“According to legend, there was once a stunning and ornate Golden Buddha statue overlooking a small village in Thailand. Monks would gather around the amazing statue to worship, meditate, and reflect on life. One day they heard that another country’s army was coming to invade their village, intending to plunder or destroy anything of value. The monks were clever though. They devised a plan to keep their special Golden Buddha safe.They covered the statue made of gold in layers of mud, dirt, and clay. When the invading army finally arrived, the villagers who had not already fled lost their lives, and nearly everything was stolen or destroyed. Everything except for the ugly clay statue resembling a Buddha.

Centuries had passed and one day as the city of Bangkok was beginning to grow, it was decided that the clay statue of the Buddha had to be moved. During the move of the giant monument, the facade began to crack. As light was shown onto the statue, a glimmer and reflection could be seen. Curious, the crew began to break though layers of centuries-old stucco to reveal the lavish Golden Buddha! Now a priceless monument, the statue sits in Bangkok at Wat Traimit Temple where it is admired by millions of visitors every year.”

 

Tämän tarinan saimme kuulla Yasuragin joogatunnilla. Aivan ihana tarina, joka varmasti koskettaa merkityksellään moniakin nykyajan kiireisiä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti luoneet ympärilleen samanlaisen suojamuurin. Kannattaa lukea tarina loppuun, jos et äsken vielä jaksanut 😉

Tarinalla on montakin eri merkitystä, mutta uskon, että jokaisessa meissä asuu “Kultainen Buddha”. Lapsena varmasti meillä kaikilla on ollut unelmia ja kaikki tuntuu mahdolliselta. Olemme avoimia ja uskomme oikeudenmukaisuuteen. Pikku hiljaa kasvaessamme heräämme kuitenkin aikuisten maailmaan, ympäristön vaikutukseen, odotusten ja vaatimusten todellisuuteen, jossa unelmat saattavatkin olla vain kaukaisia haaveita, tai niitä ei uskalleta vastoinkäymisten pelossa tai toisten mielipiteiden takia toteuttaa. Usein, kun kaikilla muilla tuntuu olevan mielipide siitä, miten pitäisi tai miten olisi “järkevintä” tehdä. Tai, mitä muutkin ajattelevat…

Pikku hiljaa, huomaamattamme, alamme vastoinkäymisten edessä tai pelossa kasvattaa suojamuuria ympärillemme. Joka kerta, kun koemme olevamme uhattuina, kritiikin kohteena, epävarmoja tai vastoinkäymisien edessä, rakennamme ympärillemme uuden “mutakerroksen” tai kuoren suojataksemme sisinpäämme. Samalla kuitenkin menetämme ehkä itsekin otteen itsestämme ja itseluottamuksemme. Usein peittelemme suojamuurien sisälle jopa ne onnen hetketkin, ettei kukaan voisi niitä meiltä varastaa tai rikkoa. “Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan”, sanoo jo vanha suomalainen sananlaskukin. Mutta eikö parasta ole jaettu onni?

Kiireen ja hektisen elämäntyylin temmellyksessä olisikin hyvä löytää aikaa myös itselle ja aina silloin tällöin miettiä, teenkö asioita, jotka tekevät juuri minut onnelliseksi? Kasvatanko huomaamatta ympärilleni suojamuuria, joka lopulta estää tekemästä niitä asioita, joista olen aina unelmoinut? Uskallanko rohkeasti näyttää myös ne onnenhetket? Tälläisiä ajatuksia näin torstaille 🙂 Huomenna kurkistus vielä Yasuragin kauniiseen spa:han.

 

Heidi xoxo