Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

NUTS YLLÄS PALLAS 37K

 

 

 

 

Terveisiä kesälomalta, joka sujuu luonnossa liikkuen sekä perheen kesken rentoutuen. Palasin alkuviikosta Äkäslompololta, jossa juostiin viime viikonlopulla suosittu NUTS Ylläs Pallas polkujuoksutapahtuma. Matkoja oli aina 37 kilometristä 160 kilometriin. Itse lähdin lyhyimmälle matkalle, joka sekin on pitkä!

 

Saavuimme Äkäslompololle torstaina. Oli mukava saapua paikan päälle muutamaa päivää aikaisemmin, varsinkin, kun teimme matkaa autolla. Noinkin pitkän matkan ajaminen sujui kuitenkin yllättävän hyvin. Perjantaina kävin pienellä juoksu/kävelylenkillä tutustumassa maastoon ja availemassa hieman jalkoja. Kiersin Kesänkijärven ympäri ja nousin hieman Pirunkurua ylöspäin- halusin edes hieman nähdä, mitä seuraavana päivänä olisi odotettavissa. Ihailin kaunista maastoa ja upeita maisemia. Yllättävää kyllä, ötökätkään eivät vaivanneet minua koko reissun aikana.

 

160 ja 66 kilometrin taivaltajat lähtivät matkaan jo perjantaina klo 12, ja 100km kisaajat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Oma lähtöni oli vasta lauantaina päivällä klo 12. Illalla nukkumaanmenosta ei meinannut tulla mitään, sillä jännityksellä seurasin tapahtumajärjestäjien sivuston kautta ystävien ja sometuttujen matkan etenemistä. Ei väsyttänyt ja olisin halunnut lähteä matkaan jo itsekin.

 

JÄNNITYSTÄ ILMASSA 

 

Lauantaina heräsin jo kuuden maissa. Olin jo aivan valmiina starttiin. Luottavaisin fiiliksin odotin lähtölaukausta, vaikka välillä pieni jännitys yrittikin iskeä. Jaksanko, olenko valmistautunut riittävästi huuteli mieli, mutta silloin muistutin itseäni omasta tavoitteestani. En lähtenyt matkaan kisaamaan, vaan nauttimaan Lapin maisemista, juoksemaan omaa juoksuani omassa tahdissani ja saamaan uusia kokemuksia sekä elämyksiä. Olihan tämä itselleni ensimmäinen näin pitkä matka poluilla.

 

Herättyäni kävin pienellä aamukävelyllä, venyttelin ja söin kaksi kauraleipää kurkulla ja avocadolla. Myöhemmin, pari tuntia ennen starttia, söin vielä puuron banaanilla. Juoksuvaatteet ja juoksureppuun pakattavat varusteet olin pakannut jo kotona valmiiksi. Mökillä ei tarvinnut tehdä kuin pientä hienosäätöä- esimerkiksi kuoritakin jätin helteen takia repusta kokonaan pois. Sauvojen kanssa pähkäilin aina lähtöön asti ja lopulta jätin nekin pois. Juoksurepussani ei ole sauvoille paikkaa ja lantiolla juoksuvyössä ajattelin niiden alkavan jossain vaiheessa painamaan. Sauvojen pois jättäminen osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

 

ALKUMATKA- HIEMAN JOPA TYLSÄÄ LATUPOHJAA

 

Lopulta koitti lähdön hetki. Matkaan lähti yli 600 juoksijaa. Alkumatka, ensimmäiset 14 kilometriä, olivat helppoa latupohjaa. Vähän ehkä jopa tylsää, sillä olin jotenkin odottanut enemmän polkumaisempaa maastoa. Toisaalta matkan edetessä olin ihan tyytyväinen loivaan alamäkipainoitteiseen maastoon, sillä tiesin, että edessä olisi myös paljon nousua ja teknisempää maastoa. Näin helpohkossa maastossa on tosin haastavampaa lähteä rauhassa liikkeelle, siksi seurailin kellosta kilometrivauhteja ettei vauhdi kiihdy alussa liian reippaaksi. 37 kilometriä vaativassa maastossa ja kuumuudessa on pitkä matka. Omiin tuntemuksiin luottaminen näin alkuvaiheessa voi olla harhaanjohtavaa, sillä useimmitenhan se alussa on hyvä!

 

Juoksu rullasi ja sykkeet pysyivät maltillisina. Ylämäet kävelin reippaasti, muuten juoksin. Vaihtelin muutamia sanoja kanssajuoksijoiden kanssa, mutta muuten vaivuin omaan kuplaani. Juoksin ilman kuulokkeita, sillä olen kokenut sen itselleni toimivimmaksi. Olen usein huomannut kyllästyväni soittolistoihin eikä kirjan kuuntelukaan oikein tapahtumissa innosta. Olin omissa ajatuksissani, iloitsin lomaa ja sitä, että sain viettää sen poluilla juosten. Useampaan otteeseen huomasin herkistyväni ja melkein päästin jo matkalla onnenkyyneleitä. Ehkä se oli se runners high, endorfiinit.

 

 

 

YLLÄKSEN VALLOITUS- 5KM NOUSU

 

Noin 14 kilometrin kohdalta alkoi viiden kilometrin nousu kohti Ylläksen huippua. Ylläsjärven huoltopisteessä pidin vesipullojen täytön kestävän tauon. Molemmat repun etutaskuissa olleet 1/2 litran lötköpullot olivat tyhjinä. Pidin tarkasti kiinni riittävästä nesteytyksestä. Huoltopisteellä olisi tarjolla ollut suolakurkkua, banaania, suklaata ja sipsejä, mutta niitä ei tehnyt mieli, omat geelit riittivät. Huollosta jatkoin matkaa kävellen aina huipulle asti. Alkunousu oli helppoa polkua, mutta puolesta välistä nousu jatkui kivikkoisena. Kiittelin, etten ollut sittenkään ottanut sauvoja mukaan. Olen tottunut sauvatreeneihin ja juoksukin niiden kanssa on tuttua, mutta tässä kohtaa ei sauvoista juurikaan olisi ollut apua, ehkä päinvastoin.

 

Ylläksen nousu sujui hyvin. Ajattelin jopa nousun edetessä, että olisiko pitänyt kiristää vauhtia. Vaihtelin ajatuksia muiden osallistujien kanssa ja päätin, että näin on hyvä. Parempi mennä hieman hitaammin ja säästellä jalkoja, oltiinhan vasta puolimatkassa. Nappailin muutamia kuvia ja ihailin taaksepäin avautuvaa maisemaa. Wow, huokailin niin ääneen kuin itsekseni.

