Maalissa- hyvän juoksun jälkeen on helppo hymyillä 🙂

Huikea HHM, muuta ei voi sanoa. Niin järjestelyiden, reitin, ilman kuin oman juoksunkin suhteen. Myös aikainen aamu toimii itselleni kaikista parhaiten- siinä siis yksi syy lisää, miksi HHM on mielestäni paras juoksemani katupuolikas Suomessa.

Aamulla heräsin vain vähän viiden jälkeen, mutta olo heti aamusta alkaen oli kivan energinen. Numero oli haettu jo etukäteen, varusteet valmiina odottomassa juoksijaa ja aamupalakin alle minuutissa valmis. Kaksi tuntia ennen juoksua syöty banaanismoothie piti nälän sopivasti loitolla.

 

Tuttu banaanismoothie toimii! 

 

Lähtöä odotellessa päivän “jäniksen” kanssa 🙂 Laura ja pari muuta jänistä pitivät huolen tasaisesta vauhdista- peesissä oli helppo juosta.

Finlandia-talolle saavuin noin tunti ennen juoksua. Aamu oli todella kylmä ja tuulikin melkoinen. Shortseissa tuli kylmä, mutta juostessahan lämpö nousee nopeasti. Itse asiassa eilinen sää oli juuri täydellinen juoksulle- edes ajoittainen vastatuuli ei haitannut. Ehkä syynä oli hyvä flow, joka jatkui lähtöviivalta aina maaliin asti 🙂

Matkaan lähdin suunnitellusti 1.45 jänisten mukaan. Juoksu kulki alusta alkaen kevyesti ja kahdeksan kilometrin kohdalla mietin jo ensimmäisen kerran vauhdin kiristämistä. Kilometrit taittuivat yllättävän nopeasti ja hyvä musiikki siivitti menoa. Ensimmäistä kertaa juoksin tapahtumassa musiikkien kanssa. Tästä täytyy ottaa tapa, sillä etenkin viimeisillä kilometreillä musiikin tahti auttoi pitämään hyvän tahdin päällä.

Kannattaa muuten ehdottomasti juosta jänisten kanssa, jos tavoittelet jotain tiettyä aikaa! Silloin ei tarvitse itse keskittyä tasaiseen vauhdin ylläpitoon ja kellon vilkuiluun, vaan voi vain juosta rennosti jänisten perässä sen kummemmin ajattelematta. Iso kiitos siis myös jäniksille, jotka pitivät koko matkan ajan tasaista vauhtia yllä- peesissä oli helppo juosta 🙂

Ja onneksi maltoin pitää vauhdin tasaisena- lopussa oli sitten helppo kiristää tahtia. 15-16 kilometrin kohdalla tuli sellainen tunne, että nyt mennään- tästä kyllä jaksaa maaliin vaikka sisulla, jos väsähdys tulisikin. Vauhti nousi keskivauhdista, joka sykemittarin lopullisten lukemien mukaan oli noin 4’45/km, ja viimeiset kilometrit juoksin keskimäärin 4’30 vauhtia. Kellon mukaan nopein kilometri taittui aikaan 4’20, jolloin sykkeetkin nousivat maksimiin, 192:een! Oli kiva huomata, että loppua kohden jaksoi vielä noin paljon kiristää vauhtia. Missään vaiheessa en ajatellut, että saisin rikottua vanhan, lähes seitsemän vuoden takaisen ennäytykseni- juoksinhan vain fiiliksen mukaan ilman sen kummempia tavoitteita! Vasta viimeisillä kilometreillä tajusin, että lähelle menee. Fiilis maalissa oli aika huikea- aika parani reilulla minuutilla ja vihdoin pääsin alle 1.42! Loppuaika 1.41.34.

Vesipisteitä reitillä oli sopivasti ja vettä joinkin joka pisteellä. Ensimmäisen geelin otin juuri ennen 12,5km vesipistettä ja toisen 17-18 kilometrin paikkeilla. Tämä vesipiste tosin ehkä oli hieman huonossa paikassa, sillä pitkän mäen päällä ja korkeiden sykkeiden takia oli hankala ottaa geeliä. Puolet geelistä valuikin jaloille.

 Kisapaikalla tapasi taas paljon tuttuja. Maalissa Lauran ja Karoliinan kanssa 🙂  

Maalissa olo oli kaikkensa antanut, muttei kuitenkaan mikään superväsynyt. Jaloissa ei tuntunut väsymystä silloin, niin kuin ei nytkään. Vähempikin treenaaminen selvästi riittää ja palautuminen on melko nopeaa, kun peruskunto on kohdillaan. Ja tärkeintä ehkä, että juoksussa säilyy rentous. Paras fiilis olikin huomata, kuinka rennolta juoksu tuntui koko matkan ajan. Myös säännöllisellä pilates-harjoittelulla on ollut mahtava vaikutus keskivartalon hallintaan ja hyvän juoksuasennon ylläpitämiseen rasituksenkin aikana- kehon väsymyksestä huolimatta sain pidettyä paketin melko hyvin kasassa loppuun asti.

Tänään ohjelmassa onkin sitten vain pientä palauttavaa kävelyä ja kehonhuoltoa.

Heti juoksun jälkeen join vain paljon nestettä, kookosvettä ja kisapaikalta saadun Vitamin Wellin magnesiumia sisältävän kaktus-limejuoman. Banaani ja energiapatukka odottivat kassissa, mutta heti rankan juoksun jälkeen ei yksinkertaisesti tee mieli ruokaa.

Muutaman tunnin jälkeinen Hello Darlingin brunssi oli nappi valinta! Reilut pari tuntia vierähti ystävän kanssa jutellessa, vihersmoothieta, chiavanukasta, salaattia ja falafelejä syödessä, sekä lasillista kuohuvaa nauttiessa <3 Täydellinen combo ja energiavajeet kerralla paikattu 🙂

Nyt vain uusia juoksutapahtumia suunnittelemaan! Mikäköhän olisi seuraava? Ehdotuksia?

Heidi xoxo