Luonnossa metsän keskellä huomaa kevään edistymisen merkkejä jo viikossa! Viime viikonlopulla bongasin metsästä kevään ensimmäiset leskenlehdet ja eilen ihan sattumalta löysin itseni keskeltä sinivuokkomerta. Ihana lenkkeillä lintujen lauleskellessa ympärillä, luonnon heräillessä ja auringon vasta noustessa. Kaikki muu unohtuu ja ajatus on vain ympäröivässä luonnossa, seuraavassa askeleessa tai hypyssä kivien ja kantojen ylitse. Mieli on tyhjä ja siksi juoksu onkin varmasti monelle henkireikä ja paras stressin lievittäjä.
Päivän pitkä lenkki taittui tänään Pirkan Hölkän reittiä seuraillen- mökiltä siskolle. Metsän siimeksessä matka taittui nopeasti ja vauhti yltyi ajoittain jopa hieman liian reippaaksi. Suunnon mittarista loppui akku jo alkumetreillä, joten matka taittui fiiliksen mukaan. Välillä onkin kyllä hyvä olla liikaa tuijottamatta kelloa ja mennä kehoa kuunnellen. Olisi tosin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kilometrejä lopulta kertyi.
Matkalla testasin yhden Arctic Warriorsin geelishotin tulevia juoksutapahtumia silmällä pitäen. Ja siskolla odotti onneksi aamukahvi ja ruisleivät avocadolla, salaatilla, kurkulla ja juustolla 🙂
Heidi xx
Aivan mielettömän ihania luontokuvia! Tuli ihan inspis lähteä tuonne lähimetsään kuvailemaan itsekin 🙂
Kiitos Tiina 🙂
Metsä on kyllä kaunis juuri nyt, kun kaikki alkaa puhkeaan kukkaan. Lähde ihmeessä 🙂
Aurinkoista viikkoa!
Terveisin Heidi
Hei, minkä pitunen on sun pitkä lenkki entäs ootko joskus ylijuossut jalkasi tai jotain ku reenaat varovaisemmin juoksua?
Moikka Lotta,
Pitkät lenkit vaihtelevat tällä hetkellä 16 kilometristä reiluun 20 kilometriin. Jokainen viikko on hieman erilainen. Esimerkiksi eilen kilometrejä kertyi noin 23. Aiemmin juoksin paljon enemmän, mutta aika tasan kaksi vuotta sitten oikeassa sääriluussa todettiin rasitusmurtuma, joka ei meinannut millään parantua. Olin lähes 1 1/2 vuotta juoksematta, mutta nyt viime syksynä olen pikku hiljaa alkanut taas juoksemaan ja pikku hiljaa olen pystynyt lisäämään jo kilometrejäkin. Työ on jo sen verran liikuttavaa, että yritän pitää omat treenailut maltillisina (verrattuna aikaisempaan!)
Aurinkoista viikkoa!
Terkuin Heidi
Hei Heidi!
Etsin netistä tietoa rasitusmurtumasta ja löysin tekstisi. Itselläni on ollut vasemmassa sääriluussa rasitusmurtuma, joka ei meinaa millään parantua. Olen kulkenut nyt pääsääntöisesti kyynersauvojen kanssa hieman reilu puoli vuotta. Jalka ei edelleenkään ole juuri parempi, eikä röntenkuvassakaan ole tapahtunut muutosta parempaan.
Olit juoksematta 1.5 vuotta, mutta miten pitkään esim. kävely sattui ja oliko jotain erityistä joka auttoi jalan paranemisessa? Olo alkaa itselläni olla jo epätoivoinen. Haluaisin päästä taas juoksemaan, mutta kävelykään ei onnistu ilman kipua. Olen tosi kiitollinen kaikesta tiedosta! 🙂
Moikka Sari,
Voi harmi, tosi ikävä kuulla 🙁
Mulla ongelma oli siinä, että jalkaan ei sattunut muuta kuin juostessa, siksi lääkäriinkin menin aivan liian myöhään. En siis missään vaiheessa tarvinnut edes kyynärsauvoja. Kipu tuntui sääriluussa vain painaessa ja tärähdyksessä, siksi ihmettelin miksi luu ei lähtenyt levosta huolimatta nopeammin luutumaan. Joka kerta lääkäriin mennessä odotin juoksulupaa ja kieltämättä olo oli itselläkin epätoivoinen. Samalla kuitenkin opin, että on paljon muitakin tapoja (ja ehkä “luuystävällisempiä”) harrastaa kuin juoksu. Kävin paljon uimassa ja vesijuoksemassa ja kahvakuulailun avulla kunto pysyi yllättävänkin hyvänä. Tietenkin kaikki askelkyykyt jätin pois. TRX- narut ovat myös tosi hyvä vaihtoehto!
Mitään kikkakolmosia ei parantumiseen ikävä kyllä ole, mutta onneksi korvaavia juttuja pystyi tekemään! Ja mahdollisimman vähän rasitusta jalalle. Toivottavasti tästä oli apua 🙂
Tsemppiä!
Heidi
Hei Heidi!
Kiitos ja kiitos vastauksestasi! Täytyy toivoa, että paraneminen omalla kohdallani on jostain syystä vain tosi hidasta. Nyt tutkitaan kuitenkin tarkemmin myös luuston mahdollisia sairauksia. Toivottavasti jotain siis selviää ja saan jalan kuntoon.
Mukavaa syksyä jatkoa! ?
Yt. Sari
Ihania kuvia! Minä taas ajattelen blogiasi lukiessani, että liikutpa paljon (liittyen siis edelliseen kommenttiin ) :)! Kiitos vinkeistä niihin Asicsin trikoihin liittyen. Nyt mullakin on sellaiset, ja onpas sopivat näihinkin kinttuihin :).
Moikka Kaisu,
Kiitos 🙂
Itse asiassa pitikin laittaa vielä edelliseen kommenttiin, että monen mielestä treeniä varmasti tulee paljon! Ja tuleekin, mutta koska olen pienestä pitäen liikkunut paljon monien eri lajien parissa, niin liikunnallisuus ja urheilu on juurtunut elämäntapa- lapsena opittu tapa. Ja nyt saan kaiken lisäksi vielä jakaa liikunnan ja hyvinoinnin ilosanomaa muillekin 🙂 Nyt toki tuntien ja treenattavien lisääntyessä on omat treenit, tai ainakin intensiteetti, jäänyt vähemmälle. Eikä palautuminenkaan enää ole sama kuin 20 vuotiaana eli lepo on yhtä tärkeää kuin itse treeni.
Ja ihan huippua, että tykkäsit trikoista! Ei muuta kuin lenkille 🙂
Terkuin Heidi