Blogi

HeidiOnTheGo

HeidiOnTheGo

www.heidionthego.com

Huomenna keskiviikkona 1.3 blogi muuttaa uuteen kotiinsa- www.heidionthego.com. Uusi alku tuo mukanaan uusia ideoita ja uutta energiaa, mutta samalla rennolla linjalla jatketaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parissa- monipuolista liikuntaa, motivaatiota, terveellisiä ruokia/reseptejä, arkea ja arjen luksusta, positiivisuutta, kauneutta, matkustelua ja kaikkea, mitä mieleen juolahtaakaan.

Ideat ja ajatukset teksteihin saan päivittäisestä liikkuvasta lapsiperheen arjesta, työstä, omista treeneistä, keskusteluista ystävien kanssa, kokemuksista, tapahtumista, testailuista, matkoilta ja elämästä yleensä. Toivottavasti pysytte mukana jatkossakin <3

Ja iso kiitos Allerille kuluneista vuosista Fit-lehden ja Idealistan alla <3

Heidi xoxo

Omia valintoja & viikko kuvina

”Happiness is always a choice. Don’t wait the circumstances to get better. You have to create your own good fortune. So look for ways to be happy every day.”

Tänään omaa aamuani ilostutti, hotel kind of, kotiaamiainen; itsepuristettu mehu porkkanasta, omenasta, punajuuresta ja inkivääristä, chiavanukas-kerrosjugurtti vadelmilla ja granolalla, sekä croissant ja kahvi <3 Keittiön matolle on mukava levittää viikonlopun lehdet ja samalla syödä aamiaista. Lattialämmitys lämmittää mukavasti vilukissaa. Fiilis on aika ihana- vielä kun ulkona sataa lunta. Hiihtoladut houkuttelevat ja jospa saisin lapsetkin laskiaisen kunniaksi pulkkamäkeen…

Viikollakin tapahtui paljon kaikkea kivaa…

Lavlissa keskiviikon vakkaritunnin lisäksi vedin tunteja yritysasiakkaille. Lavli onkin aivan ihana hyvän olon keidas järjestää esimerkiksi erilaisia yksityis/yritystapahtumia.

Treenattavien kanssa kotona, ulkona, Kisiksellä, kellarissa tai vaikka näin 🙂 Silloin, kun mukana kulkevat vain kevyet TRX-narut, jumppamatto ja pilatespallo, kuljen työmatkat kävellen tai osittain ratikalla.

Itsepuristetut mehut tekivät paluun aamurutiineihini. 

Omia treenejä Corella ja hiihtoladulla. Corella tulee itsekin vedettyä kovempi lihaskuntotreeni ja samalla tulee hieman testattua omia rajoja- ulos mukavuusalueelta! Ja ihanaa, kun ei tarvitse itse ajatella mitään, tekee vain niin kuin käsketään. Juoksemassa en tällä viikolla ole käynyt kertaakaan, mutta hiihtämässä olen käynyt pariinkin otteeseen, ja kohta aion lähteä heittämään sunnuntailenkin 🙂 Lisäksi kävellen päivittäin ja teen kotona kehonhuoltoa; pilatesta, joogaa ja liikkuvuusharjoitteita.

Pitkästä aikaa shoppailemassa- tosin tarvittavat t-paidat löytyivät kymmenessä minuutissa 🙂 Shoppailen hyyyyvin harvoin, mutta silloin ostan laatua. 

Eilen ystävän kanssa neljän tunnin brunssi Kuumassa! Aina yhtä ihana, niin brunssi kuin ystäväkin <3 Illalla dinneriä ja pitkästä aikaa lenkkarit vaihtuivat korkkareihin. 

Sellainen viikko täällä! Mitä teille kuuluu?

Heidi xoxo

Roolimalleja

”Ei ole aikaa, koska lapset…” on vain huono tekosyy olla liikkumatta, tai muutenkin olla huolehtimatta itsestään. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vanhempana on vieläkin tärkeämpää pitää hyvää huolta myös itsestään, jotta jaksaa paremmin pitää huolta rakkaimmistakin. Vähän niin kuin lentokoneessakin hätälaskun sattuessa on happiletkut laitettava ensin itselle. Sama siis pätee tässäkin. Kun vanhemmat voivat hyvin, heijastuu se koko perheeseen. Enkä tarkoita, että jokapäivä rampataan omissa aktiviteeteissa, vaan lapsetkin voi ottaa liikuntahetkiin mukaan. Leikin varjolla tulee kuin huomaamatta tehtyä tehokaskin treeni. Hyvää oloa voi tietenkin saada muualtakin kuin hiihtobaanoilta, mutta liikunnalla on todistetustikin hyvää oloa lisäävä vaikutus.

Tietenkin sitä kaipaa silloin tällöin myös omaa aikaa, mutta jos olisin itsekin aikoinaan istunut kotona odottamassa omaa aikaa ja hetkeä liikkumiselle, olisi motivaatio todennäköisesti ehtinyt hiipua. Kaikkeen nimittäin tottuu, niin liikkumiseen kuin liikkumattomuuteenkin, ja mitä pidemmäksi aikaa tavoistaan luopuu, sitä korkeampi on kynnys aloittaa taas uudelleen.

”If you really want to do something, you will find a way. If not, you’ll find an excuse.”

Eilisellä hiihtolenkillä ihastellen katselin äitiä, joka veti hiihtäessään pulkassa pikkuista, jolla näytti olevan omat pikkusukset sylissä, samalla kun kaksi isompaa hiihti edellä. Ihan huippua ja niin ihailtavaa! Ja ne itkupotkuraivaritkin loppuun on vain elämää 🙂

Myös ystäväpiirissäni on monta pienen vauvan/taaperon äitiä, jotka liikkuvat päivittäin. Useimmiten vaunulenkkejä päikkäriaikaan, mutta myös kotijumppa, pilates ja jooga näyttävät olevan suosittuja liikuntamuotoja. Eikä sillä, että kiloista pitäisi päästä nopeasti eroon, vaan liikunnan ilosta ja siitä energiasta, jonka liikkuminen saa aikaan.

Omalla esimerkillämme toimimme jälkikasvullemmekin roolimalleina. Millainen roolimalli sinä haluat olla?

Heidi xoxo

Kokovartalovenytys- alaspäin katsova koira!

 

 

Liike, jonka teen päivittäin ja useimmiten pariinkin otteeseen- Adho Mukha Svanasana eli tutummin alaspäin katsova koira! Harvemmin pysyn vain staattisessa asennossa, vaan useimmiten teen erilaisia variaatioita; painan vuorotellen kantapäätä kohti lattiaa, sisäänhengityksellä nousen korkealle päkiöille ja uloshengityksellä painan kantapäitä kohti lattiaa, ”kurkistukset” kainalon alle (ylävartalon kierto) sekä erilaisia rullauksia mm. lankkuun, josta saatan tehdä punnerruksia tai sivulankku-versioita. 

Miksi?

Liike venyttää ihanasti koko vartaloa- etenkin pohkeita, takareisiä, pakaroita, ja samalla se pidentää selkärankaa sekä vetreyttää lapojen, hartioiden ja käsivarsien seutua. Pää saa roikkua rentona käsien välissä. Kantapäitä ei tarvitse väkisin yrittää painaa mattoa vasten, vaan tärkeämpää on mielestäni hakea pituutta selkärankaan. Työnnä kämmenillä kevyesti mattoa vasten, jolloin paino siirtyy enemmän jaloille eivätkä ranteetkaan joudu liian kovalle rasitukselle. Tuntuu kuin selkärankaan saisi heti muutaman sentin lisää pituutta ja etenkin juoksun jäykistämille takareisille ja pohkeille liike on erinomainen.

Alaspäin katsovassa koirassa veri pääsee virtaamaan aivoihin, sydän vahvistuu ja syke hidastuu. Koira-asennon sanotaan aktivoivan hermostoa hienovaraisesti, rauhoittavan ajatuksia ja mm. lievittävän naisten vaihdevuosia. Lisäksi sen uskotaan tasaavan verenpainetta ja ehkäisevän verisuonten kalkkeutumista. Tämä tehokas asento vaikuttaa siis kaikkiin elimistön järjestelmiin jäähdyttäen ja virkistäen samanaikaisesti.

Sisäänhengityksellä nouse korkealle päkiöille ja uloshengityksellä paina kantapäitä kohti lattiaa- ihana venytys pohkeille! 

Miten?

*Asetu nelinkontin; ranteet suoraan olkapäiden alle, polvet lantion leveydelle, selkä neutraalissa asennossa, katse käsien väliin. *Tuo varpaat alle ja nouse alaspäin katsovaan koiraan. *Kämmenet ovat noin hartioiden leveydellä ja jalat noin lantion leveydellä. *Voit hieman korjata tarvittaessa asentoa astumalla esimerkiksi hieman taakse tai eteenpäin *Työnnä kämmenillä kevyesti painoa hieman jaloille (kämmenet ja kädet ovat koko ajan aktiiviset!) pitäen samalla hartian niskan rentona. *Suuntaa katse jalkaterien väliin, pää rentona selkärangan jatkeena. *Hengitä sisään ja ulos nenän kautta. *Nauti venytyksestä.

Kuvat Peak Performancella: Svante Gullichsen.

Heidi xoxo

Sitten kun- ei kun nyt!

 

”The secret to having it all… is knowing you already do”

Usein huomiomme kiinnittyy siihen, mitä kaipaamme, haluamme lisää tai mitä meiltä puuttuu. Ikäänkuin tietyn asian saavuttaminen tekisi meistä automaattisesti onnellisempia. Ajatellaan ehkä, sitten kun olen tehnyt tai saavuttanut x-jutun (esimerkiksi pudottanut painoa), olisin onnellisempi ja elämänikin muuttuisi kertaheitolla positiivisemmaksi. Mutta, jos koko ajan odotetaan jotain uutta, parempaa tapahtuvaksi, sitten kun, ei ehkä osata nauttia juuri tästä hetkestä, ja siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Tulevaa miettiessä, sitten kun, saattaa samalla monta mukavaa asiaa mennä ohitse.

”Life is what happens to you while you’re busy doing other plans.” John Lennon

Muutama päivä sitten keskustelin asiakkaani kanssa arjesta, ja siitä, kuinka arki pyörii monesti työn, harrastusten ja perheen ympärillä, lähes sitä samaa rataa päivästä toiseen. “Tätäkö tämä tulee olemaan lopun elämää?” saattaa joku kysyä. Töitä on toki, ainakin lähes kaikkien tehtävä, mutta mitä muuta valitset arkeesi? Elämä on täynnä valintoja, joista ensimmäiset teemme heti aamulla silmät avatessamme. Omilla valinnoillamme vaikutamme koko ajan siihen, millaiseksi arkemme muodostuu. Tässä hetkessä tehtävät valinnat, ajatukset ja toiminnat avaavat ovia uusiin hetkiin.

Mielestäni arkikin ja miten sen otamme, on vain asennekysymys; toiset lähtevät työpäivän jälkeen liikkumaan, koska rakastavat sitä, saavat energiaa ja tapaavat harrastusten parissa ehkä myös ystäviä, kun toiset taas menevät salille, koska “pitää liikkua”. Ihan jo pidemmän tähtäimen motivaationkin kannalta on suuri ero ajatteleeko lähtevänsä lenkille, ”koska ilma on raikas, saan energiaa ja hyvän mielen” vai koska ”on pakko lähteä lenkille”. Mitä ja miten siis ajattelemme asioista, vaikuttaa myös siihen näemmekö arjenkin vain päivästä toiseen suorittamisena, vai omina valintoinamme? Valintoina, joita haluamme tehdä. Tekemisestä ei saa tulla suorittamista tai pakottamista, muutenhan se tarkoittaa sitä, että teemme valintoja itseämme vastaan?

Toisaalta, kaikkeen myös tottuu- harvinaisestakin herkusta tulee arkista, jos siitä yht’äkkiä tuleekin päivittäinen tapa. Viikonloppubrunssikaan ei tuntuisi enää samalta, jos sen tekisi joka aamu?

 

Tapaamisesta kotiin kävellessäni jäin miettimään keskustelua, ja kysyin itseltäni, mitä haluan elämässäni tehdä? Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä, matkustella, liikkua ja jakaa liikunnan iloa muillekin, viettää aikaa perheeni sekä ystävien kanssa… kaikki siis asioita, jotka toteutuvat elämässäni kaiken aikaa- asioita, joista ihan se arkikin koostuu.

Samaa mietin myös eilisellä hiihtolenkillä. Olisin kovasti halunnut lähteä loppuviikosta Lappiin hiihtämään, mutta vaikka lennot olivatkin suht halpoja, olivat majoituspaikat jo loppuunmyytyjä. Kaikkea ei voi aina saada, mutta jos kerran voin hiihtää tässä vartin matkan päässä Paloheinässäkin, niin turha jäädä surkuttelemaan. Saanhan kuitenkin tehdä aivan samoja asioita täälläkin. Ja itse asiassa eilisellä hiihtolenkillä auringon paistaessa tuntui kuin olisin ollut Lapissa! Tällä hetkellä koenkin kiitollisuutta juuri siitä, että saan ja, että olen valinnut tehdä asioita, jotka tuottavat iloa ja onnellisuutta elämääni- olinpa sitten kotona tai matkoilla.

Minun ”Lappini” Paloheinässä näytti eilen tältä <3

Mitä siis, jos meillä oikeastaan kaiken aikaa onkin jo kaikki se, mitä arkeemme kaipaamme ja haluamme, mutta emme aina vain huomaa sitä? Ehkä emme vain osaa nauttia siitä, mitä meillä jo on, koska koko ajan haluamme ja vaadimme enemmän, ehkä niin itseltämme kuin muiltakin, ja samalla ruokimme ajatusta sitten kun… Mitäpä, jos kaiken ”lisää haluamisen” sijaan oppisimmekin oivaltamaan sen, että monet haluamamme asiat toteutuvat elämässämme jo tälläkin hetkellä. Ei sitten kun, vaan juuri nyt! 

Taidanpa lähteä tänäänkin ”Paloheinän Lappiin” 🙂 

Heidi xoxo

Early bird & muutama muistutus juoksijalle!

 

Sunnuntai, kello on kuusi aamulla eikä uni vain enää maistu. Harmittaa, kun en edes viikonloppuisin nuku pidempään. Hesarikaan ei ole vielä edes tullut. Mutta minkäs teet, kun sisäinen kello herättää. Turha jäädä sänkyynkään pyörimään. Levitän joogamaton olohuoneen lattialle ja joogaan hetken ennen kuin nälkä on jo niin kova, että vatsa kurnii. Aamupuuroa marjoilla ja saksanpähkinöillä, sekä pari kuppia kahvia. Pian vedänkin jo juoksukamoja päälle, sillä vesisateen takia jäivät hiihtoaikeet vain aikeiksi. Juostessa vesisade ei haittaa.

Haluaisinkin, muistuttaa, että vaikka ilma olisi harmaa, sateinen, tuulinen ja kaikkea siltä väliltä, niin kannattaa muistaa, että tulevassa juoksutapahtumassa sää voi olla vieläkin huonompi! Eli huono ilma on siis vain huono tekosyy jättää treeni väliin! Ei muuta kuin oikeanlaiset  varusteet päälle ja tossut jalkaan, jos suunnitelmissasi oli lähteä lenkille 😀 

Toinen asia, josta haluan juoksuharrastajia muistuttaa, on pitkien lenkkien tarpeeksi hidas vauhti. Pitkien lenkkien tarkoituksena, kun on juosta hiljempaa kuin peruslenkeillä ja näin ollen kasvattaa peruskuntoa. Samalla jalat tottuvat iskutukseen, kun jalkojen päällä ollaan pidempään. Tämä on itsellänikin se akilleen kantapää, ja juuri tähän kiinnitin huomiota aamuisellakin lenkillä- vauhdit kuin aivan huomaamatta kiihtyvät. Vahva peruskunto on toki luotu jo vuosikausia sitten, mutta siitäkin huolimatta pitkikset olisi hyvä pitää selvästi matalatempoisempina. Jos mutu-tuntuma ei riitä, kannattaa seurata lenkin aikana sykkeitä.

Pitkiksien ohella teen myös paljon kävelylenkkejä, jolloin sykkeet pysyvät varmasti matalina. Kävely ei myöskään rasita liikaa kehoa, vaan ne toimivat itselläni palauttavina lenkkeinä. Etenkin kiireisemmillä viikoilla kävelen varsinaisien treenien sijaan. Aloittelevalle juoksijalle suosittelenkin yhdistämään lenkeillä juoksua ja kävelyä. Pikku hiljaa kunnon kasvaessa juoksun osuutta voi lisätä. Tarkoitus, kun ei ole tässä vaiheessa mennä verenmaku suussa.

Saa nähdä, miten totun taas perusjuoksutossuun, kun koko talven olen juossut näillä Salomonin polkujuoksutossuilla. Tiet ovat suurimmaksi osaksi sulia, mutta paikka paikoin on vielä melko jäistä.

Päivän lenkki venyi reiluun pariinkymmeneen kilometriin, ja reippaan alun jälkeen onnistuin pitämään kilometrivauhditkin hieman maltillisempina. Ilmakaan ei ollut ollenkaan huono, vaan juuri sopivan happirikas. Pieni tihkusade ei haittaa ollenkaan- suihkuun, kun pääsee kuitenkin heti lenkin jälkeen. Ei siis tekosyitä! 

Lenkin jälkeen olikin jo taas nälkä, ja lautasella lounaaksi eilen tekemäni kvinoaburgeri- superhyvää, mutta reseptiä joudutte odottamaan ensi viikkoon 😉

Mukavaa sunnuntaita- ja muista, että huono ilma on vain todella huono tekosyy 😉 Lenkin jälkeen olo on vieläkin parempi- tried and tested! 

Heidi xoxo

Viikonlopun treenivinkki!

Eilen Allerilla piipahtaessani, sain mukaani hieman viikonloppulukemista ja Fit-lehden tilaajille ilmestyneen kotitreenioppaan. Treenattavani vinkkasi oppaasta, jonka olin ilmeisesti vahingossa hukannut oman lehteni välistä. Tosi kätevä opas ottaa esimerkiksi matkalle mukaan- vaikkapa nyt, jos olet lähdössä hiihtolomalla reissuun.

Oppaassa on seitsemän erilaista kotitreeniä, jotka voi kaikki tehdä ilman minkäänlaisia apuvälineitä, oman kehonpainolla! Kokonaisvaltaisia, koko kehoa haastavia treenejä, sekä lopussa vielä venyttelyvinkit. Pokkarista löytyy kaksi allekirjoittaneenkin treeniä; tehokas ”käsi & core-treeni”, sekä ”vartin venytykset”. Vartin venytykset kuuluvat omaan päivittäiseen ”kotikehonhuoltooni”. Ajallisesti lyhyempikin kehonhuolto on parempi kuin ei mitään, ja vartissakin ehtii jo oikein paljon. Käsi & Core-treeni sopii taas oikein hyvin tehtäväksi esimerkiksi juoksulenkin päälle. Juoksijallehan keskivartalon lihaksien vahvistaminen on tärkeää jo hyvän ja ryhdikkään juoksuasennon säilyttämisen kannalta- joka korostuu, mitä pidempää matkaa juostaan!

Tehokas Käsi & Core-treeni

*T-punnerrus *Ojentajadipit *Taputuslankku *Alaspäin katsova koira & vuorikiipeilijä *Mittarimato *Sotilaspunnerrus

Uusi blogipohjani alkaa olemaan viittä vaille valmis. Kovinkaan suuria muutoksia ei ole heti alkuun tulossa, hieman ulkonäkö muuttuu. Niin ja tietenkin osoite muuttuu! Uusi osoite tulee olemaan www.heidionthego.com– laittakaahan jo nyt talteen 🙂 Mutta tosiaan reilu viikko menee vielä viimeistelyjen kanssa. Ilmoitan kyllä, kun tarkka siirtopäivämäärä varmistuu.

Pitkään mietin haluanko blogin nettisivujeni (www.fitandfeelgood.comalle, mutta jotenkin tuo heidionthego on nyt juurtunut niin syvälle, etten halunnut siitä luopua. Hassua, että useimmat tuntevatkin minut juuri heidionthego:na 😀 Mitä siis turhaan hyvää nimeä vaihtamaan.

Mukavaa viikonloppua!

Heidi xoxo

Yökyläilyä, brunssia & liikuntaa

Viikonloppu sujui varsin rennoissa fiiliksissä; yökyläilyä, brunsseja ja liikuntaa. Liikunta on iso osa arkeamme, olipa siis sitten arki tai viikonloppu. Se on enemmänkin osa elämäntapaa kuin ”treenaamista”. Liikkumisesta yksinkertaisesti kumpuaa hyvä olo. Mikä onkaan parempi rentoutuminen viikonloppuna kuin auringonpaisteessa ulkoilu ja päälle hyvää ruokaa? Lauantaina Elinan kanssa heitetty pidempi aamulenkki ja kuulumisten vaihto, tyttären treenit ja pojan peli ohjasivat päivän kulkua, kun sunnuntaina taas otettiin rennommin ja fiilisteltiin mm. hidasta aamua ja aurinkoisia hiihtokelejä.

Sunnuntaiaamuna tein brunssia lapsille ja yökyläkavereille, joita tällä kerralla oli kolme. Marjasmoothieta, lämpimiä karjalanpiirakoita ja munavoita.

Marjasmoothie

viidelle

*2 kypsää banaania *200gr pakastemustikoita *1 avocado *3 lakritsitaatelia *reilu desi luomu Turkkilaista jugurttia *mantelimaitoa *D-vitamiinitippoja

Sunnuntaina tytöt ”jengipäivään” vietyäni, suuntasin itse Paloheinän baanoille. Hieman mietin, kuinka täyteen ammuttuja baanat ovat, mutta kyynärpäätaktiikasta ei ollut tietoakaan, ja kaikki mahtuivat laduille vallan mainiosti. Peltolenkin baana oli leveä ja kaksi, jopa ehkä kolmekin, mahtui luistelemaan vieretysten. Ilma oli loistava, enkä millään olisi malttanut lähteä vielä kotiin- työt kuitenkin odottivat.

Siinä auringosta ja hiihtämisestä nauttien mietin myös omaa suhtautumistani liikkumiseen. Lajit, kuten hiihto ja juoksu, ovat itselleni pikemminkin elämäntapa kuin, että ajattelisin niitä treeneinä. Ne ovat jo niin pienestä pitäen kuuluneet lähes päivittäiseen arkeeni ja etenkin viikonloppuihin. Liikkuminen on itselleni aina ollut luonnollinen asia, enkä todellakaan liiku kalorien polttamisen tai ulkonänäön takia. ”Sixpäckiä” ja hauista tärkeämpää on se energisyys ja hyvä olo, joka liikkumisesta syntyy. Totta kai liikkumisen sivutuoteena kehokin muovautuu sporttiseksi, mutta se ei ole se päätarkoitus. Uskon, että liikunnallisuus myös edesauttaa kiinnostusta muutenkin elämään ainakin hieman terveellisemmin, ja lautasellekin tekee mieli valita terveellisempiä ruokia. Myös lasten kanssa jaksaa aivan erilailla. Omalla esimerkillä näytämme mallia, eikä varmasti ole yllätys, että lapsetkin ovat hyvin urheilullisia.

Muutamankin ystävän kanssa olemme viime aikoina jutelleet, kuinka lapsena aloitettu eri liikuntaharrastuksiin tutustuminen on mieletön etu verrattuna siihen, jos liikkuminen aloitetaan vasta aikuisiällä- tietenkään koskaan ei ole liian myöhäistä. Nuorena motoriikka ja uuden oppiminen on kuitenkin aivan eri kuin näin aikuisiällä. Siksi lapsia ja nuoria kannattaa rohkeasti kannustaa liikkumaan ja testailemaan eri liikuntamuotoja. Kaikista ei tarvitse tulla kilpaurheilijoita, ei missään nimessä!, mutta liikunnallisuudesta ja mm. siinä opitusta tiimityöskentelystä on hyötyä myöhemmin myös ihan työmaailmassakin.

Liikkumisessa monipuolisuus onkin kaiken a ja o. Harrastakaa ihmeessä kaikkea, mitä mieli tekee. Eri lajit tukevat toisiaan ja kehonhallinta kehittyy. Lapsuudessa opittu monipuolinen liikkuminen antaa eväät ja valmiudet lajiin kuin lajiin, ja uskon omiin taitoihin. Uskonkin, että harrastaminen ja siinä koetut onnistumisen tunteet vahvistavat nuorten itsetuntoa, mutta toisaalta myös tappiot ja pettymykset kasvattavat. Harrastusten parista löytyvät myös samanhenkisiä kavereita ja säästytään ehkä myös pahimmilta teini-iän kriiseiltä, kun koulun jälkeen on hyödyllistä tekemistä. Siksi olisi tärkeää, että vanhemmat tukisivat ja kannustaisivat lapsia liikkumaan, vaikka harrastuksiin kuskaaminen saattaisikin välillä tuntua raskaalta töiden päälle. Se on kuitenkin kaikkien niiden positiivisten ”sivuvaikutustenkin” takia jokaisen kyytikerran väärti! Ja mikä olisi se toinen vaihtoehto? Pelata tietokonepelejä päivästä toiseen?

Omat lapseni ovat saaneet rauhassa testailla eri lajeja. Harrastuksia on aloitettu ja lopetettu, ja lopulta molemmat ovat löytäneet ne suosikkinsa. Harmi, että hiihtointoiluni ei ole oikein tarttunut kumpaankaan. En usko pakottamiseen, mutta, jos kausimaksu on maksettu, niin sitä lajia on harrastettu siihen asti. En usko myöskään, että pakottamisen avulla ainakaan motivaatio lajia kohtaan nousee, vaan liikkumisen tulisi ensisijaisesti olla kivaa, jotta siitä tulisi läpi elämän kantava tapa. Myös motivaatio liikkumiseen säilyy, kun tehdään asioita oikeista syistä- koska se on kivaa! Kilpaileminen sopii toisille, mutta tarjolla pitäisi olla myös enemmän vaihtoehtoja, jotka kehittävät niidenkin taitoja ja liikunnallisuutta, jotka ovat lahjakkaita, mutta jotka eivät kuitenkaan halua kilpailla.

Heidi xoxo

SUNDAY VIBES ON TUESDAY

Kylläpä olin eilen aivan sunnuntaifiilis- aamulenkki hiihtäen, töitä sängystä käsin, ruuanlaittoa ajan kanssa ja vielä sunnuntaina syömättä jäänyt Runebergintorttu, iltapäiväkahvit ja jälleen lukematta jääneet lehdet. Samalla pesukone pyöri ja peitot tuulettuivat pakkasessa. Tekipä hyvää ja samalla sain paljon aikaiseksi- alla päivän kasvissosekeiton resepti. Illan kuulatunnilla oli oikein energistä menoa 😉

Super Helppo Kasvissosekeitto

*n.500gr bataattia *3-4 Porkkanaa *Vettä *1 rkl Kookosöljyä *1 luomu Reformi Kasvisliemikuutio *Suolaa, Mustapippuria ja reilusti Kurkumaa *1 tetra punaisia Linssejä *200ml Kookosmaitoa

Kuori ja pilko bataatti ja porkkanat. Kuullota kattilassa kookosöljyssä ja lisää päälle sen verran vettä, että juurekset peittyvät. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Soseuta valmis keitto esimerkiksi blenderissä ja kaada takaisin kattilaan. Mausta- kurkumaa käytän reilulla kädellä 🙂 Laita joukkoon valutetut linssit. Käytän Go Greenin valmiita linssejä, jotka ovat tetroissa. Lisää joukkoon vielä kookosmaito. Tarjoile tuoreen leivän kanssa. Pitkästä aikaa ostin kylmäsavuporoa, superhyvää tuoreen leivän päällä <3 Maistuipa hyvältä ulkoilun jälkeen.

Edellisessä postauksessa ”Miten pukeutua paukkupakkasilla” unohdin täysin mainita hanskoista- kiitos instagram-seuraajan 🙂 Sormethan ovat monella ne, jotka kylmettyvät ensimmäisinä. Usein hiihtohanskojen alla pidän ohuita ”silkkihanskoja”, jotka ovat siis tarkoitettu hiihtohanskojen alle. Omani ovat supervanhat, mutta toimivat edelleen. Sauvoissani ei myöskään ole perinteisiä remmejä (katso kuva), ja siksi hiihtohanskan päällä voin pitää vaikka tumppuja. Myös kertakäyttöisiä lämmittimiä olen testannut, mutta ne tuntuvat lähellä ihoa jo melkein liiankin kuumilta. Laskettelumonoissa olen niitä pitänyt sukkien välissä, ja Kilimanjaron vaelluksella muutaman laitoin jopa pipon ja alumyssyn väliin.

Heidi xoxo

Miten pukeutua paukkupakkasilla?

Paukkupakkasesta huolimatta, vapaa aamupäivä ja aurinko houkuttelivat hakemaan sukset varastosta, ja suuntaamaan kohti Paloheinän baanoja. Mielettömän upea ulkoilukeli, ja yllätyksekseni latuja oli jo avattu enemmän sitten viime kerran.

Vitosen reitiltä suuntasin peltolenkille, jota kiersin muutamaan otteeseen. Omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni sain hiihdellä auringosta nauttien. Peltolenkillä luistelubaanakaan ei ollut niin jäinen, vaan pystyin kunnolla keskittymään suksen liutukseen. Tietenkin se vaikutti hieman negatiivisesti suksen luistoon, mutta liian jäisellä baanalla suksea on vaikeampi hallita ja paino saattaa lähteä helposti kanteille. Viis luistosta, kunhan pääsi hiihtämään 🙂

Juoksu/hiihtotakki ja trikoot: Kari Traa, Merinovillasukat: Zeropoint, Alukerraston housut: Craft, Alukerraston merinovillainen paita: Kari Traa, Kashmirpaita: Peak Performance, Panta ja pipo: Kari Traa ja Tuubihuivi: Sweaty Betty

Miten pukeutua paukkupakkasille?

Merinovilla! Kari Traan merinovillapaita on yksi tämän talven suosikeistani- merinovilla lämmittää kylmemmissäkin olosuhteissa, se siirtää kosteuden tehokkaasti pois iholta, se hengittää hyvin ja kaikenlisäksi se tuntuu mukavalta iholla. Tänään hiihtolenkillä myös jalassani olivat Zeropointin merinovillaiset sukat. Pitkät sukat lämmittävät aina polviin asti, vaikka tänään paksumpien talvijuoksutrikoiden alle laitoin vielä Craftin pitkät kalsarit.

Koska pakkaslukemat nousivat aina -14 asteeseen laitoin alupaidan päälle vielä vuosi kausia vanhan Peakin kashmirvillapaidan- nämä kaksi lämmittävää paitaa riittivät mainiosti hiihtotakin alle. Pipon alle laitoin juoksupannan, joka lämmitti helposti palelevia korvia. Etenkin alamäissä vauhti helposti kiihtyy ja viima tuntuu ensimmäisenä kasvoissa ja korvissa. Kuvassa olevan kaulatuubin vaihdoin hieman ohuempaan.

Näillä varusteilla tarkenin hiihtää oikein hyvin, ja liikkuessahan tulee nopeasti lämmin. Treenin jälkeen autossa odottivat lämpimät UGG:t, toppatakki, vaihtopipo ja hanskat. Jos vilukissa, joka kulkee kotona kesät talvet villasukissa tarkenee harrastaa ulkoilulajeja näillä keleillä, niin varmasti pystyt sinäkin? Sään mukaiset varusteet vain päälle ja sopivan rauhallinen vauhti (ettei kylmyys ota keuhkoihin) takaavat nautinnollisen ulkoilufiiliksen.

Tänään myös Weledan ulkoiluvoide pääsi oikein kunnolla testiin. Voide kannattaa levittää iholle hyvissä ajoin ennen ulkoilua, sillä se saattaa aluksi tuntua iholla hieman tahmeana ja huonosti imeytyvänä. Lenkin jälkeen iho tuntui vieläkin pehemältä, ja aivan kuin sitä vieläkin suojaisi extrakerros- iloinen yllätys, nimittäin useimmiten ihoni tuntuu pakkasulkoilun jälkeen entistäkin kuivemmalta. Edes alamäissä pakkanen ei purrut ikävästi iholla. Ja tätä ulkoiluvoidetta käytän siis ainoastaan ulkoillessa, en normikasvovoiteena. 

Aurinkoa päivääsi ja nauti ulkoilusta, jos vain mahdollista!

Heidi xoxo