 

Huipulla otin repusta muutaman minigrippussiin pakatun suolakiteen ja join päälle vettä. Ilma oli niin kuuma, että uskoin pienen suolamäärän ennaltaehkäisevän mahdollisia kramppeja. Bodomilla koettu pohjekramppi oli todella ikävä, joka sekin todennäköisesti johtui suolan puutteesta. Suolakidettä imeskellessä ihailin nyt vasemmalle puolelle avautuvaa upeaa vehreää järvimaisemaa ja oikealle avautuvaa tunturierämaata. Karun kaunista. Näissä maisemissa oli hyvä jatkaa laskuun rennosti rullaten. Lasku oli tosin melkoisen jyrkkä, mutta koska jaloissa ei tuntunut väsymyksen merkkejä, annoin vauhdin viedä mukanaan. Pitkä lasku jatkui aina seuraavalle, Kellokkaan huoltopisteelle asti.

 

Lue myös: Bodom Trail 21km & Juoksuflow 

 

 

 

 

PIRUNKURUN PIRULLINEN NOUSU

 

Kellokkaan huoltopisteeltä matka jatkui polkuja pitkin Kesänkijärvelle. Pitkospuita, polkua ja hiekkatietä- vihdoin saimme hetken juosta jopa varjossa. En ollut koko matkan aikana kiinnittänyt huomiota juostuun aikaan, lähinnä seurailin vain sykkeitä ja alussa kilometrivauhteja. Tässä kohtaa kuitenkin huomasin, että saattaisin ylittää maaliviivan alle viidessä tunnissa. En osannut arvioida kauanko nousuun menisi aikaa, mutta jos neljän tunnin kohdalla olisin huipulla ehtisin tunnissa juosta viimeiset 7 kilometriä. Aika ei edelleenkään ollut tavoite, mutta oli jännä huomata, kuinka pieni kilpailuhenkisyys nosti päätään.

 

Pirunkurun nousu alkoi hyvin, mutta kuumuus oli todella pirullinen. Kivilohkareiden keskellä kävellessä vauhti hidastui ja tuntui, että join nestettä koko nousun ajan. Otin oman aikani ja kuvailin maisemia. Tiesin, että matka huipun päältä maaliin olisi helpohkoa laskua. Loppumatka menisi nopeasti, jos ei kummempia vaivoja ilmestyisi. Huipulle päästyä vaihdoinkin kävelyn juoksuun, vaikka maasto olikin vielä huipulla melkoista kivikkoa. Juoksu sujui maaliin asti mukavasti ja loppusuoralla irtosi vielä loppukiri. Maalissa kello pysähtyi alle viiteen tuntiin- 4h 38min 45sec ja sillä irtosi naisten sarjan 33. sija. Sijoituksilla tai ajalla ei edelleenkään ollut merkitystä, iloitsin hyvästä ja vahvasta juoksusta. Iloitsin siitä, että sain taittettua koko 37 kilometriä ilman mitään vaivoja ja matkasta nauttien- siitäkin huolimatta, että oli todella kuuma.

 

 

 

ENERGIATASAPAINO KOHDILLAAN

 

Kuumuus oli alusta asti painostava. Alkumatkalle osui muutama puro joissa kävinkin vilvoittelemassa käsiä ja päätä. Matkan edetessä iloitsin, että olin ottanut juoksureppuun mukaan 4 lötköpulloa. Matkan varrella oli kaksi huoltopistettä, Ylläsjärvellä ja Kellokkaalla, joissa molemmissa otin aikaa ja täytin kaikki matkan aikana tyhjentyneet juomapullot. Kahdessa oli elektrolyyttijauhetta, kahdessa vettä. Vesi ei loppunut missään vaiheessa ja esimerkiksi Pirunkurun nousun jälkeen helpotti, kun sain kaataa yhden pullollisen vettä päälle. Pirunkurussa kuumuus tuntui kaikista eniten. Ilma oli kuin seisahtanut paikoilleen ja kivilouhikko hohkasi kuumaa. Tuntui, että lämpötila oli kohonnut ainakin neljäänkymmeneen asteeseen. Sormet olivat kuin nakkimakkarat eikä käsien ylöspäin heiluttelukaan auttanut. Tämän takia on hyvä ottaa sormukset pois sormista. Laskin, että matkan aikana kului vettä/ nestettä ainakin 4 litraa.

 

Juoksureppuun pakasin evääksi Noshtin vauhtikarkkeja, 2 välipalapatukkaa, 2 vanhaa autoa, pienen pussin pähkinöitä sekä nestemmäisiä geelejä. Kuumuuden takia ei koko 37 kilometrin aikana tullut mieleenkään ottaa muuta kuin geeliä, vauhtikarkkejakin meni vain yksi. Geelien kanssa olinkin kellontarkka- puolen tunnin välein otin yhden geelin, jotta energiatasot eivät pääsisi missään vaiheessa romahtamaan. Geelit laitoin Salomonin pieneen lötköpulloon. Todella kätevää, ja näin vältyin geelien tahmaamilta käsiltä. Ainoa miinus on ehkä se ettei varmuudella tiedä, minkä verran geeliä pullosta ottaa. Aika hyvin taisivat arviot pitää paikkaansa, sillä notkahduksia ei tullut missään vaiheessa.

 

 

 

 

HYVÄ OTTAA HUOMIOON POLKUJUOKSUTAPAHTUMISSA

 

Polkujuoksutapahtumiin, etenkin näin pitkiin, on hyvä lähteä hyvin valmistautuneena. Poluilla juokseminen on huomattavasti asvaltilla juoksemista haastavampaa ja teknisempää. Maasto on vaihtelevaa ja vaikka alusta olisikin jalkaystävällisempää, on nousua usein paljon. 37 kilometrilläkin nousua kertyi +1137m, mikä vastaa noin 20 nousukertaa Malminkartanolla. Ensikertalaista suosittelen aloittamaan lyhyemmistä matkoista ja pikku hiljaa kokemuksen kertyessä kasvattaa matkaa.

 

Jokainen lähtee poluille omalla vastuullaan, vaikka polkuetikettiin kuuluukin toisten auttaminen. On varauduttava kaikenlaisiin olosuhteisiin ja siihen, että haaverin sattuessa voi apua joutua odottelemaan tunteja, ja joistakin paikoista on päästävä itse kävelemään pois. Tapahtumajärjestäjän ohjeet kannattaa lukea huolella ja juoksureppuun pakata vähintäänkin kaikki pakolliset varusteet. Pakollisiin varusteisiin Ylläksellä kuului kaikilla matkoilla mm. ladattu kännykkä, merkinantopilli, oma muki (kansallispuisto halutaan pitää siistinä!), avaruuspeitto, elastista tukisidettä, lisäenergiaa vähintään 250kcal. edestä ja vettä/nestettä vähintään 1 1/2 l. Reppu tuli yllättävän täyteen eli sen on hyvä olla sellainen, joka istuu selkään kunnolla. Oma reppuni, Salomonin Active Skin 8, oli juuri sopivan kokoinen 37K:n matkalle. Pidemmälle matkalle olisin valinnut Adv Skin 8, jossa on myös sivutaskut.

