Oletteko seuranneet nelosen uutta ohjelmaa “Huippu jengi”? Pitkästä aikaa oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen tv-ohjelma. Niin mahtavat maisemat ja tunnelma. Vaikea uskoa ja ymmärtää, kuinka voimakkaasti noin korkealla vaeltaminen pystyykin meihin vaikuttamaan, ellei itse ole sitä kokenut. Sunnuntain jaksoa katsellessa pystyin niin samaistumaan Lolan fiiliksiin, joka vatsavaivaisena vaelsi monta tuntia. Jalka ei vaan meinaa nousta noin ohuessa ilmanalassa, jos energiaa ei ole.

Samalla se tietenkin nosti omat muistot mieleen jo puolentoista vuoden takaisesta Kilimanjaron vaelluksesta. Kaipuu vuorille alkaa kuitenkin pikku hiljaa nostaa päätään ja aika on kullannut muistot. Enää en välttämättä tavoittele maailman korkeimpia huippuja, vaan vaellukset kolmessa neljässä tonnissakin kuulostaisivat mahtavilta. Se tunne ja ne mielettömät näkymät, kun ovat henkeä salpaavat.

Näin jälkeen päin ajatellen huomaan, että lähdin vuorelle tietyllä tavalla liiankin itsevarmana, sillä en osannut ottaa huomioon mahdollisia vatsavaivoja, tai sen rajuutta, tai ilmaston aiheuttamaa vastusta. Ensimmäistä päivää lukuunottamatta, kun vettä satoi 24h vaakasuorassa. Märkiä vaatteita yritimme sitten epätoivoisesti kuivata makuupusseissa ihoa vasten. Kuvittelin, että hyvällä fyysisellä kunnolla vedän helposti aina huipulle asti, tulipa vastaan sitten mitä tahansa. Vuorilla huomaa kuitenkin oman rajallisuutensa. Juuri nämä seikat tekevät Huippu jengistäkin mielenkiintoisen seurattavan- tällä hetkellä se hyvävoimaisin ei välttämättä olekaan se, joka vuoren lopulta valloittaa.

Tästä voit lukea koko tarinan Kilimanjaron kokemuksistani.

Heidi xoxo