Arvostele negatiivisesti lapsen tai nuoren painoa, olipa sitä sitten liikaa tai liian vähän! Tai ylipäätään kenenkään ulkonäköä!

Tutkimusten mukaan jopa 3/4 länsimaalaisista naisista ei osaa suhtautua normaalisti tai rennosti kehoon, ruokaan ja syömiseen. Monica Algarsin tutkimus aikuisten suomalaisten miesten ja naisten kehonkuvasta osoittaa, että naisista 59% laihduttaa, 45% tuntee voimakasta lihomisen pelkoa ja 27% tavoittelee hoikkuutta, mutta ajattelee koko ajan ruokaa. (lähde Sofia Torvalds, Pakko Laihtua)

Tänään 6.5 vietetään kansainvälistä älä laihduta- päivää, jonka teemana tänä vuonna on lapsen ylipaino. Teeman tarkoituksena on herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan laihduttamiseen ja painoon liittyviä uskomuksia ja pakkomielteitä. Laihduttaminen ei missään nimessä kuulu lapsille ja nuorille, mutta hyvinvointi sen sijaan kuuluu kaikille. Laihduttamisen sijaan tee muutoksia, joiden uskot jäävän pysyviksi elämäntavoiksi. Jos muutokset vaativat vahvaa itsekuria, sääntöjä, kieltoja ja valtavia ponnisteluja, ei tulokset todennäköisesti pidemmän päälle ole pysyviä.

Lapset ja nuoret kehittyvät hyvin eri aikaan ja jossain vaiheessa, esimerkiksi hormonaalisten muutosten takia, saattavat jotkut lapset olla ennen kasvupyrähdystä hieman pyöreämpiä kuin toiset. Jos ruokailutottumukset ovat kotona terveelliset, energiaa riittää liikkumiseen ja mieli on virkeä, ei lapsen tai nuoren pieneen pyöreyteen kannata kiinnittä huomiota- tai ainakaan puhua laihduttamisesta! Hyvä olo on paljon parempi mittari kuin luku vaa’alla. Lasten ylipaino on tosin koko ajan kasvamassa, mutta silloinkin laihduttamisesta puhumisen sijaan olisi hyvä tarjota lapselle perusterveellistä kotiruokaa ja vähentää herkuttelua. Meillä vanhemmilla, kun on kuitenkin päävastuu perheen ruokailutottumuksista ja siitä, mitä kaappeihin ostetaan.

Lapsesta nuoreksi kasvaminen, tunteiden vuoristorata, hyväksynnän hakeminen ja muuttuva keho ovat monelle nuorelle kriittinen ikävaihe, jolloin vitsilläkin heitetty kommentti levinneestä takapuolesta, muhkeammista muodoista tai toisiin vertailu saattavat aiheuttaa pysyviäkin traumoja. Ole siis tarkkana, miten puhut lasten aikana- niistä omistakin kiloista. Lapset kyllä kuulevat, mitä puhumme ja saattavat tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Myös media luo tietynlaiset ulkonäköpaineet. Monet jopa uskovat, että olisivat suositumpia ja onnellisempia, jos olisivat hoikempia. Moni on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä laihduttanut, ja hyvin usein todennäköisesti melko radikaalein muutoksin; vääristä syistä ja väärin tehdyt paastot ja dieetit ovat tästä hyviä esimerkkejä, onneksi 90-luvulla villinneet kaalikeitto- ja vichykuurit ovat tainneet jo unohtua. Nuori taas saattaa helposti jättää syömisen kokonaan tai hyvin vähäiselle energiansaannille, joka saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa jopa syömishäiriöön. Syömishäiriö ei välttämättä näy heti ulospäin ja sen muotoja on monia. Yleisin niistä on varmasti anoreksia, mutta mielestäni tietynlainen syömishäiriö on jo ruuan yltiöpäinen tarkkailu, ahdistus ruokailujen terveellisyydestä ja jos kaikki energia kuluu vain seuraavia ruokailuja suunnitellessa. Muutosten myllerryksessä (ensimmäiset seurustelusuhteet, opiskelu, muutto pois kotoa, harrastukset…) nuori saattaa kokea, että ympäröivää elämää on vaikea hallita, mutta siihen mitä laittaa suuhunsa voi.

Tiedän mistä puhun, sillä itsekin lukioikäisenä syömishäiriön porteilla kolkutelleena, olen kamppaillut samojen asioiden keskellä. Olin alun alkaen jo hoikka, eikä syömishäiriö edes lähtenyt laihuuden tavoittelusta, vaan juuri kontrollin tunteesta ja oman kehon hallitsemisesta. Toki ensisysäyksen antoi vichy-kuuri, jotka olivat silloin nuortenkin suosiossa. Ketoositilassa olo oli energinen ja jaksoin vähistä kaloreista huolimatta urheilla. Ruuan piti olla superterveellistä, vaikka muille kokkailin mitä ihanampia aterioita. Ehkä ajattelin liikaa, mitä muutkin ajattelevat ja halusin vain miellyttää muita- hassuinta oli, että kaikille muille olin jo täydellinen juuri sellaisena kuin olin. Täydellisyydentavoittelijana vaadin itseltäni kuitenkin “täydellisyyttä”- mitä ikinä se sitten onkaan. Onneksi pahin vaihe meni suhteellisen nopeasti ohitse, vaikka vääristyneen kehonkuvan kanssa saikin töitä tehdä useamman vuoden. Onnellisuus tulee ihan muualta kuin vaa’an lukemista! Laihduttamisen riskeistä, joista yksi on juuri syömishäiriöt, on siis hyvä olla tietoinen, ja siksi EN suosittele tiukkoja dieettejä kenellekään.

älä laihduta- päivän tarkoituksena on siis hyvinvointi ja terveys, joiden lähtökohtana ja päämääränä ei ole laihduttaminen. Kauneusihanteita on yhtä monta kuin meitäkin, eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa kehonmuotoa. Jokainen on ihana juuri sellaisena kuin on- meissä on muitakin tärkeitä ominaisuuksia kuin vain ulkonäkö. Painonhallinnan tavoitteena pitäisikin olla hyvinvointi ja terve aikuisuus, ei tietynmallinen ulkonäkö.

Heidi xx