 

Tälläisinä hellepäivinä, mikä meille sattui, on ensisijaisen tärkeää kuunnella omaa kehoa, mennä tarvittaessa hitaampaa ja etenkin varautua riittävään nesteen saantiin. Reppuun kannattaa pakata extra lötköpullo, ihan vain varmuuden vuoksi. Sen voi tarvittaessa huoltopisteellä täyttää, ja tyhjänä se ei paina juuri mitään. Ja, vaikka kuinka olisi valmistautunut, on jokainen päivä ja kokemus erilainen. Isot onnittelut kaikille, jotka olitte tapahtumassa mukana.

 

Kiitos erinomaisista järjestelyistä NUTS, tsempeistä ja kannustuksesta kaikille, jotka lähetitte ja toivotitte niitä niin livenä kuin matkan aikana, niillä on uskomaton voima. Kiitos myös Lotalle matkaseurasta, olipahan vain mukava reissu. Palautuminen on sujunut oikein hyvin, ja tapahtumasta sain taas sellaisen kimmokkeen, että suunnitelmissa on jo seuraava. Nyt kuitenkin loma jatkuu ja nautin siitä. Oikein ihanaa kesää myös sinulle <3

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go 

 

 

 

Heidi xoxo

 

 

BODOM TRAIL 21 KM & JUOKSUFLOW

 

 

*osallistuminen tapahtumaan saatu

 

 

Viime lauantaina, kesäkuun helteisessä säässä, juostiin polkujuoksutapahtuma Bodom Trail. Olen vieläkin aivan fiiliksissä- niin omasta vuoden pisimmästä polkujuoksusta kuin tapahtumasta ylipäätään. Todella hienoa, että rajoituksia päästään vihdoin availemaan ja tapahtumia saadaan järjestettyä. Kyllä näitä onkin jo ikävöity. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on tapahtumien suola. Bodom Trail oli kaikinpuolin muutenkin hyvin järjestetty, turvavälit ja hygienia huomioiden. Kaikilla oli mm. maskit tapahtumapaikalla. Vasta ennen starttia jätettiin maskit lähdön vieressä olevaan roskakoriin. Lähdöt tapahtuivat 10 hengen ryhmissä, minuutin välein. Tämä sujui todella mutkattomasti, eikä lähtövälien ansiosta ollut poluilla juurikaan ruuhkaa. Muutenkin poluilla huomioidaan hyvin kanssajuoksijat ja edellä hitaammin juoksevat antavat takaa tulevalle tietä. Hei huikkaa, jos haluat ohitse tai anteeks, tuun täältä vasemmalta, kiitos. 

 

Tapahtuma alkoi jo perjantaina, mutta Salomonin WMN tiimin kanssa juoksimme lauantaina, päivän ensimmäisessä startissa klo 9.30. Toiveikkaana odotin alkuviikkoa pilvisempää päivää, jopa pientä sadetta. Perjantainen kevyt, liikkuvuusharjoitteita ja muutamia lyhyitä vetoja sisältävä lenkki tuntui paahtavassa helteessä todella nihkeältä, eikä jalka meinannut nousta ollenkaan. Keskityin riittävään nesteen nauttimiseen, söin hiilihydraattipitoisen illallisen, mutta suolan saantiin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota…

 

Lauantaina, aamupuuron jälkeen lähdin jo hyvissä ajoin Pirttimäkeen. Treffasimme tiimiläisten kanssa Salomonin omalla teltalla. Fiilistelimme yhdessä tapahtumaa, vaihdoimme kuulumisia ja jaoimme juoksuvinkkejä. Matkaan juoksureppuun pakattiin Noshtilta saatuja vauhtikarkkeja. Noshtin vatsaystävälliset vauhtikarkit toimivat itselleni hyvin mm. pitkäkestoisissa treeneissä. Yhdessä paketissa on 3 x 25gr vauhtikarkkia, joista yksi vastaa yhtä geeliä. Nyt kesän uutuus salmiakki on todella hyvä- kivasti suolaisen ja makean yhdistelmä.

 

 

 

 

Matkaan lähdin toisesta ”karsinasta”. Jo heti alkumetreillä huomasin, että lähtöryhmässäni oli kovia juoksijoita. Sadan metrin jälkeen ei näkynyt kuin selkä kaukaisuudessa. Totesin, että oli parempi keskittyä vain omaan tekemiseen tai matkanteko olisi tyssännyt jo parin kilometrin kohdalla. Tapahtumissa onkin tärkeää keskittyä omaan tekemiseen. Jarrutella juoksuhaluja, vaikka imun mukaan olisi helppo lähteä mukaan. Pidemmillä matkoilla alun liian kova vauhti saattaa kostautua.

 

Juoksu tuntui alusta asti hyvältä, jalat olivat kevyet ja juoksu kulki mukavasti. Olipa huojentavaa edellisen päivän lenkin jälkeen. Kuumuus oli vain todella painostava. En ole kova hikoilemaan, mutta nyt t-paita tuntui liimautuvan ihoon, kuumotti ja keho oli kuin lämpöpatteri. Juoksurepun etutaskujen juomapulloista oli onneksi helppo juoda tasaisin väliajoin nestettä. Salomonin lötköpullot ovat todella kätevät. Ajattelin, että kahdella 500ml pullolla pärjään, ja pärjäsinkin. Vesipisteitä oli matkan varrella sopivasti. Ensimmäisellä vesipisteellä kaadoin kaksi mukillista vettä suoraan päälle, se toi todellisen helpotuksen. Kehon viilennettyä sain aivan uudenlaista virtaa, ja seuraavat kymmenen kilometriä sujuikin juoksuflowssa. Mietin jopa, että pitäisikö juosta kovempaa, kun kerran tuntuu näin hyvältä!

 

Maasto Nuuksion maastossa oli vaihteleva, ja etenkin ensimmäiset 12 kilometriä hyvin juostavaa. Lähes kaikki ylämäet kävelin, ajattelin sen säästävän jalkoja. 12 kilometrin kohdalla sai valita juokseeko suoraan maaliin, vai jatkaako pidemmälle 21 kilometrin reitille. Valitsin jälkimmäisen. Maalialueen vesipisteen suihku virkisti taas. Viimeiset 9 kilometriä olivatkin sitten maastolta teknisempi ja mäkisempää- siltä se ainakin tuntui. Voi tosin olla, että tässä vaiheessa väsymyskin jo hieman painoi. Yllätyin, millainen polte tuntui takareisissä ja pakaroissa, olin ajatellut, että ylämäet olisi ollut vahvuuteni. Alamäet taas rullasivat mukavasti, vaikka alamäkitekniikka on ollut minulle suurin kehityksen kohde.

 

Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski kramppi noin 16 kilometrin kohdalla oikean jalan pohkeeseen. Aivan kuin olisi puukolla viilletty. Vaihdoin kävelyksi, mutta päätin kuitenkin juosta sen verran kuin pystyin. Maaliin aioin vaikka kävellen. Onni onnettomuudessa oli kanssajuoksija, joka tarjosi suolaa! Suolakiteitä imeskellessä huomasin yllättävän nopeasti niiden positiivisen vaikutuksen. Kipu alkoi hellittää, ja hieman jalkaa varoen pystyin kuin pystyinkin juoksemaan maaliin asti. Ylämäet jatkoin kävellen, eikä alamäkiä enää rallateltu alas, loppukirin uskalsin kuitenkin maalisuoralla vielä vetää. Juoksun jälkeen analysoin, että kuumat päivät ulkona töitä tehden olivat verottaneet varastoja. Olisi pitänyt tarkemmin pitää huolta suolojen saannista ripottelemalla esimerkiksi veteen hieman suolaa. Pelkkä veden juominen ei riitä. Viisaampana kohti heinäkuista NUTS Ylläs Pallasta. Nyt testissäni onkin Puhdistamon elektrolyyttijauhe.

 

 

 

JUOKSUFLOW

 

Juoksuflowssa, reilun parin tunnin aikana, ehdin vaipumaan omiin ajatuksiin, vaihtamaan fiiliksiä kanssajuoksijoiden kanssa, ihastelemaan tupasvilloja ja suopursuja, kauniita lampia ja metsäpolkuja. Kuvia en sentään pysähtynyt ottamaan, nautin ja tallensin maisemat omaan mieleen. Kerran kompastuin ja meinasin komeassa kaaressa lentää juurakkoon. Ehdin siinä sadasosan sekunnissa miettimään jopa, mitenköhän käy alastulon kanssa. Onneksi en kaatunut, vaikka hetkeä myöhemmin pulahdin reisiä myöden mutalammikkoon. Harvoin polkujuostessa säilyy kuivin tai puhtain jaloin. Se vähän niin kuin kuuluu asiaa, ihan niin kuin maisemat.

 

Poluilla juostessa, näin fiilisliikkujalla, ei loppuajalla ole merkitystä. Parasta on itse matkanteko maisemineen, rentous ilman suorittamisen tarvetta sekä matkanteon aikana koetut fiilikset, myös ne ei niin ruusuiset. Nykyään osaan huvittuneesti jopa nauraa omille ajatuksille ja mielen oikuille, joita rasituksen myötä kokee. Fiilikset vaihtelevat juoksun aikana usein nollasta sataan. Yhdessä hetkessä saattaa oikein herkistyä, kuinka huikea fiilis on, ja toisessa taas meinaa luovuttaa koko leikin ja kiroaa koko homman!

 

 

 

 

 

VINKIT POLKUJUOKSUTAPAHTUMIIN

 

Testaa varusteet hyvissä ajoin. Varmista, että juoksutossut ovat kunnolla kiinni. Juuri, kun mielessäni mietin, ettei reitti sittenkään ole niin mutainen ja märkä kuin olin ajatellut, mätkähdin suoraan reisiä myöden upottavaan mutaan. Tunsin, kuinka muta oikein imaisi mukaansa, ja sinne olisi tossu jäänyt, jos nauhat olisivat olleet yhtään löysällä. Juoksin Salomonin S/LAB Ultra 2:lla, joka on yksi suosikkitossuni. Tällä juoksin Italian vuorireissulla, ja tällä lähden myös Ylläs Pallakselle. Tossu istuu jalkaani kuin sukka, ja se on mukavan kevyt ja rullaava. Kiinnitys on helppo ja narut saa piiloon tossun edessä olevaan taskuun. Niin ne eivät jää esimerkiksi juurakoihin kiinni.

 

Suosittelen ottamaan ainakin pidemmille matkoille joko juoksuliivin tai juoksurepun. Juoksuliivi olisi tälle matkalle riittänyt, mutta olen onnistunut hävittämään omani. Tämä Salomonin 8 litrainen Active Skin on kuitenkin kevyt ja toimii moneen eri tarkoitukseen. Olipa kyseessä sitten liivi tai reppu, niin molempiin saa kätevästi lötköpullot etutaskuihin. Repun edessä on myös toinen tasku, johon saa sujautettua vaikka kännykän tai pienet eväät. Vetoketjulliseen taskuun taas voi laittaa esimerkiksi avaimet. Vaikka tapahtumissa onkin juomapisteitä, on mukana hyvä olla myös omaa juomaa ja jotain evästä. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee.

 

Nauti, nauti, nauti. Tapahtumia ei kannata ottaa liian tosissaan. Tärkeintä on liikunnan ilo ja näin metsässä myös ulkona oleminen ja maisemat, luontoyhteys. Tapahtumissa jokainen matkaan lähtijä on jo voittaja.

 

 

Kiitos vielä Salomon ja meidän huikea tiimi. Olipahan huikea päivä <3

Innolla odotan jo NUTS Ylläs Pallaksen 37kilometriä, onneksi on vielä hetki aikaa treenata ja valmistautua.

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego ja Facebookissa On The Go

Kuvat: Jesse Väänänen, Miska Koivumäki, Poppis Suomela, Rami Valonen

 

 

Heidi xoxo

 

 

Kokovartalovenytys- alaspäin katsova koira!

 

 

Liike, jonka teen päivittäin ja useimmiten pariinkin otteeseen- Adho Mukha Svanasana eli tutummin alaspäin katsova koira! Harvemmin pysyn vain staattisessa asennossa, vaan useimmiten teen erilaisia variaatioita; painan vuorotellen kantapäätä kohti lattiaa, sisäänhengityksellä nousen korkealle päkiöille ja uloshengityksellä painan kantapäitä kohti lattiaa, ”kurkistukset” kainalon alle (ylävartalon kierto) sekä erilaisia rullauksia mm. lankkuun, josta saatan tehdä punnerruksia tai sivulankku-versioita. 

Miksi?

Liike venyttää ihanasti koko vartaloa- etenkin pohkeita, takareisiä, pakaroita, ja samalla se pidentää selkärankaa sekä vetreyttää lapojen, hartioiden ja käsivarsien seutua. Pää saa roikkua rentona käsien välissä. Kantapäitä ei tarvitse väkisin yrittää painaa mattoa vasten, vaan tärkeämpää on mielestäni hakea pituutta selkärankaan. Työnnä kämmenillä kevyesti mattoa vasten, jolloin paino siirtyy enemmän jaloille eivätkä ranteetkaan joudu liian kovalle rasitukselle. Tuntuu kuin selkärankaan saisi heti muutaman sentin lisää pituutta ja etenkin juoksun jäykistämille takareisille ja pohkeille liike on erinomainen.

Alaspäin katsovassa koirassa veri pääsee virtaamaan aivoihin, sydän vahvistuu ja syke hidastuu. Koira-asennon sanotaan aktivoivan hermostoa hienovaraisesti, rauhoittavan ajatuksia ja mm. lievittävän naisten vaihdevuosia. Lisäksi sen uskotaan tasaavan verenpainetta ja ehkäisevän verisuonten kalkkeutumista. Tämä tehokas asento vaikuttaa siis kaikkiin elimistön järjestelmiin jäähdyttäen ja virkistäen samanaikaisesti.

Sisäänhengityksellä nouse korkealle päkiöille ja uloshengityksellä paina kantapäitä kohti lattiaa- ihana venytys pohkeille! 

Miten?

*Asetu nelinkontin; ranteet suoraan olkapäiden alle, polvet lantion leveydelle, selkä neutraalissa asennossa, katse käsien väliin. *Tuo varpaat alle ja nouse alaspäin katsovaan koiraan. *Kämmenet ovat noin hartioiden leveydellä ja jalat noin lantion leveydellä. *Voit hieman korjata tarvittaessa asentoa astumalla esimerkiksi hieman taakse tai eteenpäin *Työnnä kämmenillä kevyesti painoa hieman jaloille (kämmenet ja kädet ovat koko ajan aktiiviset!) pitäen samalla hartian niskan rentona. *Suuntaa katse jalkaterien väliin, pää rentona selkärangan jatkeena. *Hengitä sisään ja ulos nenän kautta. *Nauti venytyksestä.

Kuvat Peak Performancella: Svante Gullichsen.

Heidi xoxo

Early bird & muutama muistutus juoksijalle!

 

Sunnuntai, kello on kuusi aamulla eikä uni vain enää maistu. Harmittaa, kun en edes viikonloppuisin nuku pidempään. Hesarikaan ei ole vielä edes tullut. Mutta minkäs teet, kun sisäinen kello herättää. Turha jäädä sänkyynkään pyörimään. Levitän joogamaton olohuoneen lattialle ja joogaan hetken ennen kuin nälkä on jo niin kova, että vatsa kurnii. Aamupuuroa marjoilla ja saksanpähkinöillä, sekä pari kuppia kahvia. Pian vedänkin jo juoksukamoja päälle, sillä vesisateen takia jäivät hiihtoaikeet vain aikeiksi. Juostessa vesisade ei haittaa.

Haluaisinkin, muistuttaa, että vaikka ilma olisi harmaa, sateinen, tuulinen ja kaikkea siltä väliltä, niin kannattaa muistaa, että tulevassa juoksutapahtumassa sää voi olla vieläkin huonompi! Eli huono ilma on siis vain huono tekosyy jättää treeni väliin! Ei muuta kuin oikeanlaiset  varusteet päälle ja tossut jalkaan, jos suunnitelmissasi oli lähteä lenkille 😀 

Toinen asia, josta haluan juoksuharrastajia muistuttaa, on pitkien lenkkien tarpeeksi hidas vauhti. Pitkien lenkkien tarkoituksena, kun on juosta hiljempaa kuin peruslenkeillä ja näin ollen kasvattaa peruskuntoa. Samalla jalat tottuvat iskutukseen, kun jalkojen päällä ollaan pidempään. Tämä on itsellänikin se akilleen kantapää, ja juuri tähän kiinnitin huomiota aamuisellakin lenkillä- vauhdit kuin aivan huomaamatta kiihtyvät. Vahva peruskunto on toki luotu jo vuosikausia sitten, mutta siitäkin huolimatta pitkikset olisi hyvä pitää selvästi matalatempoisempina. Jos mutu-tuntuma ei riitä, kannattaa seurata lenkin aikana sykkeitä.

Pitkiksien ohella teen myös paljon kävelylenkkejä, jolloin sykkeet pysyvät varmasti matalina. Kävely ei myöskään rasita liikaa kehoa, vaan ne toimivat itselläni palauttavina lenkkeinä. Etenkin kiireisemmillä viikoilla kävelen varsinaisien treenien sijaan. Aloittelevalle juoksijalle suosittelenkin yhdistämään lenkeillä juoksua ja kävelyä. Pikku hiljaa kunnon kasvaessa juoksun osuutta voi lisätä. Tarkoitus, kun ei ole tässä vaiheessa mennä verenmaku suussa.

Saa nähdä, miten totun taas perusjuoksutossuun, kun koko talven olen juossut näillä Salomonin polkujuoksutossuilla. Tiet ovat suurimmaksi osaksi sulia, mutta paikka paikoin on vielä melko jäistä.

Päivän lenkki venyi reiluun pariinkymmeneen kilometriin, ja reippaan alun jälkeen onnistuin pitämään kilometrivauhditkin hieman maltillisempina. Ilmakaan ei ollut ollenkaan huono, vaan juuri sopivan happirikas. Pieni tihkusade ei haittaa ollenkaan- suihkuun, kun pääsee kuitenkin heti lenkin jälkeen. Ei siis tekosyitä! 

Lenkin jälkeen olikin jo taas nälkä, ja lautasella lounaaksi eilen tekemäni kvinoaburgeri- superhyvää, mutta reseptiä joudutte odottamaan ensi viikkoon 😉

Mukavaa sunnuntaita- ja muista, että huono ilma on vain todella huono tekosyy 😉 Lenkin jälkeen olo on vieläkin parempi- tried and tested! 

Heidi xoxo

Viikonlopun treenivinkki!

Eilen Allerilla piipahtaessani, sain mukaani hieman viikonloppulukemista ja Fit-lehden tilaajille ilmestyneen kotitreenioppaan. Treenattavani vinkkasi oppaasta, jonka olin ilmeisesti vahingossa hukannut oman lehteni välistä. Tosi kätevä opas ottaa esimerkiksi matkalle mukaan- vaikkapa nyt, jos olet lähdössä hiihtolomalla reissuun.

Oppaassa on seitsemän erilaista kotitreeniä, jotka voi kaikki tehdä ilman minkäänlaisia apuvälineitä, oman kehonpainolla! Kokonaisvaltaisia, koko kehoa haastavia treenejä, sekä lopussa vielä venyttelyvinkit. Pokkarista löytyy kaksi allekirjoittaneenkin treeniä; tehokas ”käsi & core-treeni”, sekä ”vartin venytykset”. Vartin venytykset kuuluvat omaan päivittäiseen ”kotikehonhuoltooni”. Ajallisesti lyhyempikin kehonhuolto on parempi kuin ei mitään, ja vartissakin ehtii jo oikein paljon. Käsi & Core-treeni sopii taas oikein hyvin tehtäväksi esimerkiksi juoksulenkin päälle. Juoksijallehan keskivartalon lihaksien vahvistaminen on tärkeää jo hyvän ja ryhdikkään juoksuasennon säilyttämisen kannalta- joka korostuu, mitä pidempää matkaa juostaan!

Tehokas Käsi & Core-treeni

*T-punnerrus *Ojentajadipit *Taputuslankku *Alaspäin katsova koira & vuorikiipeilijä *Mittarimato *Sotilaspunnerrus

Uusi blogipohjani alkaa olemaan viittä vaille valmis. Kovinkaan suuria muutoksia ei ole heti alkuun tulossa, hieman ulkonäkö muuttuu. Niin ja tietenkin osoite muuttuu! Uusi osoite tulee olemaan www.heidionthego.com– laittakaahan jo nyt talteen 🙂 Mutta tosiaan reilu viikko menee vielä viimeistelyjen kanssa. Ilmoitan kyllä, kun tarkka siirtopäivämäärä varmistuu.

Pitkään mietin haluanko blogin nettisivujeni (www.fitandfeelgood.comalle, mutta jotenkin tuo heidionthego on nyt juurtunut niin syvälle, etten halunnut siitä luopua. Hassua, että useimmat tuntevatkin minut juuri heidionthego:na 😀 Mitä siis turhaan hyvää nimeä vaihtamaan.

Mukavaa viikonloppua!

Heidi xoxo

Juoksujuttuja & Palautumista

Maanantai ja uusi viikko starttaamassa käyntiin. Takana onkin parin viikon työputki ilman vapaapäiviä ja täytyy myöntää, että loppuviikosta keho alkoi ilmoitella väsymyksen merkkejä. Vaikka mukavien asioiden parissa tehdäänkin töitä ja viikonloppuiset Långvikin hyvinvointiviikonloputkin ovat olleet itsellenikin kuin minilomia, ilman siivousta tai ruuanlaittoa, ovat lepopäivät tärkeitä. Onneksi nykyään osaan kuunnella kehon merkkejä paremmin, ja esimerkiksi torstaille sovittu lenkki vaihtui puhelinmaratoniksi ja perjantaina makoilin vaan X:ssä leffoja katsellen. Eilen taas Långvikista palattua teki mieli lähteä samantien lenkille. Kaiken puhumisen ja sosiaalisoinnin jälkeen kaipasin hiljaisuutta ja omaa aikaa olla aivan yksin. Juoksu toimii itselleni ”pään nollaamisena”, ja kun vauhdit ovat suht hiljaiset, niin kehokaan ei rasitu liikaa. Iltalenkki venyi huomaamatta 15+ kilometriin ja tuntui kuin juoksu olisi sinetöinyt viikon pakettiin 🙂 Huomaatteko te, jotka puhutte päivän aikana paljon, että välillä oikein nauttii täydestä hiljaisuudesta ja yksin olosta? 

Nyt kevään ja juoksutapahtumien lähestyessä saan usein kysymyksiä omasta maratonharjoittelustani ja tavoitteista, mutta viimeisen vuoden aikana olen menettänyt mielenkiinnon tavoitteellisempaan harjoitteluun ja paremman ajan metsästämiseen, ja tällä hetkellä treenaankin lähinnä fiiliksen mukaan. Se tuntuu juuri nyt hyvältä. Yritän juosta viikossa kolme erilaista lenkkiä, peruslenkki, vauhdikkaampi (intervallit, mäkitreeni tai fartlek) ja pitkis, mutta esimerkiksi viime viikolle juoksulenkkejä kertyi kaksi ja salilla kävin kerran. Rankemmilla viikoilla omat treenit ovatkin ne, joista ensimmäisenä karsin. Uskon kuitenkin, että vahvan peruskuntopohjan ansiosta vähempikin treenaaminen riittää ja tärkeämpää onkin keskittyä palautumiseen. Aloittelevalle juoksijalle antaisinkin vinkiksi keskittyä vielä peruskunnon kasvattamiseen, PPP- pitää pystyä puhumaan lenkkejä, ja monipuolista muuta juoksua tukevaa harjoittelua, kuten esimerkiksi hiihtoa, uintia, lihaskuntoharjoittelua, pilatesta, joogaa tai, mistä ikinä tykkäätkin. 

Juoksuvaatteet: Takki: Kari Traa, Trikoot: Lululemon ja Polkujuoksutossut: Salomon S-LAB Speed

Palautumiseen ei juurikaan ole olemassa mitään kikkakolmosia, vaan riittävään uneen, terveelliseen, monipuoliseen, värikkääseen ja ravinnerikkaaseen ravintoon, sekä liikuntaan ja kehonhuoltoon keskittyminen, ovat mielestäni ne palautumisen tärkeimmät kulmakivet- monelle siis varmasti jo ennestään tutut jutut, mutta joita helposti laiminlyödään. Omalla priorisointilistallani uni tulee tällä hetkellä ensimmäisenä ja viikolla olenkin useimmiten nukkumassa jo ennen iltakymppiä. Vitamiineja käytän myös tukemaan ruokavaliotani ja auttamaan vielä palautumisessa. Käytössäni on tällä hetkellä Wild Nutritionin B-complex ja magnesium, sekä Solgarin nestemäinen D-vitamiini. Sinkki pitäisi ottaa myös käyttöön. Edellä mainitut auttavat siis myös palautumiseen tai jos tunnet itsesi muuten stressaantuneeksi. Suosittelen sinuakin keskitymään mieluummin yhteen tai kahteen asiaan kerralla, jolloin siitä on helpompi pitää myös kiinni.

Tsekkaa tästä vielä aiempi postaukseni ”Palautumisvinkit”.

Mukavaa maanantaita! Maratonvinkkejä varmasti tulossa, vaikka oma treenaamiseni onkin hieman retuperällä 😀

Heidi xoxo

Juoksu vs Hiihto, vai Juoksu & Hiihto?

Ei taida tulla yllätyksenä kumman otsikon vaihtoehdoista valitsen? No tietenkin jälkimmäisen- eli molemmat tukemaan toinen toistaan! Kesällä hiihto on tietenkin mahdottomuus (ja välillä näin talvellakin), mutta talvella suosittelen ehdottomasti nappaamaan sukset alle, ja suuntaamaan baanoille, aina kun vain mahdollista. Juoksua ei kuitenkaan kannata talvellakaan kokonaan unohtaa, vaikka hiihto se hallitseva laji olisikin. Monipuolisuus on valttia ja pitää motivaation yllä! Talvijuoksun jälkeen, tuntuu askel keväällä taas hieman kevyemmältä 🙂

Hiihtokausi on etenkin Etelä-Suomessa hyvin lyhyt, ja siksi kannattaa hyödyntää ne muutamatkin kuukaudet- Lapissa tietenkin hiihdetään lähes puolet vuodesta. Hiihto on erinomainen tukilaji juoksulle, ja juoksussa tapahtuvan iskutuksen sijaan hiihtokuukaudet antavat kehon palautua juoksun aiheuttamista rasituksista ja tuovat muutenkin mukavaa vaihtelua treeniin. Jos perinteisen potku on suunnaltaan ja räjähtävältä voimantuotoltaan juoksun kaltainen, niin luisteluhiihto taas vahvistaa vieläkin monipuolisemmin jalkojen lihaksia. Myös keski- ja ylävartalo tekevät töitä. Talven ensimmäisten hiihtolenkkien jälkeen voikin tuntea kehon jokaisen lihaksen ja automaattisesti kehonhuollon tärkeys korostuu. Hiihto onkin hyvin kokonaisvaltainen laji; kestävyyden ja hapenottokyvyn lisäksi, se vahvistaa lihaskuntoa ilman kuntosalitreeniäkin.

Talven liukkailla keleillä juoksu saattaa aremmasta tai aloittelevasta juoksijasta tuntua myös epämukavalta, ja kovemmat intervallit jäävät helposti peruslenkkien varjoon. Treenit saattavat helposti jäädä junnaamaan samaa lenkkiä, samaa vauhtia, ja motivaatio juoksulenkeille saattaa pikku hiljaa hiipua- varsinkin, jos ilma on hiemankin huonompi. Toisaalta talvi on hyvä aika keskittyä peruskunnon kasvattamiseen, mutta vaihteluksi hiihtolenkit taas tuovat harjoitteluun mukaan luonnollista vauhtileikittelyä, jossa ylämäet nostavat sykkeet korkealle, kun taas alamäet palauttavat. Aloittelevalle hiihtäjälle juuri sykkeen vaihtelut saattavat tehdä treenistä liian rankan, ja siksi tasavauhtiset juoksulenkit toimivat taas hyvinä tasavauhtisina peruskestävyyslenkkeinä. Summa summarun- oman kunnon mukaan vaihtelevasti molempia lajeja 😀

Talviurheilussa oikeiden varusteiden tärkeys korostuu, ja kun kerran satsaa laadukkaisiin välineisiin ja treenivaatteisiin, kestävät ne hyvin säilytettynä ja oikein hoidettuna vuodesta toiseen. Oikeanlaiset varusteet tekevät liikkumisesta myös huomattavasti mukavampaa. Jos hakusessa ovat uudet sukset, kannattaa kurkata vasta ilmestyneen Juoksija-lehden kattava artikkeli, ”Haussa paras karvasuksi”. Ja kuten kuvista huomaat, toimivat KariTraan talvitrikoot ja juoksutakki erinomaisesti myös hiihtolenkeillä. Lenkille lähtiessä ei kannata pukea liikaa päälle, vaan lähtiessä saa tuntua jopa hieman kylmältä. Keho lämpenee nopeasti liikkuessa. Treenin jälkeen pue kuitenkin nopeasti lämmintä päälle!

Vinkki! Salomonin S-LAB Speed polkujuoksutossu on ollut tämän talven paras varuste talvijuoksuun! 

Kaupungissa saattaa tuntua, ettei hiihtoladuille juurikaan ole asiaa, mutta yllättävää kyllä, ladut ovat yllättävänkin hyvässä kunnossa, ja ainakin Petikossa on kuulemma pidemmätkin reitit auki. Harmittaa oikein, että kiireiden alla en ole itsekään ehtinyt laduille pitkään aikaan. Pienenä haaveena olisi päästä vielä kevättalven aikana Lappiin hiihtämään…

Miten teidän talvitreenit sujuvat? Juoksua? Hiihtoa? Molempia? Vai tuleeko talvella keskityttyä enemmän sisälajeihin?

Heidi xoxo

HCR- täältä tullaan!

My partner in crime- Elinan kanssa fiilistelyä Sportyfeel HCR:n pressitilaisuudesta 🙂

Kevät lähenee pikku hiljaa, ja eilen ilmoittauduin vuoden ensimmäiselle puolikkaalle –HCR:lle, joka juostaan tänä vuonna lauantaina 13.5. Tapahtumaan on vielä reilut neljä kuukautta aikaa, eli hyvin aikaa harjoitella. Varsinaisia tavoitteita en aio itselleni tänäkään vuonna asettaa- hyvällä fiiliksellä juoksusta nauttien, kuitenkin hieman omia rajoja koetellen. Treenit jatkuvat tutulla tavalla, kolme- neljä lenkkiä viikossa- kaksi peruslenkkiä, yksi vauhdikkaampi ja yksi pitkis. Tämä resepti toimii minulle, eikä rasitus nouse liian korkeaksi töiden kanssa 🙂 Juoksun oheisharjoitteluna tietenkin myös lihaskuntotreeniä ja kehonhuoltoa.

Jos sinäkin olet suunnittelemassa juoksutapahtumaan osallistumista, on suunnitelmat hyvä laittaa toteen jo nyt! Sitä mukavemmalta ja helpommalta juoksu tapahtumassa tuntuu, mitä paremmin siihen on valmistautunut.

*Jos olet aloittelija, aloita harjoittelu maltilla peruskuntoharjoitteluun keskittyen. Pikku hiljaa lisää harjoittelun intensiteettiä ja esimerkiksi pidemmän lenkin pituutta- osan matkasta voit myös kävellä. *Jalat on hyvä totuttaa juoksuun ja pitkään jaloilla olemiseen ylipäätään. Juokse vaihdellen erilaisissa maastoissa, asfaltilla, poluilla, soratiellä jne. Pehmeämmillä alustoilla juokseminen on hieman jalkaystävällisempi. *Muista myös lepo ja kiinnitä huomiota ravintoon, joka antaa sinulle energiaa harjoitteluun, ja auttaa sinua palautumaan kovemmastakin treenistä. *Tsemppiä ja motivaatiota juoksukaverista! Houkuttele ystävä projektiin mukaan ja sopikaa treenitreffit etukäteen. Silloin, jos oma motivaatio on hieman hukassa, auttaa toisen tsemppi jaksamaan. Laiskoina päivinä ennalta suunniteltuja treenitreffejä ei tule yhtä helposti peruttua kuin, jos olisi yksin lähdössä. *Tavoitteet kannattaa asettaa realistiseksi- ensimmäisen tapahtuman tavoiteeksi riittää, että juoksee koko matkan 🙂 *Ja nauti! Älä ota harjoittelua liian tosissaan, vaan nauti matkasta kohti tapahtumaa.

Onko muita mukana HCR:llä tai muissa kevään tapahtumissa? Omissa suunnitelmissa olisi juosta myös HHM:llä, joka juostaan kesäkuun alussa.

Heidi xoxo

Viikko kuvina & treenipäiväkirja

Kävelyä ja raitista ilmaa aina, kun mahdollista. Silloin, kun ei tarvitse kantaa treenivälineitä mukana, käytän aina julkisia ja useimmiten kävelen ainakin osan matkasta. 

Terveelliset eväät Somatic Studion aamupalaverissa 🙂 Uusi tunti ”Voimaa & Liikkuvuutta” tulossa maaliskuusta lähtien tuntikalenteriin. Tästä pian lisää!

Lasten treenikuskauksia- välillä aamut ovat superkiireisiä ja smoothie syödään autossa :/ Talvella aamuseiskan treenit ovat aika killereitä. Ja tietenkin töitä- niin yksilö-kuin ryhmäohjauksia. 

Lavli & Wonder Woman-tunnin jälkeiset venyttelyt keskiviikkona. Ja paljon uusien tapahtumien ja workshoppien suunnittelua! Alla ote tuntilaisen blogipostauksesta, kiitos Johanna <3 

”Harmaa arkinen keskiviikko muuttui illalla ihanan valoisaksi, voimia antavaksi ja tunteita täynnä olevaksi. Oli aika lunastaa ystävälleni lupaama yllätys!

Vein ystäväni Lavli Living Room -nimiseen hyvänolonkeitaaseen keskelle kaupunkia. Hetken ihailimme persoonallisesti sisustettua aula- ja putiikkitilaa ja juttelimme illan Wonder Woman -tunnin ohjaajan Heidin kanssa. Sitten olikin aika siirtyä vaihtamaan trikoot ylle ja laskeutua istumaan joogamatolle kynttilöin valaistuun tilaan. Taustalla soi rauhallinen musiikki, kymmenkunta naista istui rauhallisesti odottaen pian alkavaa jooga-pilates-kehonpainoharjoitusta.

Ja voi miten ihana liikuntahetki tuo olikaan, hiki virtasi, hengästytti, lihakset saivat venytystä ja treeniä. Harjoituksen päätti rentoutushetki positiivisia ajatuksia ja voimatarinaa kuunnellen. Ihan tuli kyyneleet silmiin! Tunti vain itselle, omaa aikaa ja ajatukset eivät edes harhailleet maallisissa asioissa, tajunnanvirtaa ja täyttä lepoa henkisesti. Olin tästä yllätyksestä ihan yhtä innoissani kuin ystäväni ja jos jotain haluaa tehdä itse, niin varmasti samanhenkinen ystäväkin siitä nauttisi ja siinä olin oikeassa. Aamulla sain viestiä, että ystäväni oli nukkunut kuin tukki koko yön ja samaa totesin itsekin, ehkä jetlag olisi nyt tältä erää ohi minultakin. Ja mikä ihana rento, mutta jäntevä fiilis kropassa jo eilen illalla ja sama fiilis on jatkunut tänään.”

Lautasella mm. näitä ruokia. Paljon värejä! Keitot ovat talven suosikkiruokiani ja linssikeittoa teen lähes joka viikko ison kattilallisen. Kämpin juustokakkupala oli kuin taideteos. 

 

Omia treenejä- niin salilla kuin lenkkeillen. Tällä viikolla suunnittelemani 2 salitreeniä toteutuivat, ja lenkillä kävin muutaman kerran. Lasten treeniajat hyödynnän myös omiin treeneihin- perjantaina kävelin parin tunnin ajan pitkin Helsingin rantoja tyttären treenatessa. Usein kävelylenkeillä soitan myös ystäville <3

Viikon omat treenit:

*Maanantai: Juoksua 50′ 8,5km *Tiistai: Sali 70′ *Keskiviikko: Joogaa/pilatesta/kehonpainoharjoittelua kotona 80′ *Torstai: Lepo (mutta vedin treenattavalle ylämäkivedot, joissa juoksin mukana) *Perjantai: palauttavaa kävelyä 2h *Lauantai: Sali 70′ *Sunnuntai: reilu 2h kevyttä juoksua auringon paisteessa

Aktiivisen elämäntyylin vastapainoksi on mukava vetää villasukat jalkaan ja rentoutua sohvalla. 

Sellainen viikko täällä! Juuri tulin juoksulenkiltä ja aivan ihana olo <3 Tästä on mukava aloittaa työviikko, joka minulla alkaa treenattavien kanssa jo näin sunnuntaina. Miten teillä on viikko vierähtänyt?

Heidi xoxo

Paluu arkeen- juoksutreeniä & puolukkasmoothie

 

Paluu arkeen tapahtui yhtä nopeasti kuin matkalle lähtökin- viime yönä saavuimme kotiin ja aamulla olin jo vetämässä juoksutreenejä asiakkaalle. Tekipä hyvää itsellekin liikkua matkustamisen jälkeen ja energiaa riitti vielä omaankin treeniin. Parin kolmen päivän treenilepo teki tehtävänsä, ja huomaamatta aamuinen lenkki venyi lähes pariin tuntiin. Siksi aamupalaakin nautitaan nyt vasta näin lounasaikaan. Aika ihanaa <3

Seurasaaren maisemissa silmä lepää ja talvisen askeettinen ja karukin maisema on omalla tavallaan oikein kaunis. Vaikka suurkaupunkeja rakastankin, niin luonnossa liikkuminen on myös yhtä lähellä sydäntäni. Parasta tietenkin, kun voi nauttia molemmista 🙂

Post-juoksu-aamiaisella, kello 13 :), puolukkaista smoothieta ja Le Pain Quotidienista tuotu speltti/kvinoa skonssi! Oi nam, nämä skonssit ovat aivan superhyviä aprikoosihillon ja tuorejuuston kanssa. Nämä ovat aivan must, ja koska tällä reissulla en ehtinyt niitä paikan päällä syödä, niin ostin yhden mukaan. Hyvin oli kassissa säilynyt, vaikka ostinkin sen jo perjantaina 😀

PuolukkaSmoothie

*1 kypsä Banaani *150gr Puolukoita *100gr Mustikoita *2 rkl Heraa (maustamaton) *2 Taatelia *loraus inkiväärisiirappia *Mantelimaitoa (vain sen verran, että smoothie jää paksuksi)

Aja ainekset blenderissä ja jätä smoothie lusikoitavan paksuksi. Puolukat ovat sen verran happamia, että joukkoon laitoin kaksi taatelia ja hieman inkiväärisiirappia. Omaan makuuni kirpsakat puolukat eivät niinkään kaipaa makeutusta, mutta lapsille smoothie maistuu paremmin, kun joukossa on hieman myös makeutta. Tästä määrästä riitti hyvin kolmelle.

Home sweet home and back to work! After meeting up my client, I did my own running too. Feels so good after yesterday’s flight. And even though, I love the big cities, I also love the nature- taking the best of the both worlds <3

On my smoothie bowl today: 1 banana, 150gr of lingonberries, 100gr of Blueberries, 2 tbsp of whey powder (casein free), 2 Dates, a little bit of Ginger syrup and some Almond milk. This serves for 3 and even though I like the sour taste of lingonberries, I added some dates and ginger syrup to make it a bit sweeter for the kids. And if you have a chance to get one of those Le Pain Quotidien spelt/quinoa scone, try one with jam and cream cheese- super delicious <3 

Heidi xoxo