, valaistua päälatua pitkin. Noin kilometrin jälkeen käännytään vasemmalle, josta parin sadan metrin hiihtämisen jälkeen voi valita joko oikealle lähtevän pidemmän reitin tai vasemmalle lähtevän lyhyemmän reitin. Hiihdimme neljän päivän aikana Rumakuruun molempia reittejä pitkin. Molemmat ovat kauniita, mutta mielestäni tunnelmallisempi oli lyhempi reitti, joka kumpuilee loivasti ylöspäin nousten. Viimeiset puolitoista kilometriä Rumakurun päivätuvalle onkin sitten mukavaa laskua.

 

Sunnuntaina tein oman lenkin- silloin jatkoin matkaa Rumakurusta Luulammen latukahvilalle. Kävin pihassa vain kääntymässä ja jatkoin samantien matkaa kohti Kiilopään rinnettä. Nousu on pitkä, mutta hiihdettävä. Maisemat ovat uskomattoman kauniit- kauniin valkoista kaikkialla, aivan taianomainen hetki. Huipulta avautui näkymät niin Urho Kekkosen kansallispuistoon kuin Hammastunturin erämaahan. Istahdin hetkeksi oikein hankeen ihailemaan maisemaa. Ladulla ei juuri muita näkynyt, vain muutama poro kaukana tunturissa. Tuolle päivälle sattui vielä aurinkoinen ilma, vaikka tuuli olikin todella kova. Onneksi repussa oli lisää vaatetta. Kiilopäälle kannattaa tehdä retki ihan jo maisemien takia- jos ei näin pitkää niin lyhyempiäkin reittejä löytyy.

 

Kiilopään tunturikeskukseen laskettelin kovassa sivutuulessa. Latua ei näkynyt enää juurikaan, mutta keppien avulla osasi suunnistaa oikeaa reittiä vauhdikasta reittiä alas. Tunturikeskuksella pidin lyhyen tauon- söin ulkona take away munkin ja join kaakaon. Sen verran kylmyys pääsi luihin ja ytimiin, että matkaa oli jatkettava nopeasti. Takaisin Saariselälle valitsin helpomman, mutta hieman pidemmän reitin. Kuva alla on reitin varrelta. Se kuvastaa jotenkin todella hyvin matkantekoa, tai tässä jo kuljettua matkaa. Määränpää saattaa toisinaan tuntua todella kaukaiselta, ja siksi olisikin hyvä muistaa nauttia itse matkasta. Kuljettu matka on se, minkä aikana syntyvät muistot ja kokemukset.

 

Rumakuru- Kiilopää reitin lisäksi kannattaa ehdottomasti suunnata myös Kaunispään huipulle- sieltä avautuvat upeat näkymät! 

 

 

 

 

Pääkaupunkiseudulla lumet sulavat lämpimien ilmojen myötä nyt vauhdilla, mutta metsässä hiihdetään edelleen. Muutama hiihto-ohjaus on tälle talvelle vielä tiedossa, mutta muuten täällä allekirjoittanut on innoissaan vaihtuvasta vuodenajasta, kevään ja kesän tulosta, kuivista teistä ja ulkotreeneistä. Aurinkoisista ilmoista ja vähentyvistä vaatekerroksista. Uusista juoksulenkkareista, jotka odottavat jo kuumeisesti vuoden ensimmäiselle lenkille lähtöä. Onnea on neljä vaihtuvaa vuodenaikaa <3

 

Oikein mukavaa aurinkoista loppuviikkoa!

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

ja Facebookissa On The Go

 

 

Heidi xoxo

 

 

 

0 Comments

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *