On keskiviikko aamu. Kello on vasta kuusi aamulla, mutta olen jo matkalla Nuuksioon. Päivän ensimmäinen ohjaus – sauvavaellus – alkaa vasta yhdeksältä, mutta sitä ennen halusin käydä omalla lenkillä, fiilistelemässä heräilevää luontoa. Juoksureppuun pakkasin termarin ja aamiaisen, jonka nautiskelin lenkin päätteeksi. Punarinnan- ja Haukankierroksesta tuli sivupolkuinensa mukava reilu tunnin lenkki. Olen aamuvirkku ja juuri tälläiset aamut sopivat minulle paremmin kuin hyvin. Tähän aikaan vuodesta aamut ovat jo valoisiakin. Näitä lisää kiitos!

 

Polulla juostessa sain taas todistaa sitä, kuinka liike ja luonto saavat ajatuskelat pyörimään. Nuuksion polkuja ristiin rastiin juostessa mietin, että olisipa nauhuri, joka nauhoittaisi kaikki ne mieleen nousevat ajatukset. Usein, kun osa kuningasideoista jää omille poluilleen ellei niitä heti kirjoita ylös. Tuolla lenkillä ajatukset pyörivät liikkumisessa- miten liikunta ja treenaaminen näkyvät elämäni eri vaiheissa. Lajit ovat pysyneet melko samoina, mutta suhtautumiseni liikkumiseen ja treenaamiseen on muuttunut paljonkin.

 

Liikunnan merkityksestä, tavoitteista ja niiden muuttumisesta elämäntilanteiden mukaan on ollut yleinen keskustelunaihe myös treenattavieni kanssa. Elämä ja elämäntilanteet muuttuvat, kaikki muuttuu. Eteen saattaa tulla yllättäviä ja ennalta-arvaamattomia käänteitä, mutta myös suunniteltuja siirtoja. Joskus on hektisempiä elämänvaiheita, joskus taas kevyempää rallattelua. On kiireistä pikkulapsiarkea, opiskeluja, töitä, työttömyyttä, iloa, surua, onnea, väsymystä- ihan kaikenlaista. Aina ei jaksa, joskus taas puhkuu intoa ja energiaa riittää mihin vain! Ja niin kuin elämä, muuttuvat matkalla myös liikunnalliset tavoitteet, omat intressit, motivaatio ja liikkumisen muodot. Vaikkei koko ajan olisikaan samat tavoitteet, on liikunta kuitenkin hyvä pitää osana elämää siihen ja sen hektiseen elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Jokainen varmasti tietää, kuinka vaikeaa uudelleen aloittaminen pidemmän tauon jälkeen voi olla.

 

 

 

 

“ELÄMÄNTAPA LIIKUNTANAUTISKELIJA” 

 

Keskustelut ovat saaneet pohtimaan myös omaa liikuntamatkaani. Liikuntaan kannustavan ja myönteisen asenteen olen oppinut jo lapsena kotoa. Valkeakoski kaupunkina on myös liikkujan paratiisi- mahdollisuuksia oli ja on edelleen laidasta laitaan. Ja vaikka elämäntilanteet ovat vaihdelleet, on ollut muuttoja maista ja mantereilta toisille, opiskeluja, pikkulapsiarkea ja kaikenlaista, on liikunta pysynyt matkassa aina tavalla tai toisella mukana. Liikkumisen muodot ovat vain muuttuneet kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Juoksu on kuitenkin siinä mielessä ollut aina helppo harrastus, sillä se ei vaadi aikaa tai paikkaa- lenkille voi lähteä missä ja milloin vain. Lenkkeillä voi juuri sen aikaa kuin itselle sopii. Huomaan, että myös vuodenajat näkyvät liikkumisesani, ja mieluiten liikun niiden mukaan. Talvella talvilajeja ja kesällä kesälajeja.

 

Matkaani on mahtunut niin tavoitteellista kilpaurheilua kuin fiilispohjalla liikkumista. Liikunnan kautta olen saanut kokea niin oppimisen iloa, elämyksiä kuin seikkailuja paikkoihin minne en muuten olisi välttämättä koskaan mennyt. Olen haastanut itseäni, testannut rajojani, kokenut huikeita onnistumisia, mutta onpa matkalle mahtunut myös haasteita, suorittamista ja kasvattavia pettymyksiä. Jalan rasitusmurtumasta toipuminen vei pitkään, mutta silloinkin pystyin liikkumaan muilla tavoin.

 

Liikunnan kautta olen löytänyt samanhenkisiä ystäviä, jotka nauttivat myös seikkailuista ja etenkin luonnosta. Juuri nyt kutsuisin itseäni “elämäntapa liikuntanautiskelijaksi” , joka toisinaan haluaa myös haastaa itseään. Välillä on mukava testata myös rajoja, kehoa kuitenkin kunnioittaen. Ja se mikä on tietenkin parasta, saan liikuttaa myös työkseni! Toivo, että myös kirjoitusteni myötä välittyy liikunnan ilo ja että jokainen löytäisi sen itselleen mieluisimman tavan liikkua. Keskiviikkona annoin yhdelle treeniporukalleni treeniohjelman kesän ajaksi, ja samalla muistutin ennen kaikkea monipuolisuudesta, mutta myös arkiliikunnan merkityksestä. Keho kaipa monipuolista liikettä, ei vain “treeniä”. Arkiliikunta näkyykin vahvasti arjessani mm. kävelyinä kauppaan, kierrätykseen, postiin ja hissin sijaan otan portaat. Pienilläkin liikuntahetkillä on vaikutusta- etenkin nyt, kun töitä tehdään kotoa käsin.

 

Juuri nyt lapset ovat isoja ja omille liikkumisille on enemmän aikaa, toisaalta parasta on liikkua lasten kanssa yhdessä. Erityisen iloinen olen tyttären kanssa aloitetusta yhteisestä juoksuharrastuksesta. Nyt, kun hän on ilokseni innostunut laajentamaan juoksuharrastuksen metsään poluille. Tällä hetkellä työ onkin se, mikä määrittelee milloin on aika levätä, ja milloin treenata. Olen tarkka rajoistani, ja onneksi tunnistan melko hyvin, milloin jarrutetaan ja milloin taas voi painaa lisää kaasua. Talven jälkeen fyysinen työrasitus on vähentynyt ja pystyn keskittymään taas myös omiin kovempiin treeneihin. Tästä olen innoissani! Siitä ja erilaisista harjoituksista lisää seuraavassa postauksessa.

 

 

 

Seuraa minua myös Instagramissa @heidionthego 

Ja Facebookissa On The Go

 

Heidi xoxo